Tilasin kotiin ruokaa kahdesta eri paikasta nälkääni herättyäni 12 maissa, nukuin koko päivän sohvalla, ja sitten viihteeksi:
Joku laittoi mulle elämäkerrastaan kirjan. Sähköpostilla luettavaksi tiedosto. Luin viisi lukua, jotain 70 sivua, ja sitten vähän lopahti jo into ehkä kun oli lukenut lähemmäs kaksi tuntia. Lopahti keskittyminen. En edes tiedä olisinko aloittanut lukemista ilman: arvoja ja kunniaa (huom. ko sanat itse kirjasta, englanniksi dignity, honor).
Tuo tarina, anteeksi nyt vain, vain vahvistaa parhaan kaverini rasistiset jutut mutahökkeleistä, ja että ulkomaisille annetaan kaikki ilmaiseksi täällä eikä me itse saada kunnollista hoitoa. Ilmastopakolainen ja niiden "aktivismi" toki opettaa. Mutta siitä ei saa tulla trendi. Onneksi täällä on kovat olosuhteet, joissa tarvitaan sisua. Ei mikään karvakäsien juttu alunperin. Niiden jotka poimii puuvillat, istuttaa pistaasipuut, ompelee halpavaatteet. Kaikki ne islaminuskoiset Koraanin oppien mukaan, jotka alistaa naisia, veisi taas sivistyksen taaksepäin läpi lattianreikää. Reikä lattiassa, siis heidän vessanpönttö. Kaikki aika menisi väkivaltaan, sairauksiin, ja palvomiseen.
Ainoa asia mitä minä palvon on varmaan sängyssä.
Ehkä mä nyt sitten käytin tämän päivän jokseenkin tuottoisasti, kun niin laiskottelin.
Huominen on pyhitetty leffalle ja kahvituksille parin leidi-tuttavan kanssa.
My Book: