Voi teitiä pupuseni

 Polttelin eilen kynttilöitä. En ole laittanut palovaroitinta takaisin, kun se alkoi soimaan kun tein eilen ruokaa. Kärtsäsin riisin lisäksi kanaa ja pekonia. Oli melko pahaa loppuviimein, kyllähän sitä nälkäänsä syö, mutta eksän reseptiä mukailin jotenkin. Yök, joku eksä.

Tänään paistoin maustamatonta kanaa ja lautaselle laitoin tsatzikia seuraksi. Mikrossa tein yhden valkosipulipatongin. Olen vain nukkunut johonkin kahteen saakka tms sohvalla. Sitten avasin läppärin ja latasin Spotifyihin erään radiojakson.

Torstaina tulee uusi sänky! En malta odottaa - mutta en ole varma mihin se, edes mahtuu, kun täällä on vielä edellinen. Pitäisi kai maksaa, joku viemään kaatikselle täältä se, tuo vanha mikro sekä parvekkeen tuoli.

Saan huomenna takuueläkkeen, mutta siitä menee telialle rahoitukseen vajaa 80e. Käteistä on 30 jäljellä, tilillä reilu kymppi. Jos olenkin luvannut viennistä 50e käteen niin se saa varmaan odottaa. Jyskin kuljettajat kuulosti tosi kiireisiltä.

Kaverini soitti eilen kymmeneltä, kun olin jo cpap hengitysmasiinassa, ja sain vain sanottua että olen nukkumassa. Se oli tekstannut jotain että tiedän varmaan miltä yksinäisyys tuntuu. Että mitähän helvettiä. Ei yksinäisyys tunnu? Se vaan majailee. On siinäkin ystävä. Ei olla soiteltu viikkoon. Ei ole ollut varaa mennä sen luokse, eikä hän minua uskalla muka luokseen, edes ottaakaan.

Että silleen. Kaulan karvat on tulleet takaisin. Olisi tarvinnut käydä useampi laseroitumis jakso. ei ollut varaa. en ehtinyt. unohdin. lintsasin. Kai se täytyy vain antaa vaivata. Ketään mun kauneus/kauheus kiinnosta.