Ihan vitsiksi aloitin tehdä kirjoja tästä blogistani. Niitä on jo viisi eri vuosilta, kun kerran päivittäin olen kirjoittanut. Sopivaa kyllä. En koe että olisin kirjailija. Ei se mitään, tämä projekti lepää kuin vaatteet joista en pysty karsimaan pois huonoja vaikka tiedän että ne on huonolaatuisia eikä niitä voi loppuunkaan käyttää, jos niissä on jo reikiä... kuulemma näyttää taas siltä, että olen muuttamassa. Vieraat saattaisi huomauttaa, mutta kyseessä on vain projekti ja pahvilaatikkoa.
Tilasin kotiin ruokaa kahdesta eri paikasta nälkääni herättyäni 12 maissa, nukuin koko päivän sohvalla, ja sitten viihteeksi:
Joku laittoi mulle elämäkerrastaan kirjan. Sähköpostilla luettavaksi tiedosto. Luin viisi lukua, jotain 70 sivua, ja sitten vähän lopahti jo into ehkä kun oli lukenut lähemmäs kaksi tuntia. Lopahti keskittyminen. En edes tiedä olisinko aloittanut lukemista ilman: arvoja ja kunniaa (huom. ko sanat itse kirjasta, englanniksi dignity, honor).
Tuo tarina, anteeksi nyt vain, vain vahvistaa parhaan kaverini rasistiset jutut mutahökkeleistä, ja että ulkomaisille annetaan kaikki ilmaiseksi täällä eikä me itse saada kunnollista hoitoa. Ilmastopakolainen ja niiden "aktivismi" toki opettaa. Mutta siitä ei saa tulla trendi. Onneksi täällä on kovat olosuhteet, joissa tarvitaan sisua. Ei mikään karvakäsien juttu alunperin. Niiden jotka poimii puuvillat, istuttaa pistaasipuut, ompelee halpavaatteet. Kaikki ne islaminuskoiset Koraanin oppien mukaan, jotka alistaa naisia, veisi taas sivistyksen taaksepäin läpi lattianreikää. Reikä lattiassa, siis heidän vessanpönttö. Kaikki aika menisi väkivaltaan, sairauksiin, ja palvomiseen.
Ainoa asia mitä minä palvon on varmaan sängyssä.
Ehkä mä nyt sitten käytin tämän päivän jokseenkin tuottoisasti, kun niin laiskottelin.
Huominen on pyhitetty leffalle ja kahvituksille parin leidi-tuttavan kanssa.
Tilasin kotiin ruokaa kahdesta eri paikasta nälkääni herättyäni 12 maissa, nukuin koko päivän sohvalla, ja sitten viihteeksi:
Joku laittoi mulle elämäkerrastaan kirjan. Sähköpostilla luettavaksi tiedosto. Luin viisi lukua, jotain 70 sivua, ja sitten vähän lopahti jo into ehkä kun oli lukenut lähemmäs kaksi tuntia. Lopahti keskittyminen. En edes tiedä olisinko aloittanut lukemista ilman: arvoja ja kunniaa (huom. ko sanat itse kirjasta, englanniksi dignity, honor).
Tuo tarina, anteeksi nyt vain, vain vahvistaa parhaan kaverini rasistiset jutut mutahökkeleistä, ja että ulkomaisille annetaan kaikki ilmaiseksi täällä eikä me itse saada kunnollista hoitoa. Ilmastopakolainen ja niiden "aktivismi" toki opettaa. Mutta siitä ei saa tulla trendi. Onneksi täällä on kovat olosuhteet, joissa tarvitaan sisua. Ei mikään karvakäsien juttu alunperin. Niiden jotka poimii puuvillat, istuttaa pistaasipuut, ompelee halpavaatteet. Kaikki ne islaminuskoiset Koraanin oppien mukaan, jotka alistaa naisia, veisi taas sivistyksen taaksepäin läpi lattianreikää. Reikä lattiassa, siis heidän vessanpönttö. Kaikki aika menisi väkivaltaan, sairauksiin, ja palvomiseen.
Ainoa asia mitä minä palvon on varmaan sängyssä.
Ehkä mä nyt sitten käytin tämän päivän jokseenkin tuottoisasti, kun niin laiskottelin.
Huominen on pyhitetty leffalle ja kahvituksille parin leidi-tuttavan kanssa.
Without dignity, you are just a menace. Without honor, are you a man at all..?
My Book:
