Ruumiintarkastus, tupatarkastus, vai kenties etuoikeustarkkailu

•  Aloin järjestelee ja siivoo taas katsottuani elokuvan. Tein suihkepulloon jotain keittiön puhdistusainetta ja se oli varsin tehokas. Näytteen olin saanut Prismalta verkkotilauksen kanssa. Otin mikrokuituliinat käyttöön myös ennen kuin meni talouspaperia rulla. Hinkkasin ilmanpuhdistuslaitteen ritilöitä ja lattiaa ja koti hämähäkin jätöksiä ja ikkunalautaa en oo varmaan koskaan pyyhkinyt kun kasvit on siinä. Ja katonrajassa kylppärissä sekä lattianrajassa oli kerrostumaa töhnää. Hiki vaan virtasi kun yritin siirrellä likaa liinalla. Ilmeisesti olen tosiaan asunut tässä jo sen kuusi vuotta että jos mun koko kesä ei mene siihen että karsin tavaroita ja saan paikan tuoksumaan desinfioidulta niin sitten oon vaan laiskotellut ja nukkunut eikä se nyt enää käy kun sitä on tehnyt jo vuositolkulla.
• Miten voi jättää ihminen seinään ihostaan paskaa kysyn vaan. Tai no kaipa sitä jokaisessa on se jalkapallokentällinen. Mihinköhän ton vihreän mikrokuituliinan pyhittäisi? Ikkunoihin ja peileihin kenties? Pinkki meni vessaan ja harmaa keittiöön.
• Tarotpuodissa kävin tänään nuokuttuani pajalla melkein neljä tuntia. Kävin liidelissä sekä krääsäkauppa tigerissa. Ostin korujuttuja ja suitsuketta ja liimaa ja viuhkan ymppistä. Jaa. Söin sushit päästyäni kotiin ja ne oli hyviä.
• Mulla on yksi epämääräinen projekti menossa jääkaapissa. Keitin moccamasterilla vihreää teetä ja laitoin sairaan määrän liivatetta. Jos ei 3-4 tunnin päästä ole hyytelöä niin mä henkilökohtaisesti poistan tekoälyn olemassaolemasta perkele.
• Kävin läpi mausteita ja muoviastioita heitin menee. Kaikkea tahriintunutta shein shittiä. Vaihdoin lightning kaapelin uuteen kun oli hiertynyt melkein esille johdot. Mulla on hiuksissa lakkaa mutta silti molemmin puolin ohimoita laskeutuu koko ajan sellaiset kaartuvat ja mä vannon jumalattaren nimeen ettei se ole tahallista. Vihaan niitä mutta ehkä mun läskipää vaan ei mahdu nutturalle taakse.
• Aggressiivisen söpöä. Täytyy vaan laittaa asioita jotenkin lähtökuoppiin. Käytin eco pyykinkone asetustakin etten tuhlaa vettä koko aikaa pyykkiin mutku sitä löytyy tosta kasasta koko ajan kuin jostain Etnasta laavaa.
• Lattia on kyl laavaa ettei sen puoleen. Pitäisi viedä kauhea määrä pahvia ja pulloja kierrätykseen. Pitäisi käydä siellä varastossa pohtimassa mun uudella asenteella mitä säilyttää. Täytyyhän mun tietää montako laatikkoa mulla on kirjeitä ja kortteja sun muuta memorabiliaa pejpperistä elikkäsnää paper paper hmm
• Pikkuhiljaa alan ehkä hahmottaa talvitakkeja, hattuja, käsineitä, kaulahuiveja. Jos mä nyt heittäisin kaikki mun alusvaatteet menemään niin se ei olisi mitenkään taloudellinen menetys. Käytän loppuun. Mä en myy pervoille siitä käyttökaaren keskiosaa mitään haisuteltavaksi ja pervoiltavaksi. Saatanan köyhät. Älä osta mitään viiteen vuoteen. Toisaalta kuten kerroin niin kaikki likaantuu. En käytä näitä ripsaantua, haperoitua, ym sanoja kyl puhekielessä. Niistä vaan pitäisi tietää että kohteen käyttöaika on umpeutunut.

Only bad patients ever get cured

 Bryan Johnson's autoimmune gut disease. 2 thoughts: cancer is your own cells eating yourself and second that your brain is in your gut microbiome and if your brain is deficient in energy it starts to eat itself (that's why I have a picture of a brain being eaten on a plate from a popular science magazine) I know these things. I saw a comment on an evening paper, that he's been popping those pills optimizing his food intake, so that no wonder it happens to mess with his stomach lining. I agree sorta cause I can't have ibuprofen or I puke. Was it in his genes or did he cause what he describes as being eaten from the inside. Yeah. Autoimmune disease are probably rare. Research will probably cost the guy a big penny.

and that's all my thoughts on the matter. Usually the healthiest people die out of the blue doing the healthiest things imaginable. It's pretty sick. No out-running your mortality.

