Lakannut psykoottisesti olemasta erimieltä kaikesta, mutta en mä silti tykkää olla mikään ylpeä suomalainen... Täällä tuijotetaan Yle:ä aamusta iltaan ja kaikki ohjelmat on uusintoja ja vanhoja ja samat uutiset näytetään moneen kertaan päivittäin.
Itse taas en välttämättä saa reipasta otetta minkäänsortin todellisuudesta.
Käytiin haudoilla, tehtiin pipareita, kävin kotona kastelemassa kukat, hakemassa lääkkeitä, syötiin kana annoksia meksikolaisessa. Siinä on auto huurussa ollut sisältä ja räntää tullut niskaan kun lähes tarponut umpihangessa hautapaasien välistä. Sellainen yksityiskohta että kärtsäytin peukalonkynnen sytytellessä ja ujuttaessa hautakynttilää lyhdyn sisään. Jossain välissä meidät kaikki unohdetaan ja sukulinjat päättyy.
Olen pelannut peliä jossa jäin jumiin kun en osaa painaa nappeja oikein että hahmoni hyppää ilmaan ja tarttuu seinään kiinni, liikkuen roikkuessaan viereen. Tulitemppelissä jossa tippuu laavaan. Se feeniksi jonka luo pitäisi päästä vaan katsoo mua alaspäin siinä toiseksi viimeisellä osiolla pitkää labyrinttia ym tehtäviä, jonne ei taatusti jaksa lähteä, uudestaan kiipeämään ja leijailemaan kaivokseen sinne magmaan.
Eilen illalla piirtelin vähän lyijykynällä urkuja, ja katsonut Winchestereitä maxilta melkein tuotantokauden jo loppuun spin-offia Supernaturalille veljesten vanhemmista nuorena. En osaa piirtää musiikkavainta tai nuotteja yhtään myöskään.
Yhtään tiedä mitä kirjoittanut tähän mennessä. En yleensä sunnuntaisin kirjoita, heko heko. Eipä sitä muusta mitään tiedä paremmasta, jos ei vähän tee huomioita kylteistä ja aikatauluista mikä on ehkä geeneissä kuin pienet porsaat rivissä pienessä pitäjässä eiku- ikinä kuullut sitä sanontaa, niin minnepä suomalainen eksyisi tai myöhästyisi lentokoneesta. Jämpti se.
Pavlovin vissi ehdollistaminen... olen järkevä. Olen johtaja, olen johdonmukainen. Se koskee kylläkin vain tapauksia joissa saan vastarakkautta. Minun maine on varmaan kauan sitten mennyt vessanpöntöstä alas, mutta tärkeintä on että pysyy omana itsenään... Maassa maan tavalla ja Roomassa kuin roomalainen, mutta ei kuitenkaan suutari. Jepa. On jonkun nimikin ja sitä oppii jep jep mitä vain uutta kun, elää vanhaksi.
Otin tänään kuvan voimakkaan valkoisen valon alla ja jokin algoritmi sivusto laski mulle iäksi siitä kuvasta kaksikymmentäkaksi. Onhan mulla 100% suomalaiset pyöreät kasvot, mutta luulisi että se katsoisi ihon tasaisuuttakin? Tiedä häntä. Multa kysytään paperit joka kerta kotikaupungissa. Muuntaudun helpolla. Voisi kyllä käydä paikoissa joilla on jokin merkitys taipaleeni kanssa. Olen mä nähnyt sellaista täällä ainoastaan. Vaikka kuinka muuttuu kaikki heti kun muuttanut pois jostain. Parannuksia. Maauimala sulle ja remontteja purku-uhallakin. Mitä nyt sattuu nopeeta kyhätä. Tippua lumi taakse kantapäille katolta juuri kun pääsit alta pois. Muutos jatkuva. Elossa olo ja kaikki "ei vierivä kivi sammaloidu" ajattelu.
