you're all mine...

Saas nähdä tuleeko Kiinasta paremmat lasit voittamallani 50 dollarin lahjakortilla kuin specsaversin 29 euron halvimmat. Tai ainakin tuun tykkää noista enemmän?

Kävin näöntarkastuksessa. Oli vähän silmänpaineita...

Aloin katsoa tätä DC:n oikeusliigaa. Muistan kyl jo nyt lopun että mitä tätä oikein huudatan.

We are just the galaxies dreaming about themselves dear star matter

I noticed Gmail has a new logo. I watched a Justin Bieber music video.

 Looked up my own blog posts from this January. I don't think I wrote about which videos I saw on there about the Wuhan situation before covid_19 was a pandemic. But yeah, Bill Gates in 2015 saying peoples aren't ready for one. I saw a meme this morning about Finland having -1 covid deaths. Haha.

Can't believe it's 10 years since ...never say never= Never start a quote with a negative command

I heard on radio there was a new album coming out and my rage against Justiina Piiperö heightened. I shouldn't just pass everything as bullshit before knowing more

I follow a youtuber's 100 lbs weight loss journey? She's done a few challenges and was on track. Whoa. *looks at the wrapper of the 2000 calorie chocolate bar*

My phone's notifications are sometimes old. Like, they tell me stuff I've seen.

...on TikTok I saw someone's live since 2 months. How weird does time work. Well, I try to care until I don't.

Ordered socks from my blog's own ad. I mean, I didn't click on the ad I just searched the store and found something to purchase. Underwear.

Bored. Someone keeps refilling my hair brush with hair. I think I'll stop smoking for like, a couple of weeks. I'd rather eat. But since when did I follow my own advice?

Sä voit pitkällä tikulla törkkiä mutta pääni sisään et päästä

Feikkilatinaa. Siansaksaa. Tanssimusa. Kaikki kolme samaa tarkoittavia sanoja ja usein sopii vaikka lokakuun loppuun kun pyhäinpäivä lähestyy.

Tulin maski päässä kotiin. Silmälasit tippui päästä kerran, otin kopin. Ajattelin että jos tekisi maskikeittoa. Jokin artikkeli armeijan testaamista kertakäyttöisten maskien pesusta sai huomioni. Jos teho laskee 80% pesujen jälkeen niin otan rahat ja juoksen.

Ostin sämpyläjauhoja, dödöä, joulusuklaata, hiivaa ja leikkeleet oli -30%. Silti meni liikaa, kun terveysasemalla ostin pepsin ja fetakolmion vaikkei feta siinä maistunutkaan.

Mulla on ehtymättömästi kuiva-aineita kaapissa. Se on eri asia jaksanko tehdä. Jaksanko syödä. Sitten kun viimeinen suolankin, murunen on syöty ja keittänyt pois kahvit, alan panikoimaan. Alan syödä kynsiä, varpaita, ja hiuksia ja patjan loput täytteet. Minusta tulee ihmiskoira. Nuolen pahimmassa tapauksessa mikrobit lattioilta, vedän mielenkiintoiset pesujauheet ja kynsilakat, KAIKEN ja juuri tässä järjestyksessä. Miten niin hullu, käyttäähän ihmiset huulirasvaakin vaikka se kuivattaa entisestään jotta tulisit addiktoineeksi niihin... The trick eli niksi on säilyttää se kosteus joka on jo solujen sisällä, eikä niinkään heittää kananmunia ja vessapapereita taloihin joista viime vuonna annettiin huonosti karkkia ja teet the kepposen heille jossain

Omituista että karkki (hard sugars, you're half corn) on vakiintunut niin kovin Halloweeniin. Ennenvanhaan kierrettiin pelotellaakseen pahoja henkiä pois. Tiätteks, niinku, turkulaisia ja kännisiä ja turhantoimittajia.

Ei vaan mitä mä höpisen. Trullejahan ne oli pääsiäisenä.

Pakana kun kirkko yrittää pitää otteessaan. Mitä mä kuulin jotain raamattumainoksia bussissa radiosta. Ihan niin kuin tuo ikivanha kirja tarjoaisi nykyaikaisia ratkaisuja. Kaus me siitä.