***

Bryan Johnsonin autoimmuunisairaus, joka kohdistuu suolistoon, herätti minussa pari ajatusta.
Ensimmäinen on se, että syöpä on tavallaan omia soluja, jotka kääntyvät elimistöä vastaan. Toinen liittyy suolistoon ja aivoihin. Suolistomikrobistoa kutsutaan joskus "toisiksi aivoiksi", ja suoliston sekä aivojen välillä on jatkuva yhteys. Mieleeni tuli ajatus, että jos aivot eivät saa riittävästi energiaa tai niiden toiminta häiriintyy, ne voivat alkaa kirjaimellisesti syödä itseään. Siksi blogissani on kuva aivoista lautasella, jota "syödään". Se on symbolinen kuva, joka jäi mieleeni eräästä tiedelehdestä.
Luin iltapäivälehden kommenteista huomion, että Johnson on vuosia optimoinut ruokavaliotaan ja käyttänyt valtavan määrän erilaisia ravintolisiä. Joku pohti, voiko jatkuva säätäminen lopulta ärsyttää elimistöä tai jopa vatsan limakalvoa. Ajatus jäi mietityttämään. En tietenkään tiedä, onko hän aiheuttanut sairauttaan itse. Itselleni esimerkiksi ibuprofeeni ei sovi enää lainkaan, vaan se aiheuttaa helposti oksentelua. Jokaisen elimistö reagoi eri tavalla.
Oliko kyse puhtaasti geeneistä vai vaikuttivatko elämäntavat siihen autoimmuunisairauteen, jota hän kuvailee tuntuvan siltä kuin keho söisi itseään sisältäpäin? Siihen ei ole helppoa vastausta. Autoimmuunisairaudet ovat monimutkaisia, ja niiden taustalla on yleensä sekä perinnöllisiä että ympäristötekijöitä. Jos joku pystyy tutkimaan asiaa perusteellisesti, niin ainakin Bryan Johnsonilla lienee siihen taloudelliset mahdollisuudet.
Siinä oikeastaan kaikki ajatukseni aiheesta.
Silti yksi asia tuntuu toistuvan elämässä. Usein kuulee tarinoita ihmisistä, jotka tekevät kaiken "oikein": liikkuvat, syövät terveellisesti ja pitävät itsestään huolta, mutta silti kuolevat täysin yllättäen. Se on pysäyttävä muistutus siitä, ettei kuolevaisuutta voi optimoida pois. Terveellisillä valinnoilla voi parantaa mahdollisuuksiaan, mutta kukaan ei juokse kuolevaisuuttaan karkuun.

Mikä ei tapa, se vahvistaa

 Luin aamulla pelaajan käsikirjan loppuun nopeasti ignoraten kaikki loitsut. Parin tunnin päästä olisi jonkin sortin pelisessio. Game master laittoi chattiin varmaan vahingossa jonkin otuksen oksennuksen ja mä heitin ihan väärää noppaa. Ei lähtenyt alkuun kauhean hyvin. Toinen pelaaja ei ole tehnyt vielä kai mitään. Peli lähti 10 dollarista tää one-shotti. Sain 10 dollarin alennuksen joten multa menee joku 1,26 dollaria palvelumaksuja tms. Kunhan se vaan alkaa. Mietin vaan että oon aika hiljainen. Mä en ole puhunut englantia sitten muutamaan vuoteen ja silloinkin tuli kurkku viikossa kipeäksi. Olen jo valmiiksi väsynyt. Aamulla heräsin ennen herätystä. Kävin suihkussa. Menin takaisin nukkumaan kun sain vähän vaatetta päälle siitä huolimatta että oli katolla yleisöä kun vedin toppia päälle. Äsken söin loput kaalikeiton mitä tein eilen ja otin aamulääkkeet vasta.

En paljon tiedä mun hahmosta. Siellä oli vähän samantyyppinen valmiiksi tehty hahmo jonka voin kyllä ottaa jos mun hahmo ei jostain syystä kävisikään.

No mutta ehkä aletaan pelailee kohtapuokkii niin jätän tän vaan tähän

Muoks.

