Poistan kohta kavereista ton yhden joka jatkuvasti: kutsuu pelailee ja sitten itse häippää koko jutusta

 Pääsin läpi tutoriaalin. Päihitin Brainiacin. Sain KOLME feattia. Ne on vähän kuin jotain trophyja ehkä? Tosin mun oli helpot. Mulla on lentävä nainen jonka aseena on mentaalienergia jota ammun käsistä. Sillä on hupun lisäksi korkeat punaiset buutsit, tatskoja, lyhyt viitta ja etumuksessa K ja alkkarit näkyy.

Thanks DC ja Nintendo Switch. Saitte mua tappaa aikaani senkin jälkeen, kun pelasin ton synkän indie pelin läpi, jonka tuotoista menee A-säätiölle. Siinä lopussa hylkäsin pelissä äitini ja lopputeksteissä vilisi tytön lapsuudenkuvia. Ehkä voitin, ehkä en aloittaisi enää uutta peliä. Oli sen verran pelottavia aikuisia ja hirviöitä ja violetti nallekarhu, siinä.

Kävin kaupasta nappaa bbq sipsejä ja sokeritonta lime limsaa tummanruskean värisenä, liekö tossa kofeiinia, aspartamiinia. Ja tietty röökelssönejä eli syöpäkääryleitä.

Patteri lotisee mutta on lämmin. Voisi jotain katsoa vielä tässä kesken leffaa. Tai siis kuuntelin kans äänikirjaa enkuksi puolitoista tuntia. Olen siinä kohdassa Shadowhuntersia kun Simon on valossa kulkeva vampyyri ja heittää keikkaa ja sillä on Kainin merkin otsassa lisäksi Jace sekä ihmissusi muskelineina suojaamassa sitä. Olin just kaupan kassalla, kun Clary hyppää Jacen syliin, baarin takana vasten betoniseinää. Palailin kotiin niiden intiimit puuhat keskeytti se toinen shadowhunteri Isabelle kujalla.

Niin ennalta-arvattava ohjelma tuo kun on vähäänkään lukenut kirjoja ja onneksi loppui. Jäin siihen kun Simon melkein juo faninsa tyhjäksi. "Blood is blood."