Mitäs muuta, mulle luuta. Sahaan poikki sormet nämä, näpsäkkäät. Keittoon vaan, liemeen, siihen riittää huutopelkoja, mitä myrkkyjä paha kuningatar omenaan imeyttikään. Ei tullut sydäntä Lumikin metsästäjän rasiaan. Oli synkkiä tarinat veljesten, merenneitokin muuttui meren vaahdoksi.

Patriarkaali kieli on hauskakin kuulemma. Wäännellään tätä nyt sit. Älykkyys ja soveliaisuus, kehittyi kun luolamies toiselle nauroi. Tanssiessa kieli sivistyi. Isot sanat muodostui. Peikon häntä, sisiliskon suonia, käkätystä ja juonia.

nicety inherits the ma'am

 Katsoin Hubie Halloween leffan. Tein pellillisen kinkku-ananas pitsaa. Nukuin koko päivän. Tilasin patterien ilmaamisen ja kaverilla oli joku viirus androidissaan. Kaikki me ollaan vastuullisia omista tekemisistä, vaikka onkin vaikka mitä ansoja viritetty.

Näin unta missä oli eksän ja mun koira. Laitoin sille ruokaa ja sillä oli joku lappu toisen silmän päällä. Se uni sai ajattelee että ehkä Aku vieraili mua koirien taivaasta. Kun ei me ansaita niitä. Nyyh.

Mulla on huomenna aamusta menoa. Sitten, vklo. Takuueläkkeestä jäi jotain viisi euroa päivä tai alle seuraavaksi kahdeksi viikoksi. Tulee olemaan ehkä vaikeeta. Saatan nukkua entistä enemmän ja jää salit käymättä?

...sitä odotellessa

Not trusted but never lying that'd be me

 Pehvassa uusi kipeä hs-taudin patti. Ei vielä kypsä... ja mä kun pelkäsin rakkoja. Istun pyyhkeen päällä työtuolilla. Ei huvita pyöriä sillä.

Kävin suuhygienistillä joka sanoi mun ikenistä pahasti. Puhdisti plakkeja, ja tasoitti jotain pintoja lopuksi. Sellainen terän ininä ettei pahempaa painajaisissa. Kestettävää kipua silti. Varmaan kannattaisi alkaa käyttää sitä hammaslankaakin vaikken ole koskaan niillä leikkinyt...

Söin kaksi euron vegejuustoa kun oli nälkä. Ajattelin ensin pärjätä muna-pekoni voileivällä ja isolla kahvilla. Hain shampoon ja hoitoaineen. Alettava muistaa kampaa tukkaakin säännöllisesti. Ja minäkö ilkeä?

Elämästä ei selviä hengissä, on se mustaa huumoria.

Katson leffaa. Söin pussin juustosämpylöitä ja tornin after eight moussea.  Varmaan alkamassa sokeritauti kun vesikin kelpaa janojuomaksi koko ajan.

Switchillä hypin narua muutaman minuutin, istuen ja muutama sata "hyppyä". Pitäisi useammin muistaa ton laitteen liikunta jos lasketaan edes joksikin.

Mitäs tässä. Aamuinen lumiylläri muuttunut pikkuhljaa rännäksi. Olin ajoissa "vain" pari tuntia siellä hammasasemalla. Ehkä söin liian vähän aamupuuroa. 

Tietty 1. herätys oli varttia vaille 7, mutta tiesin että en siihen herää. Meni ihan ohi. Muutenkaan muista koska olen lähtenyt. Pokemon Go:ssa tuli kotona vastaan shiny Volbeat niminen pokemon sekä Audino villinä jota ei ollut ennestään.

Giving up – life lesson from pokemon go; just when you think you can afford to let go, something new happens

 also known, as not comfort zoning.

💪

 My lowest weight:66kg

Year was 2009, bmi25

I felt like I was in best shape of my life. Psychiatrists claimed this success of mine wasn’t quite true. They would not listen about my hard work. I was defeated, acting up, gaining weight in response& also severe side effects of meds were attributing. I did not know what to do. 