Oli vähän teknisiä ongelmia alussa mutta peliin ei vaikuttanut. Jatkan roolipelausta kai jossain muodossa vielä? Tää oli vasta toinen kerta kun oon pelannut ikinä mitään eli lähes ensimmäistä kertaa noppia heittelemässä. En laittanut mun kameraa päälle. Olisivat nähneet. Hiisiä ja rottia on jotenkin helpompi tapella niitä vastaan kun ne kuvaillaan silleen ällöinä? Mun eka tulipallo oli kriittinen osuma ja mitä kaikkea. Tarina ja paikat oli hyviä. En mä nimiä koskaan muista.

Tää alkoi tosiaan vähän yhden jälkeen ja lopeteltiin 40 min sitten? Aika huono tuntitaksa jos maksoin vaan reilun euron. Oli siinä kyllä toinenkin pelaaja sitten. Musaa ei ollut, ilmeisesti unohtanut playta painaa. Jokin kaamea haju käytävästä samalla kun se haju pelissä ilmestyi.

Menoa haittasi. Olin vähän väsy ja en tiiä. En kovin kuvaileva ehkä. Englanniksi vaikea silleen ujona ihmisenä puhua, hyvä kun oli vuorot. Minut otettiin huomioon. Muutama kohokohta mitä oon sanonut. No jaa. Sain selvää kaikesta kuitenkin. Ja tein selvän kaikesta.

Kun haluat tehdä inventaarion kaikesta mutta lukijalle pitää jättää mielikuvitus

 Mä olisin mieluummin älykäs, ja kaikki nauraisi mulle, kun ne ei tajua mua, kuin tyhmä ja kaikki nauraisi mulle, koska hölmöilen.
Tiedä sitten mistä tuokin ajatus tuli. Tänään ei ehkä kannattaisi jatkaa Netflixin katselua tai kirjaston D&D-kirjojen lukemista. Pitäisi järjestellä tavaroita.
Varastoa pitäisi käydä karsimassa. Ehkä vien talvitakit sinne säkeissä, sillä niitä on kertynyt aivan liikaa. Osa on äidiltä saatuja, osa vuosien varrella hankittuja. Mietin välillä, tarvitsenko oikeasti näin monta, vai onko niitä vain jäänyt jokaiselta talvelta yksi lisää.
Kirjoille pitäisi keksiä jotain. Suurin osa niistä on englanniksi, joten en tiedä kenelle ne kelpaisivat. Ehkä ne voisi viedä jonkinlaiseen "ota tästä" -pisteeseen. Bookcrossing-kirjatkin pitäisi saada joskus takaisin kiertoon.
Viime aikojen suurin mysteeri on kuitenkin ollut mun kainaloiden haju. Vaikka peseydyn, saman hajun huomaa heti uudestaan. Olen kokeillut erilaisia deodorantteja ja tuoksuja, mutta en ole vielä lähtenyt kuorimaan ihoa, koska en halua turhaan ärsyttää bakteerikantaa, jos mitään varsinaista ongelmaa ei ole.
Mulla ei ole ollut HS:n patteja kainaloissa vuosiin. Vuonna 2016 oli vähän alkavaa tulehdusta, ja nyt yksi pieni finni, mutta muuten oireet ovat pysyneet lähinnä nivusissa. Olen tavallaan kiitollinen siitä, ettei tauti ole mulla pahempi.
Pitäisi vain aloittaa jostain. Vaikka tänään on sunnuntai. 

Tosin en edes julkaise blogia sunnuntaisin, joten ehkä tämä jää vain mielenvirraksi tekoälyllä uudelleenkirjoitettuna, josta jää takkiluettelo tai deodoranttimerkkien lista puuttumaan. Ehkä mun pitäisi jakaa kaalikeiton ohje.

Kaalikeitto (oma tapani)

Ainekset

• jauhelihaa (nauta, sika tai sekoitus)
• kaalia suikaleina
• porkkanaa viipaleina
• 1-1,5 litraa vettä
• liha- tai lihaliemikuutioita (tai lihaliemijauhetta)
• merisuolaa
• 2-3 dl riisiä
• jauhelihamaustetta

Valmistus

1. Huuhtele riisi hyvin ja keitä se erillisessä kattilassa suolalla maustetussa vedessä. Valuta kypsänä.
2. Ruskista jauheliha kattilassa ja mausta se jauhelihamausteella.
3. Lisää vesi ja lihaliemi. Kuumenna kiehuvaksi.
4. Lisää kaalinsuikaleet ja keitä, kunnes kaali on pehmeää. Mitä kauemmin sen parempi, mutta valmistusajaksi esim 40-60 min on jo riittävä.
5. Lisää porkkanaviipaleet vasta loppuvaiheessa, jotta ne jäävät hieman napakoiksi!
6. Sekoita kypsä riisi keiton joukkoon juuri ennen tarjoilua tai lisää riisi annoksiin erikseen.
7. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Suola on salainen ainesosa.

