Tietokoneet on pieniä lapsia jotka pitää saada tottelee kun ei ne mistään tiedä

Kävelin askarteluistani kotiin ja mietin miten paljon olen kuin flipperin kuula siellä työpaikalla. Pelasin kolme tuntia Pokémon Violettia neljästä seiskaan. Pääsin ehkä alkua pidemmälle... nyt vaan sitten etsii aarteita, eli voittaa saleja sun muuta avoimessa maailmassa. Katsoin vajaan tunnin netflixistäkin jotakin ja mussutin pussin sipsiä sekä suklaarusinoita ja suklaatikkarin, ja olo on rasvainen ja ällö, etteikö oksentaisi mutta liian myöhäistä sekin olisi. Toisaalta oli nälkä, mutta huono valinta ravitsemuksellisesti. Kaadoin sokeripussin, eli pitäisi imuroida lattialta sotkut. Yhtään muista mitä bloggasin jo ja mitä en. Luurin laitoin lataukseen. Kauhea jano. Ehkä juotan kukkasille lisää vettä, vaikka kastelinkin ne aamusta. Haukotuttaa, tylsää, pieru. Huomenna enää jälkkäriä ja sitten onkin viikonloppu. Kaikki hommat hanskassa ja hanska hukassa.