Tietokoneet on pieniä lapsia jotka pitää saada tottelee kun ei ne mistään tiedä

Kävelin askarteluistani kotiin ja mietin miten paljon olen kuin flipperin kuula siellä työpaikalla. Pelasin kolme tuntia Pokémon Violettia neljästä seiskaan. Pääsin ehkä alkua pidemmälle... nyt vaan sitten etsii aarteita, eli voittaa saleja sun muuta avoimessa maailmassa. Katsoin vajaan tunnin netflixistäkin jotakin ja mussutin pussin sipsiä sekä suklaarusinoita ja suklaatikkarin, ja olo on rasvainen ja ällö, etteikö oksentaisi mutta liian myöhäistä sekin olisi. Toisaalta oli nälkä, mutta huono valinta ravitsemuksellisesti. Kaadoin sokeripussin, eli pitäisi imuroida lattialta sotkut. Yhtään muista mitä bloggasin jo ja mitä en. Luurin laitoin lataukseen. Kauhea jano. Ehkä juotan kukkasille lisää vettä, vaikka kastelinkin ne aamusta. Haukotuttaa, tylsää, pieru. Huomenna enää jälkkäriä ja sitten onkin viikonloppu. Kaikki hommat hanskassa ja hanska hukassa.

jeesuspullaa

Kunpa työkokeilussa ei olisi kauheasti hommaa mulle tänään. Pitäisi lähteäkin kohta. Kirjoitin jo postauksen. Se oli melko tylsä, niin aloitin uudestaan. Söin kuitumuroja ja vähän stollenia. Se on mantelikakkua/pullaa saksalaista jouluherkkua. Saanpahan lounastauolla ruoat ilmatteeksi... uniinkin tuli mun vähävaraisuuteni. Olin lomalla ja piti varata ruokaa menusta mutta rahatilanne oli melkein sama kuin valveilla.

Onneksihan hiukset kasvaa nopeasti, mutta en tiedä pidänkö tästä lookistani. Pitäisi vaan totutella. Kovin on lyhyt. Laitoin villasukat, samettihousut ja ylisuuren raidallisen napitettavan vaarinpaidan. Tiedä sitten tunnistaako mua kukaan enää.

Kävin parissa streemissä kaliforniasta ja new yorkista. Toinen TikTokissa ja toinen facebook gamingissa. Mutta joo täytyypi kohta lähteä, ei ehdi mitään enää kirjoittaa. 

Jaha, ja mun blogi ei vastaa. Tuota, sama oli kyllä selainpelinkin kanssa aamulla.