Onko epäonni itseaiheutettua vai tuleeko se sisältäpäin

 Tämä ei ole hyvä juttu. Mulla on kauhea nälkä ja olen lihonut kaksi kiloa yhtäkkiä. Aloitin aamun puolikkaalla suklaalevyllä ja lopuilla sipseillä, kävelin muutaman kilometrin, söin burger kingissä aterian, sitten kävelin vähän lisää, hain alkosta vahvan siiderin ja kaljan, myöhemmin lisää kolmannen kaljan ja pari hesen kasvisjuustohampparia. Illalla tein kotona vielä yhden tai kaksi lättyä ja laitoin mansikkahilloa loput. Välissä join mukin kahvia sokerilla ja maidolla. Teinhän mä kyllä sen perunamuusijauhe+soijarouhe mössönkin.

Ei tossa mun mielestä pitäisi olla 14 000 kaloria, kun kerran ei täyttänyt edes. Ehkä tuo alkoholi vain metabiloisoituu heti mun mahassa ihraksi ja läskisolut paisuu.

Täytyy kaiketi rajoittaa syömisiä nyt pitkään. En tiedä miten tämä on mahdollista edes.

Noh, tulipahan poimittua uusi matkalaturi ja meikkipuuteri ja hamsterille jotain ja tietty vaihdoin sen purut illalla.

Tänään on vielä viimeinen päivä kuntoutusselvitystä. Itsetuntemusta varmaan jäänyt käteen jonkin verran, heillehän se on jäävuoren raapaisu. En tiedä tarkoittaako se sitä että on vielä paljon tunnettavaa minusta, vai että heidän valtamerialus uppoaa. Hehee

Työmiehet herätti. Nukahdin sohvalle uudestaan aamuyöstä. Otin tollasen kipulääkkeen persauksien takia. Ei se varmaan mikään kolmiolääke silti.

Ei ole koskaan aikaa tehdä mitä päässään suunnittelee. Mä kävin vasta suihkussa, laitoin vaaatteet päälle, poltin viimeisen tupakan ja vielä voisi sitä puuteria pistää naamaan ja keittää jotain aamupalaa. Puolessa tunnissa ennen etävideopuhelua ehtii ehkä tekaisee jostain asiaa.

En tiedä ottaako ne mua jatkoon. Toisaalta en haluaisi. Olisi vain ohi koko juttu ja jäisin rauhaan ja Kelakin saisi sellaiset paperit ettei mua voi kuntouttaa. Toisaalta varmaan voisi minimimäärän tehdä töitä. Yrgh, töitä...