Seikkailu on urheasti uuden kokeilua

 Haaveet kaatuu mutta toiveet toteutuu! Halusin boolia, pelejä ja musaa mutta pelattiin yksi sananselityspeli ja juotii se boolikin. Ruoat oli hyvää kans, sain niitä ja kakkuja mukaan. Juotiin aloitusmalja ja sit ruoan kanssa oli viiniä ja kahvi maistui hyvältä ja pätkiskakku ja suklaakakun marsipaanikoriste ja rahkan marengit..

En ehkä oppinut uusia sanoja. Puppu ja puoska. Tulin toiseksi lähinnä kun pelin häviäjät jatkuvasti äänesti mun selityksiä. Hömppäähän siinä oli tarkoitus keksiä. Kiittäisin ruotsinkieltäni ja manipulointitaitojani ja muuta hämäämistä, jossa systeri oli ehkä parempi, kun se on niin eteenpäinmenevä. Taputettiin kolmanneksi tulleelle, koska pysyi hyvin pelissä mukana vaikka oli yli 80-vuotias. Säälipisteet, eikös?

Kertakaikkisen mukava päivä. Koissukin antoi pusuja ja sai rapsutuksia ja leikki leluilla vaikka haukahtelikin välillä kun lelut jäi johonkin muka jumiin sohvan alle... osaa ainakin pyytää apua ihmisiltään.

Telkkarista tulee yksi hyvänmielen leffa. Oon vetänyt kotona voileipää kinkulla ja loput boolit. Annoin hamsulle salaattia.

Mulla on jotenkin hyvä fiilis. Eikä vain sen vuoksi ettei kissa kiitoksella elä.. sain lahjojakin.. muumimukin ja suklaata, tiskiharjan, tuon pelin mitä pelattiin, ja rahaa ja s-ryhmän lahjakortin. Sen lisäksi että kävivät kasaa uuden sänkyni ja tiskaa mun tiskit toissapäivänä. Ja juttelin elämästäni hoitsulle eilen, vaikka sen jälkeen vedinkin vähän viinaa kun halusin piristää itseäni sillä rahalla mitä oli jäljellä mutten mitään järkevää löytänyt Sokoksella.

Haluaisin tehdä boolin täällä että bestis tulisi käymään mutta sillä on koira. Pitäisi ehdottaa että jättäisi koiran vaikka veljensä hoitoon siksi aikaa. En tiiä, tuskin sitä kiinnostaisi. Ja tuota noin niin... tulevaa ei ole. Varmaan jokin perinnöllinen syöpä vie.

Epäformaalius maksimaattius

 Mulla oli vielä vähän rahaa ja mun piti piristää itseäni. Sen sijaan ostin boolia varten jäykkää ja sitten kaveri soittaa ettei sille sovi se kirkas ollenkaan. Nyt mulla on enää kymppi ja röökitkin loppu. Tekisi mieli hyvää jotain. Suklaata vaikka. Katsoin yhden leffan ja söin tekemäni pellillisen pitsaa... kävin päivällä psykiatriassa juttelemassa hoitsulle. Se oli melko masentavaa. Kyseli kaikkea. Tuskin pääsen eroon ikinä mun tunteiden puuttumisesta, apatiasta ja sosiaalisesta vetäytymisestä vaikka pumppaisivat miten täyteen lääkettä. Ne on niin tulkinnanvaraisia oireita ollakseen negatiivisia.

Niin oon juonut nyt. En paljoa. Mikä tässä nyt enää mitään tuntuisikaan missään.

Perjantai-ilta ja yskiskelen itsekseni. Itseksenikö itkeskelen.

Postissa tuli hiusseerumia. Huomiseksi olla jossain kuosissa omille synttäreille. Ei mulla mitään juhlavaatetta oisi? En tiedä ehtisikö etsiä.

Nykyinen ilmasto: ei tuu ikävä

 Aamusta vähän piirtelin digitaalisesti yhtä lohikäärmettä, kirjoitin kirjettä, join teetä ja odottelin että joku saapuu hakemaan pakettiautolla mun vanhan sängyn, patjan, mikron, ja yhden tuolin. Äityliini oli paikalla ja heitti mut samalla kaupalle. Tulin kotiin shortseissa ja reinoissa toki, ja katsoin yhden elokuvan (Blame, 2021) ja sitten tulikin jo toimitus jenkkisängystä??! Tuo puhisee nyt tuossa, patja siis. Ei kai se nyt 72 tuntia voi tota hommaa tehdä? Poksahdella ja puhista! Onneksi toki ulkona tuulee, ei tule hiljaista... työmiehet on lopettaneet tältä päivältä... imuroin vähän, siirrellyt tavaroita jne laitoin paikoilleen palovaroittimen

Eilen illalla tilasin pitsaa, katsoin Candymanin (2021). Podcastia tein myöhään yöhön, poistin vanhan ja jotain uutta tulossa ehkä. Voi miksi mä inspiroidun aina joskus yöaikaan! Laitoin yli kaksi tuntia spessujakson tota mun entistä podcastia mutta tuli kai väärään järjestykseen tiedostot, sen lisäksi että ne oli liian suuria ja piti leikkiä tiedostomuotojen välillä.

Toissailtana kävin katsomassa Dyynin. En tiedä kirjoitinko siitä? Varmaan instagramiin enemmälti. Oli täysikuu kun tulin kotiin. Eilen tietty syyspäiväntasaus.

