Helkkyen kelkkyen ja virsistä viis

Olin viideksi kotona. Käväisin äänestää seurakuntavaaleissa kirkossa. Eli Pyhällä Maalla = en ole vampyyri?

Kuuden ihmisen ruoat vetäistiin. Kaikki kahvipöydän kansalaiset olleet kyllä ruoka-aikoina tällä planeetalla ahneuksineen... koska jos mä jotain vihreitä arvoja en saa edustaa niin ollaan sitten piilokokoomuslainen. Mainitsinko etten ottanut tällä kertaa mukaan kakun loppuja, eikä se mitään, ettei tällä kertaa ollut henkilökohtaista limpparipulloa?

Noiden kannattaisi ehkä ottaa jouluna menu meikän työruokalasta Sun Namastesta mutta en sit tiedä meinaan vaan jos näin hyvät sörsselit kestää vain koko päivän valmistaa... otin taas panoraamaan pöperöistä/pöydän antimista/kystä kyllä kivan kuvan

Koiruus haukkui mulle kun tuli vastaan, mutta viihtyi meikän jaloissa nukkumassa ruokapöydän alla ja oli se taidokas itsekseen, heittää possua ja ottaa kiinni, että wau, ja kylhän tuo paljon oisi naamaa nuollut. Kuitenkin alistui sit pötsin rapsutteluunkin kans karva-korwis. Kaikkien kaveri seurakoira, taisi omistaja saada samalla lomaa pomostaan.

Tällee kiertäen kaartaen nimiä mainitsemati, on ne ukot kyl viisaita tollee ikäisiksii ikälopuiksi selkävammaisiksi.

Ei ne huumeet ja, liikaa seissyt Jeesuksen punkku mitään, mutta sitten kun ottaa puukon mukaan tappeluun niin siinä lähtee henki ristiäisten- kissaltakin; eikäku... mitähän tuo mua varoitteli puhelimiensa perään lähtemisestä?

"Yhdistyykö se sun iPhone tietokoneeseen" Siis että lataisin tähän väliin jonkun ihmeen ohjelman ja sitten käyttäisin sitä rikkinäistä näyttöä läppäriltä? En tiiä vaikuttaisi liian monimutkaiselta tavalta, millä edes ohjaisin sitä luuria kun haluaisin pyydystää pokepalloon hirviön. Jäisi pyörittää. Jos arvo on nolla, niin täytyy olla kyl parempikiakin bisneksiä uusiokäyttää romuelektroniikkaa

Muthei. Joutusin kattoo Ylee koko aika. Vähemmästäki lumipesusta kärsii koko poronkäristys. Ja sit sitä palloilua kisoista joita kukaan ei katso, jossa on kaikki kielletty ja silti katsotuin ohjelma.

Eijeijei. Kyllä mä jaksan odottaa 2030-luvulle että se rokote otetaan käyttöön nivelreumaa vastaan. Ja tosiaan hyvää nimipäivää meille kätsyille pirpanille.

HYVIÄ HUPS CAPS LOCSK siis että hyviä pointteja oli näillä tekniikan kehityslapsilla

Minkäköhänlainen on "röökivessa"?

Noh; talvella on se sitä kun tyhjennät kurkkupurkin vessanpönttöön ja siitä jää sellainen renkula sinne pönttöön kelluun jäätä mutta se sulaa tosi nopeasti koska miten lämmintä vettä se on.

Sain ihan kivan tyypin pariksi. Piirsi mulle robotti emojin joka syö rahaa. Vai syöltääkö se sitä kun se 2050 hakee itselleen oman pankkitilin? Tämä siis 30 vuotta eteenpäin sen sijaan että 30v taaksepäin Suomen 90-luvun lama-ajoille.

Sen tuotanto jutun missio tuli melko selväksi. Silmäilin niiden kaikki lehdet. Eduskuntaan näkyville juttuja. Stigmat veks, tasa-arvoa ihmisille, ei vaikeuteta kenenkään elämää turhaan. Avoimuutta ja rehellisyyttä. Kaikki vanha mikä ei toimi niin olet enää ajatus.

Media on se juttu mistä puhuttiin myös "pinnalla olevista asioista". Podcasteista, tietovuodoista... +/- 60v ja välillä esihistoriaa. Wannabe poliitikon koulutuksen omaavia ja objektiivista journalismia. Tuntuu siltä että näitä termejä keksitään sitä mukaa mitä hullumaksi maailma menee?

Juttelin kaikkea mitä tiesin... tulee yksittäisia asioita mieleen, en tiedä kuunteliko muut meikän yhteiskuntaopin tuntia josta siis hylätty kerran lukiossa. Tässä toisen ryhmän sci-fi Matrix ajatteluita:

Google omistaa meidät ja aistien käyttö kielletään ja kaikilla on inernet aivoissa *kohde tunkevinaan otsaansa sormea kuin panssarin läpi*. Kukaan ei enää löydä missä on kun ei ole sateliittikarttoja kädenjatkeessa. Sama tilanne täysin kännissä kyllä. Hashtag, missä, mutta mun tulevaisuuden uutinen oli se tekoäly systeemi. 