Vinkki: Jos keittoa jää seuraavalle päivälle, riisi kannattaa säilyttää erillään. Näin se ei ime kaikkea lientä itseensä ja keitto pysyy kirkkaana.

***

Lähinnä olen laittanut teippejä, tarroja, papereita, kortteja ja muuta pientä sälää minigrip-pusseihin. Silti tuntuu, että mitä enemmän tyhjentää kaappeja, sitä enemmän sotkua ilmestyy. Ahdistaa.
Löysin mummolta saadun ponchon, glitterisen vyölaukun ja pari peittoa lisää. Heitin roskiin ne pehmeät liilat käsiraudat, joita myytiin nilkkakahleina. En ollut oikeastaan koskaan keksinyt niille mitään käyttöä.
Yritän samalla juoda pois vuosien aikana kertyneitä teepaketteja. Kynsilakanpoistoainettakin löytyi neljä pulloa. Välillä mietin, että pitäisi vain pitää jalkakylpy tai pitkä kylpy ja käyttää pois kaikki kylpypommit ja kylpyvaahdotkin. Pyykkikone tuntuu pyörivän jatkuvasti.

Toisaalta olen saanut tämän kodin vihdoin toimivaksi. Juuri silloin kaikki pitääkin pakata taas laatikoihin.
Muutin tähän 39 neliön asuntoon isommista 58-46m2 kodeista. Jossain vaiheessa maksoin myös exän osuutta vuokrasta, velkaannuin ja vuokra nousi vuosi vuodelta yli seitsemäänsataan euroon. Lopulta rahaa jäi elämiseen todella vähän.
Se asunto, jota tarjottiin väliaikaiseksi ratkaisuksi, on aika surullinen. Seinät ohuet, jääkaappi ei toimi ja asunto sijaitsee baarin yläpuolella. Siellä on kyllä makuuhuone, olohuone ja keittiö, joten pohjaratkaisu ei ole huono, mutta ympäristö tekee siitä raskaan.

Suurin ongelma on kuitenkin tavara. Jos uudessa asunnossa ei ole varastoa, minne kaikki menee? Osa tavaroista on helppo lahjoittaa pois, mutta osa kantaa mukanaan muistoja. Ja sitten on niitä täysin tavallisia esineitä, joille ei kukaan halua.
Mietin myös käytännön asioita. Jos keittiö on pieni, mihin sijoitan kaikki kodinkoneet? Olen jo luopunut popcorn-koneesta, vohveliraudasta ja monesta muusta. Mun elämä ei ole palapeli siitä että kärrään rahojani jätehuoltoon.

Korret kekoon

Pesin eilen parveketta sateella. Vähemmän tupakasta tuhkaa tai jotain käpyjä ja hiuksia. Se oli päivän homma kun en oikein muutakaan jaksanut. Illalla tilasin pitsan mikä oli ehkä huono ajatus. Kohta pitäis lähteä kävelee. Tunnin päästä voisi olla korttiaskartelua jossain kerhohuoneella. En tiedä kauanko mulla menee kävellä sinne näin kesällä jne. Otin mukaan korttipohjia ym.  sakset ja liimaa… kattoo nyt oppiiko jotain uutta.

Muoks. Kelmua paperin ja servetin väliin liimaksi silittää. Ihan kiva tekniikka. Tein yhden saksalaisen hirven kirsikkahattu päässä. Olin tuonut niitä mukana mutta vein sitten kotiin kuitenkin kuitenkin takasin. Siellä pystyi nuuttaa selkämyksiä kortteihin ja mulla oli muutama kymmentä korttipohjaa niin käytin sitä alustaa ja pientä taittoluuta. Jätin ne sinne matskuiksi.

Sain kahvia, pullaa ja keksiä ja sämpylän. Kiittivät tulosta ja muutenkin oikein mukavia. Sillä eka kerralla ehkä tuli vähän epäsuoraa ikävää palautetta tai fiilis mutta kyllä heilläkin on huonoja korttipäiviä kun omia kortteja sanoo ainutlaatuiksi... Toinen juttu mikä oon niin nopea. Tein neljä korttia varmaan ja sitten kahvin ja vessakäynnin jälkeen lähdin kotiin. Piti aika nopeeta avata sateenvarjo kun sitä tihkutti.

