Kirjoitusterapiaa

Tänään oli ihan ahkerahko päivä... sain asialistalta pois pari juttua. Kävin varastossa. Tiskattua tuli pitkään. Vaihdoin petivaatteet. Kuuntelin äänikirjaa ja katselin ohjelmaa loppuun ja alusta aloitin jotain mikä voisi kiinnostaa minua viihdettä fantasiaa. Järjestelin ravintolisät. Keitin riisiä ja intialaiset mauste kastikkeen tuoksu leijaili.

Mitäkö teen? No mun piti avata macbook ja alkaa bloggaa taas jotain turhia. Siitä mitään tullut. Johto ei ole seinässä mutta minä kulutan virtaa. Hamsterinpyörää pyörimässä ei ollut enää hamsteria. Kaksi uutta kirjaa aloin kuunnella: Tyttö sinä olet keski-ikäinen sekä Half his age. Vulgaaria juttua. Iän perusteella syrjimistä ja köyrimistä.

Empatiataulu on toisaalta oikeassa siinä, että valkoisella hetero miehellä on liikaa valtaa sekä empatiakyvyttömyyttä. Kävele käsi kädessä sellaisen kanssa. Että oikein veronmaksaja. Kapitalistisessa maailmassa joko hyödynnät muita tai hyödyt muista.

Mikä on tämä suolan maku kuin olisi niellyt litran kyyneleitä

 Hajotin vahingossa yhden iittala teema astiaston valkoisen lautasen sekä mun lasisen juomakannun. Tökkäsin kyynärpäällä kun astuin askeleen takaviistoon. Otin nenän huuhtelu kannua tai suolapurkkia tai jotain. Noh imuroin vähän keittokomeroa, poistin lasin ja keramiikan palaset roskiin, ja jatkoin nenänhuuhtelua. Parempi olo jo nenäonteloissa.

Mulla on enää yksi sellainen pienempi matala lautanen ja se on tummansininen. Vesikannusta join lähinnä vettä ja tarjoilin sitä kukkasilleni. Se oli siis suuri harmitus kun meni rikki. En jaksa toivoa joululahjaksikaan uutta. Ties monesko toi jo on. Joskus ostin muovisen mehukannun ja lasit, ja hajottanut yhden lasisen kuumalla vedellä. Mulla ei ole ollut kuin jokin taysin metallinen vesipullo puisella korkilla enkä sitä käyttänyt juomapullona missään. Ainoastaan puolen litran muovipulloja kerran tai pari käyttänyt korkillisia jos on tarvinnut vettä ottaa mukaan. En mennyt Stanley muki hurahdukseenkaan.

Mitäköhän niille Shein muovimukeille on käynyt. Niistä oli ainakin pillit tallessa. Mulla oli yksi leffateatterin Dune juomamuki, monta vuotta käytössä missä oli se nuori mato poika kyljessä. Ostin viimeksi yhden kaljalasin kun ei mitään hajua miten vanhoja nämä mun nykyään on. Varmaan 2012 vuoden main tulleet mulle jostain. Yhdessäkin on lonkero logo jo vähän kärsinyt. Saanut mukeja äidiltä kun etsittiin mulle isoa mukia. Niitä heittänyt myös pois koska niistä mennyt lasitus ajan kuluessa pois.

Tuotas noin niin. Mulla on terävät kyynärpäät. Joutuu niihin laittaa kosteusvoiteita. Teen reikiä, kun nojaan pöytään, pöytäliinassa. Onpas taas järkevästi rakennettu lause. No kaipa se riittää tälle perjantaita. Piilotin parin vuoden kirjoitukset tällä viikolla kun en onnistunut ladata kuvia bloggeriin. Sellaista se. Tuhovimmaa ja huolimattomuutta. Yhteen soppiin kulumisen kanssa. Mikään ei ole pysyvää. Mitä vähemmän jotain käytät ei sekään toisaalta loppuviimein auta mitään. Pölyttyy sitten vain eikä kukaan pääse nauttii siitä. Tai jos sillä on tunnearvoa, niin joku pöllii sen ja hakkaa sut. Tavallaan kuin mun täti teki mulle kun löi mun hampaat sisään nyrkillä. Harvemmin menee ohi päiviä kun en sitä ajattele.

Tiedä häntä kuka näitä soveltaa

Karseeta. Aprillipäivä olisi huvittanut toissapäivänä. Mutta nyt maksoin BookBeatista 50snt, ja aloin kuunnella Unelmaeroa. Toinen pillittää ja toinen killittää toista ja sen makuasioita, vuoronperään valitusta ja ulitusta ja merkkivaloa.

Melanie C:ltä on ilmestynyt jo syyskuussa viime vuonna elämäkerta ja multa mennyt ohi. Jostain syystä elän nykyään toisten muisteloiden kautta... Kaksi muistelmaa kuunnellut jo tänä vuonna, ehkä seuraavat kaksi myös.

Eilen sain aikaan vaikka mitä kotiaskareita monta tuntia ja sitten kävin suihkussa. Olen nyt nukkunut kaksi yötä unilaitteella sellaiset kahdeksan tuntia. Pitäisi palautua paremmin.