I was in a rehab home, they wouldn’t have liked me to continue my exercise outside of it... So, one day I even used the exercise bike 4 hours. Still the weight gain just kept coming 10kg per year..

When I was closing 100kg, I lost 10kg with pilates and no treats &marking my calendar daily if I had done them half an hour, X and 0 for not eating desserts... but that had that taken the months from New Year to before school year. There I took part in floorball. Stayed 92kg and less. I went abroad for a year. From 85kg almost same cuz there were no scales...

Today I’m almost the heaviest I’ve been. I may have lost some of my appetite, at home trying to keep active, go to gym every week. I graduated last year spring I weighed 122kg. Before that I was afraid to go past 120kg for some years. After a breakup and school ended, 125kg. I’d like to think I’m 123 ~ish now

2012 I was probably 108 or not more than 115kg before my boyfriend came in the mix. I could fit in a EU size 42 dress. Then it jumped to 52.

I was an extra small, my jeans size was 32. Now it’s the largest they make. 2xl.

What this means... on the outside? A double chin. Faded stretch marks. Getting bodyshamed. People blocking me. I used to be proud owner of ”tiger stripes” and think my only illness was acne. I bleached my hair, process took 1 year with home coloring boxes. That grows out fast in closed ward... still sometimes do and have some colored hair.

Big feet, thick thighs, large shoulders, round flabby tummy, a witch nose and long jaw. I frown and look deeply unhappy/ irritated/angry, or I look too joyful. 

Never good, always lazy, not loyal. Too small eyes, a pimple or a hair out of place. Hostile, volatile, manic symptoms like my BetterHelp psychologists tried to insult me with. Passive I am not. You can’t look at me and think ”Oh she isn’t struggling”, but I didn’t want no help either.

I stood on my head once against a door. That took some yoga studying from books and few tries. I used to do a reclining hero pose too but drugs made that kind of poses painful to try. I got stiff.

And old. And alone with 0-3 friends I talk to daily on the phone or like my instagram posts.

Family is a bit hard subject. My parents weren’t together. Dad still needs to be taken by the bull’s horns, I used to be afraid of him... mom isn’t a loving adult in my life, sees love everywhere except her child once in ten years.

Poistan kohta kavereista ton yhden joka jatkuvasti: kutsuu pelailee ja sitten itse häippää koko jutusta

 Pääsin läpi tutoriaalin. Päihitin Brainiacin. Sain KOLME feattia. Ne on vähän kuin jotain trophyja ehkä? Tosin mun oli helpot. Mulla on lentävä nainen jonka aseena on mentaalienergia jota ammun käsistä. Sillä on hupun lisäksi korkeat punaiset buutsit, tatskoja, lyhyt viitta ja etumuksessa K ja alkkarit näkyy.

Thanks DC ja Nintendo Switch. Saitte mua tappaa aikaani senkin jälkeen, kun pelasin ton synkän indie pelin läpi, jonka tuotoista menee A-säätiölle. Siinä lopussa hylkäsin pelissä äitini ja lopputeksteissä vilisi tytön lapsuudenkuvia. Ehkä voitin, ehkä en aloittaisi enää uutta peliä. Oli sen verran pelottavia aikuisia ja hirviöitä ja violetti nallekarhu, siinä.

Kävin kaupasta nappaa bbq sipsejä ja sokeritonta lime limsaa tummanruskean värisenä, liekö tossa kofeiinia, aspartamiinia. Ja tietty röökelssönejä eli syöpäkääryleitä.

Patteri lotisee mutta on lämmin. Voisi jotain katsoa vielä tässä kesken leffaa. Tai siis kuuntelin kans äänikirjaa enkuksi puolitoista tuntia. Olen siinä kohdassa Shadowhuntersia kun Simon on valossa kulkeva vampyyri ja heittää keikkaa ja sillä on Kainin merkin otsassa lisäksi Jace sekä ihmissusi muskelineina suojaamassa sitä. Olin just kaupan kassalla, kun Clary hyppää Jacen syliin, baarin takana vasten betoniseinää. Palailin kotiin niiden intiimit puuhat keskeytti se toinen shadowhunteri Isabelle kujalla.