Mulla oli tulostettuna muutamia lauseita, ihmisten arvokkuudesta ja tärkeydestä ja valosta ja uskosta ja löytämisestä ja sen sellaista jotain tekoälyn kirjoittamia positiivisia värssyjä. Ehkä ne kortit jaetaan asunnottomille jos kelpaa. yhteensä tein 8kpl

Stanssasin pahvista irti yhden kirkkomaiseman. Ajattelin sitä enemmän "taajama" liikennemerkkinä lol. Ehdin stanssata yhdet lapaset kuvion myös. Pari jonkun leikkaamaa ikkuna stanssia käytin ja niiden alle serveteistä kuvat, ja liimasin niitä lauseitani ja Korttiystävät tarrat johonkin läppäisin. Osaan tuli ehkä nimeni jos muistin

Eikä ne ollut pelkkiä yksivärisiä kortteja vaan molemmin puolin eri kuviot. Kaikkea raitaa ja palluraa ja kukkaa sun muuta pinkkiä sinistä keltaista ym vihreää. Taisin yhden ottaa kotiin jos keksin vielä tänä kesänä yhden synttärikortin tehdä omalle sukulaiselle.

värssyjä kortteihin

Ei se ihan niinkään mene- koska aivojaan ei voi tuntea eikä yhteiskuntaa ym "the man" systeemiä tai ammattikuntaa---paitsi että jopa Jeesus oli huono puuseppä

 Suljetulla ei ole muuta tekemistä kuin tuijottaa monta tuntia laastaria pakkolääkityksen jälkeen tai antautua ja käydä kahviossa. Epäuskoisena siitä miten ne kehtaa tehdä tällaista, tai että missä on ihmisoikeudet? Siellä ei vain ole niitä, Suomessa. Kaikki hyväksyy tämän. Kukaan ei allekirjoita vetoomuksia, kukaan ei tutki laitosten laitostamistoimintaa ym bisneksiä tai käytäntöjä, muitakaan "hoito" pakkokeinoja.

Voisin toimia mentorina jollekulle (nuorelle) riippuen siitä haluuks ne vaan laiskotella eläkkeellä loppuelämänsä, vai riittäisikö se ikuinen tyhjyys ja ruumiin mätäneminen.

Jos joku ottaa yliannostukset- niin en mä niitä ole sille hankkinut, vaikka saatankin tulla seuraksi pullollisen väkevää kanssa ja sit joutua varmistaa että hänet löydetään ajoissa... Eli en ole mikään paras tuki minäkään. En mä kyl kannata Club 27:tää. Kaikki hyvä aiheuttaa aikaisemman kuoleman paitsi ettei psyykenlääkkeet ole hyviksiä.

Joidenkin mielestä suljetulla on muutakin tekemistä kuin ruokailut. Mä olin ainakin 18 vuotta sitten, vaikeimmalla osastolla jonka käytävä oli ehkä 100 askelta. Siellä oli kylmä. En tuntenut enää mielihyvää vaikka ahmin herkkujakin kun lääkkeet nosti ruokahaluja ym mielitekoja ja mussutusta tylsyyteen että turrutetaan ja väitetään ettet ole ottanut lääkkeitä mikä tekee susta enemmän lääke ja psykiatrivastaisen jne vihaat sitä osaston ämmää. Omahoitaja laittaa sut eristykseen tultuaan juttelee sun kanssa kun olet vain pyyhkeessä ja harjaat märkiä hiuksia, pyydät ettei tulisi lähelle. Kiedot ittes häpeissäsi peittoon ja otat mukaan lehtiä mutta nukahdat siihen rauhoituspiikkiin.

Mitään väärää? Kenellekään? Itselleni tai muille. No jaa, noloja asioita kyllä. Puristanut ihastusta olkapäästä ja huohottanut tanssitunnilla ja sit lähtenyt kauemmas pieraisee. Tanssinko enää koskaan? En. Päätän jotain niin sehän pysyy. Never again anyone anyhow

Olisi voinut terapeutille kertoa tuon. Voinut työstää sitä. Ehkä voisin joskus tanssahdella kuin kukaan ei katsoisi. On toivoa muillakin kuin lapamadoilla---

Harmi ettei tätä paskea kukaan lue. Aloin vaan miettii kun joku tiktokissa teki juttuja suljetulta miten siltä oli väkivalloin otettu joku esine pois jne. Multa saisi 200 eurolla e-kirjan joka ratkaisee kaikille miten päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Sellainen kurssi trendaavista diagnooseista saattaisi olla liitteenä. Olisikohan kysyntää vai eikö täällä olla laiskoja ja naiivieja ja välinpitämättömiä mielenterveydestään. Voisi kyl varoituksen sanan laittaa että saattaa myrkyttää työkyvyn halun.

Ja laillisista syistä niin ihan vitsailen vaan.