Ruoka alkaa loppua kaapeista. On enää makaronia ja sieltä täältä jotakin muuta. Söin muroja ja leipää. Tonnikalaleipiä, maapähkinähillo leivän, kuitumuroja sokerilla. Eilen nakersin näkkileipää, omenan, vettä ja hernekeiton meiramilla ja sinapilla.

Mutta joo. Siistiä. Ehkä olen viime aikoina ollut jotenkin enemmän tilanteiden tasalla, vaikka aina odotetaan jotain maagista tilan laskua. Älyllisesti sisäistänyt itsekasvatusoppaiden sanomia, taiteita tieteitä rauhaa, naurahtanut demokratialle. Eilen oli ylikulutuspäivä Suomessa. Jos Intiassa on top10 eniten saastuneet kaupungit. Niin mitä sitten. Who cares? Kaikki ammoniakit, laskeutuu koko maapallolle ja aktivistit etsii reitin ja porsaanreiät laidunmailtaan tekonurmille, happosateet. Lapsityövoimat ja muut syövyttävät ja tappavat huumeet ja kemikaalimömmöt, joilta suojaamme itsemme kehittyneemmissä maissa. Ei tarkoita etteikö sitä tapahtuisi vain koska et löydä sitä.

Kaikkea löytyy, jos keksit sen. Tykkään tilastotieteestä eli psykologiasta koska se on sama asia. Keittiöpsykologiaa ei siis ole, on vain intuitiota ja arvailuja, ellei sulla ole piirakkaa tai kaaviota näyttää että jokin toimii.

Jännittävää kun mulla on ykkösriviin kesälle tuonne stand-uppiin lippu, enkä ole ikinä ollut kyseisissä huvituksissa. Olen huono nauraa.

pyhän kolminaisuuden äiti!

Mitähän sitä seuraavaksi kehittelisi ihmisen evoluution parhaimmaksi, jeps. Lisää uutta tietoa elimistä, elämästä ja elimistöistä. Tarvi lähtee vesistöihin, vartavasten.

Mutta siis joo... oon vaan teetä juonut ja keksiä vetänyt vasta. Laitoin naamaan ruskeaa tuotetta meikkiä. Kiskoin ekana käteen tulleet vaatteet vaan. En tiedä kumpi on sekavampaa, unet vai valveillaolo?

Plato, pluto, dinosaurukset, jotain mitä muistella vanhainkodissa. Elämäsi loppupuolisko on taattu lapsillesi myös, kun nyt olet kuuluisa ja teet taukoamatta työtä.

Jos mä olen oman elämäni NPC, niin te muut ootte sit vain, täytesanoja.

0,4 astetta ihmisen kehonlämpö laskenut keskimäärin kaikkialta siitä kun se oli 37? Vai laskiko ne alunperin sen jo väärin? Tarkentuuko informaatio sitä mukaa kun sitä kerää, vai... kertooko voittaja aina historiaa.

Tiede ei tiedä hevonv*ttua anteeksi nyt vaan..

keppejä ja ruusuja

 Luksuselämä here I come, unelmissani ainakin jos olisi rahaa. Viettäisin kylpyammeessa ikuisuuden kunnes olisin ryppyinen kuin ihan rusina. Oh my gawd, ottaisin jopa kylpyankkani mukaan. 150 euroa olisi halvin superior bathtub huone rautatieaseman vieressä yhdelle henkilölle aamiaisineen, tuossa esimerkiksi itsenäisyyspäivänä? Voisi katsella linnanjuhlia leveältä hotellisängyltä. Runkata presidentin vaimoille olan takaa. Eiku... pari kepeillä kulkevaa miestä edestä ja takaa tunki ärrällä kun hain pakettia ja toinen niistä osti jonkin iltalehden ja mainitsi nimeltä jotakin häneen liittyvää uutista. Aina ne seksistiset siat on mun itsenäisyydet pilanneet.

Mysteerisiä unelmointeja minulla. Turistiksi omaan kaupunkiin. Tätähän varten täytyy alkaa ihan suunnitella jokin budjetti.

Ehkä meen sinne alakertaan unisexiin orjax ja kerään kolehtia eiku sellanen tuskin on kovin sallittua. Siis ollut pari kertaa jossain vitun seksikaupan hämäräkopissa missä pyörii alan videot tai muuten vaan ihmiset tirkistelevät toisiaan, enkä nyt tarkoita sitä homobaaria. Siitä reilusta työstä korvaus sit, jolla rahallistan sielunrauhan meditoinnit kylpyammeessa, takissa, tossuissa, hyppään sängylle rojahdan ja otan matkalaukusta esiin satisfyerin. Yksin. Aah. Kaikille fiksuille sinkuille ideaa.

Mutta joo. Olisipa varaani. *kuvittelee miten veto tuuletusikkunasta on hotellihuoneen hiustenkuivain ja hiukseni kuivuu ja kastuu useisiin otteisiin kun tuhlaa vettä viimeistä päivää*

lillua löllöä luxusta, ehkä laittaituisi mutta mikä siinä olisi sellainen hieno mesta vieressä jossa käydä sivistyneellä drinksulla.