Sä voit pitkällä tikulla törkkiä mutta pääni sisään et päästä


Feikkilatinaa. Siansaksaa. Tanssimusa. Kaikki kolme samaa tarkoittavia sanoja ja usein sopii vaikka lokakuun loppuun kun pyhäinpäivä lähestyy.

Tulin maski päässä kotiin. Silmälasit tippui päästä kerran, otin kopin. Ajattelin että jos tekisi maskikeittoa. Jokin artikkeli armeijan testaamista kertakäyttöisten maskien pesusta sai huomioni. Jos teho laskee 80% pesujen jälkeen niin otan rahat ja juoksen.

Ostin sämpyläjauhoja, dödöä, joulusuklaata, hiivaa ja leikkeleet oli -30%. Silti meni liikaa, kun terveysasemalla ostin pepsin ja fetakolmion vaikkei feta siinä maistunutkaan.

Mulla on ehtymättömästi kuiva-aineita kaapissa. Se on eri asia jaksanko tehdä. Jaksanko syödä. Sitten kun viimeinen suolankin, murunen on syöty ja keittänyt pois kahvit, alan panikoimaan. Alan syödä kynsiä, varpaita, ja hiuksia ja patjan loput täytteet. Minusta tulee ihmiskoira. Nuolen pahimmassa tapauksessa mikrobit lattioilta, vedän mielenkiintoiset pesujauheet ja kynsilakat, KAIKEN ja juuri tässä järjestyksessä. Miten niin hullu, käyttäähän ihmiset huulirasvaakin vaikka se kuivattaa entisestään jotta tulisit addiktoineeksi niihin... The trick eli niksi on säilyttää se kosteus joka on jo solujen sisällä, eikä niinkään heittää kananmunia ja vessapapereita taloihin joista viime vuonna annettiin huonosti karkkia ja teet the kepposen heille jossain

Omituista että karkki (hard sugars, you're half corn) on vakiintunut niin kovin Halloweeniin. Ennenvanhaan kierrettiin pelotellaakseen pahoja henkiä pois. Tiätteks, niinku, turkulaisia ja kännisiä ja turhantoimittajia.

Ei vaan mitä mä höpisen. Trullejahan ne oli pääsiäisenä.

Pakana kun kirkko yrittää pitää otteessaan. Mitä mä kuulin jotain raamattumainoksia bussissa radiosta. Ihan niin kuin tuo ikivanha kirja tarjoaisi nykyaikaisia ratkaisuja. Kaus me siitä.

Mitäs muuta, mulle luuta. Sahaan poikki sormet nämä, näpsäkkäät. Keittoon vaan, liemeen, siihen riittää huutopelkoja, mitä myrkkyjä paha kuningatar omenaan imeyttikään. Ei tullut sydäntä Lumikin metsästäjän rasiaan. Oli synkkiä tarinat veljesten, merenneitokin muuttui meren vaahdoksi.

Patriarkaali kieli on hauskakin kuulemma. Wäännellään tätä nyt sit. Älykkyys ja soveliaisuus, kehittyi kun luolamies toiselle nauroi. Tanssiessa kieli sivistyi. Isot sanat muodostui. Peikon häntä, sisiliskon suonia, käkätystä ja juonia.


Kommentit

Twitter/kajsabl

Suositut tekstit