Kun voit viuhtoa muttet hutaista

 Elintavat vaatisi sitä että olisi elossa ja ettei elimet vetäisi viimeisiään ja mieluusti raajatkaan ei olisi jäykät. Eli useamman kerran päivässä voisi tajunnan huomionsa meditoida johonkin näistä elossaolon merkkeihin. Pituus ja paino ei ehkä ole aisteja.
Jutskailin hoitsun kanssa. On oikein mukava ollut minulle. Tutkittiin jalat 1krt vuoteen. Ruoasta ja unesta ja liikunnasta kai jotakin räpätystä. 163,5 cm ja 120,5 kg eli bmi on jotain puolet enemmän kuin normaalipainon rajoissa jos 66kg oli bmi25 ja silloin xs "nuoren ihmisen aineenvaihdunnalla" vaikka oikeasti tein helvetisti töitä laihtuakseni ja lääkäri oli vaan "tuo ei ole nyt ihan totta" ja lannisti täysin mun saavutukset.
On se joo. Mikään muuttunut missään vaiheessa. Kauhea totuuden kieltäminen toisaalta oikeuttaakseen asioita. Jokin rutiini lääkkeiden määräys saattaa viedä toimintakyvyn. En haluaisi rollaattoria vielä vaan joidenkin turhien statiinien takia.

• Anyway, so. Diabeetus check yearly talk with a nurse this morning. Took my bp, weight and height, asked how I sleep and how often I eat. Checked feet. Routine chat. Not unpleasant to leave at all.
• Friyay so I bought partially de-alcoholised wine and a beer, two ready mixed salad bags with chucked in washed cherry tomato, and 2x baby carrot bags to eat with rest of my hummus... greens were 50% off. A blue raspberry hydrating energy drink to boot. This is my jam. Great lunch! Salad dressing was transparent so very light on calorie. I also got kitchen roll and tissues for my everyday sweat wipe off my forehead when on commute. I lacked those in my last grocery order, grr.
• It always start to rain when I get on the yard of this block of flats from downtown... I am lucky that way. Or it's just something I tell myself about coincidental events.

Muistin just että otinkohan mä aamulääkkeet? Mä taisin ottaa pikku nokoset ja sitten valmistautua lähtöön vähän unenpöpperöisenä. Ottaa ne nyt kun vielä muistan. Pitäisi ehkä jatkaa tavaroidensa vartioimista. Inventaariota, roskiin vientiä, lahjoittelua... Ehkä jotkut möisi eteenpäin. Käytän yleensä loppuun tai muuten tehnyt hutiostoja ettei niillä kyllä arvoa ole.

Sähkönsiirto pitäisi maksella. 10e/kk. Mä oon melko varma että mun aktuaalinen sähkölasku on myös 10e kk main eli 12kkx20e= vuodessa sähköön menee yli parisataa? Saman verran ainakin kotivakuutus. Halpaa kun yksin asuu. Talvella koje lämmin puhallusilma ja kesällä pöytätuuletin päällä niin menee rutkasti energiaa oujea. Ei voi katsoa telkkariakaan 247 koska muuten päivässä katsoisi 2 eurolla taustahälinää toisella korvalla-.

Tikusta on asiaa. Pitäisi keskittyä isoihin asioihin eikä habituksiin. Heinäkuu: ropecon Helsingissä vklo

Huomenna: korttiaskartelu ryhmä

Elokuu: mahdollisen laihdutuslääkkeen aloittaminen

Syyskuu: standup keikalle lippulappunen hankittuna

3kk suunnitelma juurikin siinä.

Kahden vuoden suunnitelma lähinnä hoitaa itseni keski-ikäiseksi. Tampereella sun elämä ja kaikki loppuu tasan kun täyttää 30 v eikä enää ole "nuori". Sitten on omillaan.