Paino on jojoilua, ensin sitä painaa 123 kiloa ja sitten seuraavana päivänä sitä onkin teedieetillä. Paitsi söin pähkinöitä ja jätskiä. Kaapissa oisi varmaan turkkilaista jogurttia mikä pitäisi syödä pois hunajan kera. Ja yksi kananfilee ja muuta pois menevää, ehkä teen huomenna pitsan kinkkusuikaleista ja ananaksesta, jos haen juustoraastetta vaan.

Huomenna käyn hoitsun luona juttelemassa. En ole päättänyt otanko matkat puhelinlaskuun vai lataanko matkakorttia. 

Sitten onkin jo perheen parissa meikän bailut eli syndet elikkästenniin lauvantai. En ole pyytänyt lahjoja, mutta kai mä jonkun s-ryhmän lahjakortin saan taas. Tai mummulta jokusen kympin tilille. Ne voisi kyl sijoittaa rahastoihin, ei siinä. Tai mistä sitä tietää olenko ollut tuhma ja liian vanha saamaan lahjoja ollenkans.

Voi teitiä pupuseni

 Polttelin eilen kynttilöitä. En ole laittanut palovaroitinta takaisin, kun se alkoi soimaan kun tein eilen ruokaa. Kärtsäsin riisin lisäksi kanaa ja pekonia. Oli melko pahaa loppuviimein, kyllähän sitä nälkäänsä syö, mutta eksän reseptiä mukailin jotenkin. Yök, joku eksä.

Tänään paistoin maustamatonta kanaa ja lautaselle laitoin tsatzikia seuraksi. Mikrossa tein yhden valkosipulipatongin. Olen vain nukkunut johonkin kahteen saakka tms sohvalla. Sitten avasin läppärin ja latasin Spotifyihin erään radiojakson.

Torstaina tulee uusi sänky! En malta odottaa - mutta en ole varma mihin se, edes mahtuu, kun täällä on vielä edellinen. Pitäisi kai maksaa, joku viemään kaatikselle täältä se, tuo vanha mikro sekä parvekkeen tuoli.

Saan huomenna takuueläkkeen, mutta siitä menee telialle rahoitukseen vajaa 80e. Käteistä on 30 jäljellä, tilillä reilu kymppi. Jos olenkin luvannut viennistä 50e käteen niin se saa varmaan odottaa. Jyskin kuljettajat kuulosti tosi kiireisiltä.

Kaverini soitti eilen kymmeneltä, kun olin jo cpap hengitysmasiinassa, ja sain vain sanottua että olen nukkumassa. Se oli tekstannut jotain että tiedän varmaan miltä yksinäisyys tuntuu. Että mitähän helvettiä. Ei yksinäisyys tunnu? Se vaan majailee. On siinäkin ystävä. Ei olla soiteltu viikkoon. Ei ole ollut varaa mennä sen luokse, eikä hän minua uskalla muka luokseen, edes ottaakaan.

Että silleen. Kaulan karvat on tulleet takaisin. Olisi tarvinnut käydä useampi laseroitumis jakso. ei ollut varaa. en ehtinyt. unohdin. lintsasin. Kai se täytyy vain antaa vaivata. Ketään mun kauneus/kauheus kiinnosta.

Saatu näyttää siltä että jotain pyhääkin olisi

 Mun synttäreillä saisi olla booli, jotain pelejä, musiikkia. Mutta sen sijaan varmaan tulee tylsät pippalot, joissa on ehkä ruokaa ja lasi viiniä. En huomannut toivoa edes poronkäristystä.

Olen hereillä. Vaivaan taikinanaamaani käsiin. Olin aamupäivän sängyssä ja veivasin vain patteria isommalle, kun tuntui että jäädyn. Otin suihkun, join vettä, kävin vaa'alla, laitoin paidan päälle.

Hiukset on nutturalla ja muistutan jotain, mutta en saa päähäni mikä hahmo se on. Ehkä zombie morsian.

Kävin illalla lidlissä. Sain kaikenlaista jääkaappiin. Ainoa herkku oli yksi mutakakku enkä edes pitänyt siitä mutta vedin kuitenkin. Juustosämpylöitä, tortillojen välissä medium salsaa ja valmiita kanasuikaleita. Viimeinen litra kolmesta litrasta oli, sittenkin helppo juoda.

Ei mulla ole edes synttärilahjatoiveita. Rahaa nyt kaipaa aina. Avasin facebookin ja joku kirjoitti joululahjoista jo. Kyynärpäihini tulee viivoja kun nojaan pöytään ja muutenkin likaiset siitä hommasta että yrittää keksiä aihetta. Jos ottaa huomioon päivittäisen bloggaamisen, niin ovat ne kyllä pinttyneet kyynärpäät. Rumin kohta kehossa johon kiinnittää huomion.

Keksiä jostain 150 grammaa proteiinia tälle päivälle ja jatkaa vedenjuomista. Jos kerran kroppa vaatii. Olen alle 40% vettä, ja proteiinia saan 12% eli sekin oli low. Vaakani on kyllä ihan halpis mutta kai sekin osaa sanoa kehon koostumuksesta jotain. Aina löytyy joku huutelija, joka pilaa kaiken uskon mihin tahansa, mutta mä en ole se.