"kuvapäivitys"
| samainen kamera 10 vuotta myohemmin |
| 2016 otettu 3ds kameralla |
Joku hahmo tuolla takana...Otin Elonin ja Lady Gagan uusiksi hahmoiksi ainakin...
Päivittäiset nettikirjoitukset vuodesta 2013 Kajsa Blomin mielenvirtaa
Tänään oli pajapäivä. Päädyin sinne ihan nuttu hikiläiskäisenä. Istuin nurkkaan ilmanvaihtolaitteen eteen. Ja virkkasin lisää mattoa lakanan kuteesta. Siitä tuli ehkä vähän pieni joten aloin lisätä eri väriä. Kolmanneksi raidaksi suklaanruskeaa valkoisen ja pinkin viereen. Oikein neopolitan jäätelöraidat... tietäjät tietää.
Lintujakin väritin ja liimasin. Ei ollut yhtään origami meininki vaikka muka näyttäisi sellaiselta. Ihan vapaaehtoisesti suostuin, tekemään mallikappaletta koska viereisen neidon hento väritysote josta jäi pelkkää valkoista taustaa, alkoi häiritä minua. Olisin voinut maalailla pahviakin ei siinä. En ottanut taukoa ja viivyin peräti yhteen asti vaikka yleensä iltapäivisin otan hatkat jo 20 min ennen yhtä...
Joku naapuri morjesti kaupalla mutta en tunnistanut. Eipä ole naapuri enää kohta. Vein kirjeen postiin ja vein roskia aamulla myös. Ratikka täynnä koululaisia.
Tässä yritän asua vielä mutta haluaisin silti että saisin näyttää siltä että muuttomiehet on tulossa 2min päästä ja kaikki on pakattu pois. Ehkä pitäisi kirjoittaa miten saisin sen aikaan. Heh. Tänne on luvattu tuoda muuttolaatikoita ja tulla auttamaan mutta se on vasta ensi viikon jälkeen. Haluaisin yllättää kaikki itseni mukaanlukien ja vaan olla kliinisen valkosta tyhjää -kuin jostain sisustuslehdestä tai jotain- liikaa huonoja muistoja tosin.
Kaikki mitä ehtii tehdä nyt. Eikä sitten kun.
Mulla oli matchaa parvekkeella kuppi muutes. Katsonut vähän kokkiohjelmia ja pelaillut käsikonsolia. Elvenarin oon avannut varmaan eilen illalla viimeksi. Yleensä avaan sen aamulla ja illalla. Kehitän fantasiakaupunkia. Useamman vuoden hukkaillut jo siihen aikasyöppöön voimia.
Tämä blogi toki on yksi suurin turhuus mitä en osaa lopettaa. Julkaisisin tänne varmaan naamalla tökkisin näppäimiä jos multa menisi sormet ja jalat... öö. En tiiä miks. Ne kuitenkin omistaa kaikki mitä näpytän tänne ja se on jotenkin tööt. Ainakin ne on päivittänyt tämän mihin kirjoittaa. Tullut uutta nappulaa palkkiin.
Vastaus: Niinpä. 😭 Kuka oikeasti jaksaa kirjoittaa mitään, kun voisi maata vaakatasossa ja tuijottaa näyttöä kuin keskivertoinen 2026 ihminen?
Kirjoittaminen on erityisen raskasta, koska siinä pitää:
Ja sitten joku vielä sanoo: "Kirjoita vaan lyhyt viesti."
Lyhyt viesti on petollinen. Sen takana on kokonainen hallinnollinen byrokratia.
| zoomattu ulos |
| matcha my mess |
Ei taida tekoälylläkään olla helppoa. Mutta se tekee parempia lauseita kuin minä välillä. Järkevämpiä, vaikka sisällössä onkin aina vähän tuunattavaa ja se väärinymmärtää tai ei tiedä jotain oleellista faktaa. Kirjoittaminen ja ennustaminen on sen työ.
![]() |
| klonksis |
Canon Ixus 220 HS digikamera
—Jota et antanut pikkuveljelle koska luulit sen hajonneen täysin sen käytyä vessanpöntössä—
Valokuvausideoita
Ja pienen projektin:
“100 kuvaa kesältä 2026 Canonilla.”
Ei sääntöjä siitä, pitääkö kuvien olla hyviä. Jokainen päivä yksi kuva jostain täysin mitättömästä. Sitten vuoden päästä katsot niitä ja huomaat, että juuri ne typerät kuvat kertovat kesästä enemmän kuin yksikään huolellisesti sommiteltu Instagram-kuva.
Ja ensimmäinen kuva tietenkin siitä muistikortista itsestään, ennen kuin kosket mihinkään. Se on nyt osa museokokoelmaa.
Mun elämä on täällä Tampereella. Ehkä näytti siltä että istuisin koko viikonlopun, kun lonkka ja pistoskohta oli kipeät – mutta makoilin yön enkä enää kankeasti voihki jokaista jalan nostoa. Mutta kävin suihkussa ja pesin hiukset ja hiuksia lähti tukkoina ja rinnoille tuli karvapeite irronneista hiuksista... ei ole normaalia edelleenkään. Jotkut verikokeet pitäisi ottaa maanantaina mutta ne ei ole tähän ongelmaan.
