ihmisoikeudet

Se mikä örveltäen tulee, se viheltäen menee eiku

 Otin 45 päivää ilmaista Storyteliä. Aloitin kuuntelee Dyyni kirjaa. Kuuntelin myös Harry Potter ja Puoliverinen prinssi kirjasta yhden jutu...

Translate

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Ajatusten ehtymättömyys: joko olet tuote tai sitten niiden myynnin kohde

Päädyin johonkin podcastiin. Ihmisiä, siis eläimiä -niminen. Varmaan jokin noista häsheistä sitten liittyi. Nuo käyttää paljon hienoja sanoja ja muutenkin kyseenalaistan ymmärtääkö ne kaikki noi asiat. Tuossa on kuitenkin niin laajalti kaikkea. Ensin katsoin Dr. Miken videota facebookissa jossa se vastasi väärin mikä on vahvin lihas ihmisellä. Gluteus maximus ei ole reidessä... se on takapuolella, joku voisi argumentoida että lähellä selkärankaa, vaikka miten olisi lukenut tutkimuksen että se on pohkeessa. Sitten kaveri soitti kun olin kommentoimassa. Puhuttiin Trumpin lääkekoktaileista ja kaverini kuolevaisuudesta ja pilleistä mikä juoma pitää tuoda haudalle. Nähdään perjantaina sulkkiksen parissa. Viimeksi siellä oli jotain miehiä, muut kentät täys, ja vainoharhailin että kuulin mun sukunimen ja jotain että ne olisi puhuneet meistä, jotain mutta onneksi osaan olla keskittymättä muihin... 45 min täysii vedettii sitä tennistä. Joskus kun multa kysyttiin osaanko englantia, niin vastasin jotain "en pelaa pingistä" ja sitten se oli irc-galleriassa yhteisö. Vaikea näitä omia juttuja mitenkään omia. Wonder why and what's the point. Ideoiden kiertokulku. Kitschiksi kaikki lopulta muuttuu... tänään tuli mieleen sekin kun olin Janetilla vaihtariemollani Wightin saarella sen bungalowssa, ja joku kävi trick-or-treatettää ja olin vaan.. "We don't..." ja Janet huusi ketä siellä ovella oli ja ne oli jotain gootteja. Ei ollut edes Halloween ajallisesti oikein mun mielestä niillä silloin vielä. Sitten näin mielessäni sen 2005 Halloweenin kun eksyin ja olin eri puolella pimeällä jossain ja meiltä loppui akut kun se saaren toinen suomalainen oli jossain kallonaamarissa ja mustassa jätesäkissä. Heitin mun kaiverretun kurpitsalyhdyn jonkun pihaan kun se hajosi ja kynttilä sammui jos sammui. Eh. En ees muista mun asua mutta mulla oli joku Gudrundsjödel tai joku musta pitkä käsinsomisteltu kukkia paksu puuvilla takki ja melko varma että se on tallessa jossain mummulla vieläkin mutta se oli kokoa 46, niin en mahdu siihen enää. Just ja just napit jäis pullottaa kun viimeksi kokeilin sitä pehmeää... mun mielestä maagistakin takkiani. Siellä kun kävin niillä private area -keep out, rannoilla ottaa kuvia kuolleista linnuista niin, huusin joillekin että olen valokuvaaja sinne ylös kun ne katkoi jotain oksia mutta en tiedä oliko maanomistaja siellä. Mitä sattuu muistoja vaihtarivuosilta kun se 512 megatavun muistikortti on tossa vieläkin niitä ladattu pitkäkestoisiin muisteihin. En muista premissejä filosofian tehtävästä kun opiskelin sitäkin, mutta muistan kun yksi aamu olin aikaisessa ja olin vaan että "what did you expect" kun kattelin muiden valumista koululle luokan ikkunasta. Tai se kun mun kaveri ei huomannut mitään kun valuin häpeästä tuolillani kun se ope tuli kattoo mitä huudan siellä "Fifteen is enough!" -suojakertoimista. Mokomat vampyyrit kyllä mä vaan kerrytän rusketusta ihoon.

Eniveissöni oon nyt puoli tuntia kuunnellut tätä podcastia. Voisi lopettaa kun ei tässä ole päätä tai häntää. Skeidaaskeidaaskeidaa