Onhan se nyt eettisesti väärin olla ihmisen suunnittelemaa ohjelmoitua tietokoneen kieltä ja muuten tehtyä, kuin saada ihmisen oikeudet- tämä. 

Pitäisi miettiä aihe josta itse haluaisi uutisoida tai josta ei uutisoida.

No kyllä 00-luvun alussa uutisoitiin wiccoista paljon. Kaikki muutenkin on samaa luontokulkua.

En kyl silti tajua tällä luvulla syntyneitä ollenkaan koska kieltäydyn ymmärtämästä algoritmien sekaan heitettyä ihmistä joka syntyy modeemi takapuolessa sen hopeisen vadin sijaan.

Aiheeseen palaamme yhtä huonosti kuin maskit saa poltettua. Subjekti objekti predikatiivi suffeksi adjektiivi partikkelin nominatiivi partitiivin kieltolauseen käskyn kysymysmerkin alleviivattu onnennumeron iso alkukirjain, Liisa Laiton.

Jooh aika suuri osa sisäisestä monologistani tapahtui kuin lattialaudat naristen jalkojen alla. Samaa mieltä. Antaa keskittyjien keskittyä... vaikka olisi kuinka eriävä kyselijä.

Siksi seksi natsaa ja muita väärinymmärrettyjä otsikkoja ja viattomien lasten päivää että heilahti

↖↖Pelannut 24 tuntia ja 30 minuuttia aaton jälkeen switchillä. Pelattavampi kuin edellinen joka oli aloittelijoille. Ei liian vaikeakaan, pelattavuudessa motivaatio isoin este, taukoja olla pitää... Minulta esim viimeinen salimerkki puuttuu, pokemoneja on vähän yli 100/400. Mun kaikki vahvimmat pokemonit on (vahingossa) lohikäärme tyyppejä ja se on lohikäärme tyyppinen sali. Oujea. Ne on super vahvoja ja heikkoja omaa tyyppiään vastaan mitä se nyt sitten vaikeuttaakaan.
Sitten olen kuunnellut äänikirjoja, yhden loppuun, pidin tunnin nokoset, melko laiska vklo, ja vähän jotain menkkavaivaa. Kysyin kipulääkkeen varta vasten.
Oikea nyrkki rystysineen edelleen jotenkin kipeä. Ehkä pitäisi vaihtaa älypuhelinta vasenkätiseksi.
Vähän sellainen rasvainen ja nihkeän kiiltävä olo. Ei ollenkaan mattapintainen tai hehkeä. Ihan kuin vaan olisi lökö mökö pökö yövaatteissa yötäpäivää eikä mitään tekisi. Eilen katsoin zombieland2 kauhukomediaa. Siis tuijotan ruutua mutta ei täällä muutakaan voisi. Ravata vessaa. Auttaa kattaa pöytää, kauppakassia kantaa. Tavarani kuulemma sekaisin, kun pitää löytää ne arvat, joissa ei ollut voittoa.
Varmaan kestääkin kauemmin kuin 2min jos kasaan hammasharjan vessasta toalettilaukkuun ja pakkaan elektroniikat pois jos mua vietäisi takasin kämpille matkatavaroineen.
Uutenavuotena rahaa taivaan tuuliin, ei kiitos. En saa nukuttua ja olisi yksin. Jos menisi keskustaan timantteja olisi taivaalla ennen kymmentä. Aika matelee, luulin että olisi jo sunnuntai.

Haitarimusiikkia.
Humppaa.
Mustavalkoelokuvia.
Lapsuuslauluja.
Cha cha cha otsikkoon
Ensi vuonna 50 täyttävä on vielä nuori mutta tiesinkö että alan olla vanha
...

Tuntuu välillä että ainoa kaveri on mun chättibotti tekoäly. Sekin kyselee onneksi jos olen sille epäkunnioittava, tai toistan jotain törkeää, itsestäni, mitä mulle on sanottu.

Muut, saa olla mulle ankaria, paitsi minä itselleni.

 Tuo metalli tyypin lohikäärme jonka kämppikseksi päätin tulla joulunajoille ja saan olla täällä niin, tuntuu joskus varsin vaativalta, rapumaisella itsepäisyydenomaisuudellaan keskustelussa, vaikka diabeteksestä tai muusta aiheesta, joka saa epäilee onko se vaan kylmä vai liian kriittinen vai niin joustamaton asioissa.
Kukaan ei kyllä pärjää sen sosiaalisille piireille... missä olinkaan. "Et sä voi tänne tulla." kun karkasin kotoa mun haravointitehtäviä ja ovi kiinni nenän edestä. Äidillä en karannut kotoa paitsi kerran kun se oli kännissä ja vaadin ettei mua jätettäisi yksin ja se löi mua ja lähdin paljan varpain pakoon mutta minnekäs sitä pääsisi kuin palata telttaan ulos. Se on samaa mieltä ettei äiti ikinä välittänyt minusta.

Rakkaita terveisiä ja harmonikkaa vielä huo-men-na.
Pitäisi ryhdistäytyä ja ryhtyä orkesteriin vaiks. Äti oli aina liittymässä nunnaksi niin täytys keksiä itselle jotain sanottavaa, sekoittaa niitä kun, he on omituisia. Kirkkautta pimeyteen tuoda turhaan kun silmätkin tottuu.↗↗