Niin ennalta-arvattava ohjelma tuo kun on vähäänkään lukenut kirjoja ja onneksi loppui. Jäin siihen kun Simon melkein juo faninsa tyhjäksi. "Blood is blood."

Ei tää nyt vielä kondiksessa ole tai löydy sisustuslehdestä mutta ihan kiva sinkkukolo tälle henkilölle

 Muistiinpanovälineitä pitäisi katsoa jokin vihko kuun lopulle. Siri osaa jo sanan 'vertaistuottajakoulutus'.

Ei tullut varmennussähköpostia, mutta: puhelinmyyjä sai mut ostaa hiusseerumin. Voihan tuota vaikka hilseeseen kokeillakin, unohdin että oli jotain Lidlin hiusöljyä mutta tämä alkaa kyllä kutisee kun lorautin kokonaan hiukset rasvaan. Ei se yksi puteli Simmin rauhoittavaa kuorivaa hiusmaskia tuu riittää ja sillä oli 19,90 hintaa.

Mutsi soitti kenkäasioilla. Liikuttavaa. Kautta kukonaskeleet.

Mikähän on mun kotimaisuusaste. Nukuin RadioRockin soidessa tyynyn vieressä. Kyllästyin britti- poppareiden soittolistoihin, sekä klassiseen- radioon.

Aamukahvi tässä kesken. Mietin ruokajuttujakin jo vähän. Eilinen kaalipata varmaan.. tai huomenna ehkä väännän pitsapohjaa... tekisi kyl mieli sämpylöitä leipoa vähän niitäkin... riittäkö hiiva

Järjestelin eilen kaikkea. Kylppärin kaappeja. Imuroin ruokasoodat matoilta. Löysin vanhoja muistikortteja ja hoksasin että tässä macbook airissa on sis.rakennettu muistikortinlukija! Unohtanut tyystin.

Jokin suomalaisten suunnitteleman, peli josta menee euro jollekin alkoholismiin riittyvälle järjestölle ostin Nintendo Switchin, -pelikaupasta. Lydia jotain. Jätin lataamaan sen laturiin.

Siinäpä joulukorttipajoja. Synkkää aikaa mt-potilaille kun ne pajat on suljettu koronan vuoksi.

let's parteeh my dear dobby's

 

I have an inner need to create media. By media I mean... text&pictures. Oh the horror! I'm not a pefectionist, just painstaking scrupulous or conscientious... I hate details, I thought "tunnollinen" means like a good working person... but I guess that's BORING like any muggle job...

on that note: everyday is Halloween, and every snowflake is special

Story went like this: It was a bright, snowy morning. I woke up from yet another dream, as I have a vivid imation even in sleep! I finally got around to heating some kale soup in the microwave and putting on some socks. I tried the shoes on mom had sent me again because seemed like my right foor is bigger than my left. I even noticed there was two zippers on the shoes! They were a bit snug. I tweeted some things and pictures, had a call from a double booked event that was rescheduled again and I might have to move some things on my calendar that aren't life or death, but I'd like if things flowed nicely. Appointments after one another yet I seem to go anywhere.

"your gifs are belong to us"

But one day at a time. One nipz story at one matter at a time. Frame by frame. We cannot do this!

Also have fun kiddos.

Pakkoloma

 https://www.huuto.net/kohteet/virkattuja-hiusdonitseja-8kpl/528302862

Alkoi särkeä päätä kun virkkasin yhden 20 minuutissa lisää. Ehkä noita voisi muunkin värisiä virkkailla, esim. mustaa ja harmaata ja valkoista ja silleen. En kyllä nyt pysty tekee mitään, popsin yhden panadolin enshätään...

Mitähän tänään tekisi. Kävin eilen postista hakemassa ärrältä Sievin kengät äiti lähetti.

Jos noi ei mee huutonetissä niin kaipa mä ne äidille sit laitan jos se saisi niitä eteenpäin?