Saaks mä vähä triggeröidä sun riggerii, tai ropettaa teikän diree

 Opin tänään uuden sanan mutta en muista sitä enää. Ehkä se oli pyörähtää. Sitäpaitsi lounastin korealaisessa lounaspaikassa. Uutta kokemusta jotain, sushin maalaisserkkua. Oli nälkä. Sain pajalta jonkun seuraksi syömään ja sitten taas ahmin nopeasti menemään ja tyyppi jäi sinne höpöttää jotain koreasti jalalla tai pöytä koreana tai jotain muuta noloa.
Tilasin päivittäisostoksia sovelluksella ja niillä ei ollut talouspaperia eikä nenäliinoja. Perkele. Kaikki hedelmätkin oli sikin sokin muovikassin pohjalla. Mun piti tehdä salaattia ja sitäkään ei ollut. Jotain cold brew jääteetä piti tehdä joten sitä varten hankin appelsiinia enkä limeä tai sitruunaa? Eilen illalla laitoin mansikoita ja mustaa "mansikka" teetä jääkaappiin imeytyy yöksi. Oli se ihan ok kun makeutti mutta ei nyt mikään suuri makuelämys-
Mun piti tutkia tota core settiä D&D kirjamatskua mutta pääsin vaan sisällysluetteloon pelaajan opasta. Pajalla luin aikuisten fantasia kirjaani englanniksi missä olin puolivälissä, niin 2/3 väliin matkaa. Ei ehkä pikkasen painanut kantamukset kun hankin normalistakin kaikkea turhaa pikkasen inasen vähäsen just sopivan lievän heikohkoisesti haalean  vedenmakuisen valjun tepidin mitäänsanomattoman minimaalisen no ehkä nappaatte kiinni tosta driftista
Osaan mäkin finglaassenia elikkäs finggelskaa tai mitälie germaanista suomineitiä, sulatusuunia kalukieltä?????  finglish. FINGLuaalia.lol. eniveissön mitähän sitä piti kirjoittamani. Osaan todellakin kadottaa koko päivän punaisen lankakerän universumin ryijymaalauksessa, jonka hapsuja pohtia ennustaen tulevaa ja vetäen niistä suortuvista glimpsaista skimmaillen futuuria. Kjeh.
Sataa ja tulee sataman entistä enempi. Meret lämpiää. Kauheasti ei tarvi tosiaan miettiä tulevaa. Australiassa riittää kyllä uraania ja merissä 50 000 vuodeksi.
Vihtu. Niin joo meikä luki jonkun viime kuun Tieteen Kuvalehden eilen ja mä oikeasti osasin ratkaista sen älypulmat. Antoi mulle tuulta purjeisiin ne pähkinät. Ehkä mun taso ei olekaan niin laskenut :>:>
Toisaalta pohje on vaivannut. Ei ole helppoa. Ehkä se tuli siitä kun nousin niin äkisti ylös jostain rotvallinreunan kivetykseltä johon rotkahdin lepuuttaa pientä kylmää hikistä puutuvaa peppundaalia.
Niin. Daalia. Se musta daalia ja dahmer oli jotenki kuulkaa kytköksissä ja tiedän sen vain yhdestä tiktok videosta eikä mua kiinnosta tosirikokset yhtään. Saatikka romanssi.
Miksihän joku eroaa neljän päivän yhteisen asumisen jälkeen toisesta. Ja miksi toiset on mennyt 3vk sitten naimisiin mutta lounastaa mun kanssa. On se ihmeemllistä.

Kirottua! Ylpeys käy lankeemuksen eellä

Mun piti mennä jalkahoitajalle 13. päivä. Se maksaa 45 euroa että hän kaivaa minulta sormesta ton öö syylä/kovettuman pois joka on ollut siinä 20 vuotta.

Saan ilmeisesti lipun pääkaupunkiin viikonlopuksi sitten Ropeconiin ja- täytyy miettiä junaliput sun muut kaikki - En ole käynyt Helsingissä sitten... 2013?

Mulla on joku kevyt makuupussi kyllä jos siellä kerran voi majoittua eikä tarvitse upottaa useita satasia hotelleihin. Eri asia mitä teen siellä. Ehkä hukkaan mun haltiakorvat. Ei mulla kauheasti ole coneissa mitään cospleijailu asiaa. Olen d&d:tä pelannut tasan mörk borg pelin pari viikkoa sitten eka kerran. Ai niin kirjastosta varaamani teos pitäisi hakea. Pitää kirjoittaa siitä joku muistilappu ettei unohdu...

Oho, voi v***u, jehna. Ne oli ajatus vaiheet: siitä kun luin että saan haltijakummi lippendaalin kun olen niin vähävaraane. Eikä mun mikään pakko ole koko viikonloppua olla. Jos vähän kastan varpaita pääkaupunkin kiireen sykkeeseen... hyi että.

Toinen satsi uunista ulos

Yksi laatikko vähemmän? Pakkasin tänään laatikollisen tavaroita pois annettavaksi.