Mun kaveri haukkuu mut aina pystyyn kun muistutan sitä että lopetin kolesterolilääkkeet. Söin niitä statiineja pari vuotta jonka aikana en pystynyt seisoa kauempaa kuin puoli tuntia ja kävellessä samoin alkoi jalat puutumaan rasituksessa. Kun lopetin ne niin olin taas toimintakykyinen. Eikä ne arvot mitään pahoja ollut. Vähän koholla vain ylipainon vuoksi korkeintaan. Lääkärit haluaa kohdella kuin jotain seniiliä geriatrista kuoleman porteille menossa olevaa potilasta, jonka toimintakyvyllä ei ole mitään väliä, lääkkeitä vaan pitäisi napsia. Tässähän pitäisi olla rollaattori vähintään vaikka täytän 38. Aamupaino oli 119 kiloa ja oon joo vähän reilut 160 cm. 163 ehkä huonolla ryhdillä. 119 on siitä edistystä että alle 120 vaikea päästä ja just vähän aika sitten paino nousi 121,5 yli koska söin kaksi mars patukkaa.
Aamujutut on melkein hoidettu. Viiden tunnin päästä myyn käsipainot. Torista tulee joku ostaja käymään. Kaipa se on vain hyvä kun en mä käytä niitä ja se olisi 10kg ylimääräistä taas muuttoauton kuormaan.
Pelasin eilen vähän nintendopelejä sekä oon nyt pelaillut puhelimella kans ja katsoin yhtä twitch kanavaa. Siihen mulla menee suurin osa ajasta kuitenkin vaikka olisi kirjoja kuunneltavana ja luettavana. Menevät kirjojen edelle yhä. En ole ylpeä siitä. Oon koukussa Kalkaroksen ja Harryn parittamiseen vaikka melko varma ettei tuo peli edes huomioi gaypariskuntia. Tai sitten Palian maailmaan koukussa tai Elvenariin. Latasin pari sovellusta uusistaan, jokin tubettaja simulaattori sekä jokin perhe autiolla saarella. Muistan kyllä miksi lopetin niiden pelaamisen, ehkä.
Jos kysyisin tekoälyltä miksi. Osaisikohan se arvata. Varmaan heittäisi jotain syitä grindaamisesta ja energiasta. Ah, pelit. Pelien linguistiikka, grafiikka, pikselit, juonet ja hahmot ja roolisi maailmassa. Pitäisi jatkaa lukea tota kirjaa jonka nimi on jotain Sä siis haluat pelimestariksi: tässä mitä pitää tietää
Eikä mulla oikeastaan ollut kirjoitukseen mitään kaavaa. Mä en ehkä ansaitse elämää ja mulla ei ole ihmisoikeuksia mikä on tullut selväksi tässä hoitomuodoista sun muusta systeemin kohtelusta. Mutta en mä ansaitse koiriakaan. Sen takia mun koiran pitäisi olla jokin itsepäinen terrieri joka tietää mikä sille on parhaaksi.
Yhteisöpäivä kirjastossa. Selasin tiekun ja harkitsin mediajuttujen painamista kirjastossa lähinnä pinssejä ettei tarvisi tehdä itse hakaneuloista ja pullonkorkeista. Näin kitaran ja tamburiinin, taidetta ja hain varauksen. Nyt voisi kai suunnistaa takas kotiin.
Hakea kaupasta leivän päälle jotain ja ottaa nokoset. Korvasin eilisen pajapäivän kun instagramissa joku munapää soitti puoli kuudelta ja olin liian väsynyt. Jotenkin olen väsynyt aina paitsi silloin kun pitäisi illalla mennä yöunille.
Tuuli vie mut kohta tästä Hämeenpuistosta jos en pian käy raitiovaunuun. Ratikka… unohdin mitä piti kirjoittaa. Nääs.
Se kirja oli joku So You Want To Be A Dungeon Master. En kyl mitä sit??
Voiceover ja ääniohjaus molemmat meni ehkä päälle? En saanut näyttöön mitään kosketusta. Piti valita ja painaa kaksi kertaa kaikkea jotta se otti sen. Otin Apple tukeen yhteyttä chatissa ja sain hengähdettyä. Tää puhelin on edelleen ihan SOS tilassa ja oon soittanut kaikille H- alkuisille mun puhelimessa sekä mun ICE-henkilöt on saanut viestejä tai sitten eivät ole saaneet koska äiti on kai blokannut mut. Mitä helvettiä Victor someone Pääääääää
JA sillä lailla. Tosi helppoja käyttöapuja. Niin yksinkertaisia ettei niitä voi käyttää. Koko puhelinta. Paniikissa. Meni tunti ehkä aikaa tohon? Sillä aikaa kävi ovella vuokranantajan edustaja ja vaihdettiin papereita. Kiitti vuosista. Melko varma että olin puhelimessa kaverin kanssa ja siihen tuli jokin ilmoitus, ja se alkoi lukea ääneen O. O. Siinä oli OK nappi. En tiedä mitä helvettiä!?