Puhallinlämmitin (BE Plus, laatikossaan)

Vedenkeitin (Biltema, noin vuodelta 2012)

Leivänpaahdin (Biltema, noin vuodelta 2012)

Hiustenkuivaaja (Babyliss)

Sähköhammasharja + latausasema (ei harjoja mukana)

Pistokkeeseen kytkettävä LED-valaisin

Paristolaturi ladattaville paristoille

Casio Illuminator -rannekello (vintage)

3 käytettyä naisten lompakkoa

Epilaattori (puhdistettu)

Selfiekeppi

ZTE 4G WiFi -mobiilireititin (tukee jopa 14 laitetta)

Sähkölaitteita, joiden olemassaolon olin jo melkein unohtanut, tai niiden tarpeen. Pieniä tavaroita, jotka olivat kulkeneet mukana vuodesta toiseen, vaikka niillä ei ollut enää mitään tehtävää. Päivitetyt versiot tilalla.

Exän vintage rannekello, josta ehkä saisi ebayssa muutaman kympin?

Ne eivät ole enää osa arkeani. Ne vain veivät tilaa. Yllättävintä oli se, ettei niistä luopuminen tunnu haikealta. Päinvastoin. Tuntui hyvältä todeta ääneen, että niiden aika minun elämässäni oli yksinkertaisesti ohi.

Kaikkea ei tarvitse säilyttää varmuuden vuoksi. Tavara voi olla täysin ehjä ja silti tarpeeton. Ehkä joku muu saa niille käyttöä. Se tuntuu paljon paremmalta ajatukselta kuin se, että ne jatkaisivat pölyn keräämistä kaapin perällä vielä seuraavat kymmenen vuotta.

Muutto pakottaa katsomaan tavaroita rehellisemmin. Huomaa nopeasti, mikä on oikeasti mukana elämässä ja mikä on vain kulkenut mukana tottumuksesta. Yksi laatikko vähemmän ei ehkä kuulosta suurelta asialta. Silti koti tuntuu heti hieman väljemmältä.

Jos aloitan vähän joka nurkasta koko ajan

 Partsilta jätesäkillinen pois. Turhat ämpärit, vadit ja lapiot veks. Tämä ei ole hiekkalaatikko. Leikkasin paperileikkurilla korttipohjia. Niitä on jokunen kymmenen eri kokoisia.Voisi kysyä korttiystäviltä tarvitseeko tulostaa jotain. Lauantaina on jokin servietti tekniikan opastus sikäli että taivallan sinnepäin kerhohuoneelle. 
Tiskasin vähän ja puhdistin uunilevyjä. Pesen toista pyykkikoneellista. Pakko pelata ja syödä välissä. Postikin tuli kahteen otteeseen näköjään. Ensin zine ja tarroja Yhdysvalloista eräältä HS tyypiltä. Käsin lappu päällä you're not alone<3 Sitten mainos lasituksista parvekkeisiin joka pitäisi välittää eteenpäin.
Juon kaksin käsin minttukaakaoo ja söin uutuus valmis pitsapalan- lämmitin mikrossa. Ei ole kauheasti nälkä kun yritän miettiä miten järjestää kaikki tavarat jälleen muuttovalmiuteen. Sitten on joulukoristeetkin sun muuta lisää kirjoja ja sekalaista varastossa. 
Täytyy oikeasti oikeasti harkita monta kertaa onko tälle tilaa ja mahtuuko se ja miten kannan sen täältä uuteen pienempään tilaan niinku että ei kantsi hamstrailla mutta miksi edes hankkia mitään alunperinkään? On ihan roskaa mistä ei haluaisi luopua. Kaikki minkä voi irti vaan vetäistä niin roskiin surutta. Paitsi että ne roskatkin pitäisi viedä tuosta eteisestä.

Mulla on vaan yksi levy mikä soi päässä ja se on tämä... näin unta kyllä seikkailin museoissa, sekä ulkomailta yritin päästä kotiin vaikka kaikki meni hulluiksi. Pitkään nukuinkin vaikka heräsin jo kuudelta.

Harvemmin niin paljon järkeä edes on mun unissa. Mutta se yksi levy nyt siis on tämä että ruotuun kamat ja ruodusta poispäin. Jos asuisi San Franciscossa niin kuulemma niiden olisi pakko pitää mut vuokralla vaikka tää myytäisi eteenpäin. Kuulemma. Tiedä sitten kuinka täällä vaatimattomassa perintöverojen luvatussa maassa. Asunut kauan ja olen kiitollinen ja kaikkea mutta vittu kun tämä tavararunsaus ja epäjärjestäydyntä. Tavaraahan se vaan on. Ei valituksen valitusta ja vuokrani hoitanut. Reilun vuoden päästä merkinnät vasta vanhentunee tuolta luottotiedoista. Tiedä sitten alkoiko 6kk siitä että ne kertoi että niiden täytyy myydä tää vai pitääks mun saada toi kirjallisena. En haluisi heittäytyä hankalaksi. Mun koko kesä menee varmaan siinä että mietin mitä säilytän. Je suis fini.