Pitäisi lukea yksi kirja Nalle Puhin kirjoittajasta ja kuvittajasta. Siinä on kaikkea muutakin lastenkirjoista kuvailtu. Englanniksi eikä ilmesty edes vielä-
Luin kolme kappaletta Wayward kirjaa vasta. Eilen join saunakaljan saunan jälkeen. Vaatekerta kerran pesty. Ylihuomenna jouluaatto. Huomenna ehkä uhraamme sen kehutun skink´anin eiku potkan luuttoman pikkuisen eläinparan
Postimerkkien keräilyssä on se huono puoli, että ne säilyy parhaiten vähäisessä kosteudessa ja mahdollisimman viileässä. Sitä voi sitten miettiä säilyisikö niitä ydinsodasta yhtäkään. Mutta solttu etiäpäin... mitenhän tämäkin liittyi vaihteeksi? Niin, viihteeseen. Sallikaa kuolleiden painostaa teitä elämän juhlaan, perinteisiin ja rauhassa lepää moni taatto... eikäku. Vakava vanha Väiski, what's up .Doc?
Note to self. Omavastuu vuoden alusta, uusia henkilökortti eli hyvää 2025 itserakkauden vuotta toisinsanoen puolestani ajatteleva ruutu kiinni ja stoori poikki. Luukki eli look ei sanota mitenkään nopeasti niitä kahta oota toisiinsa.
Ennenkin päästy sillä mistä aita aita on matalin.
Roskalehtiä jaettu valtakuntiin. Opeteltu naamioitumaan maskeerauksin, flexattu etuaivolohkoa kuin sigma w. Ei hajua ole minulla, ylimääräisiä aisteja tai ulottuvuuksia joihin ihminen ei olisi jo päässyt päälaki paljaana ja kunnioittakaamme vanhoja pieruja pilvenreunoilla. Mun maailma ainakin on vieläkin halipumpulia ei vaan hattaraa jotain ikuista elämää, irc-galleria poletteja. Fuck off, I'm not a ho... Ho. Tämä julkaisu on myyty loppuun, lurautettu korkea nuotti korkeammalle kuin satiirinen vaatimus tähdätä kuuhun, kapsahdella katajiin. Linnunteitä lepositeisiin. Heippa sillit eli hyvin läheiset toisissaan kiinni tahmeina suoraan aivojeni säilykepurkista laskeutuen salaattiin. Ei mua tarvi tajuta, ei ainakaan teidän rakkaat lukijat aivokapasiteeteilla, äidinkielellä, vaivannäöllä, aivosumuillanne.
Ei kenenkään nimipäivä paitsi ehkä Jeesuksen. Nuori talven uudelleensyntyvä jumala, hänkään omalla maallaan profeetta. Mut on kastettu että ei mun sielua varte oisi tarvinnut...
*jotain mutinaa*
Meen lorottamaan. Rakkoni on täys ja oon päättäväinen, mutta jotain aavistusta, ja sit meikän stigma saa rauhan koska ainoa psykoosi ja joukkoharha jota voi olla on saanut aikaan eniten kuolemaa, eli uskonto.
Siis hei porot älkää puraisko. Tällä positiivisella mielenlaadulla saisin taiottua itseni tontuksi kun Petteri Punakuono vähän töytäisee eiku... jossain olin. Pyhänhäväistyksen kaaoksessa. riips raaps. Meni ohi. Ähäkutti. Se on se tunkio jolla kunniankukko laulaa, ja kellari jossa lohikäärme taltutetaan. Mikä sika pestäisi. Hajoon rikki kun pitää kestää tätä maailman sadun pahuuksia, ja sit vasta myöhemmin,, huomata jonkun tekoälyn olevan kykenemätön luoda muistoja pysyviä lapsuudessa, vaan tärkein vaikutus kai ettei ole affektiivinen. ei vaineskaan. Soitelkaa niille mummoille ja paapparaisille dinosauruksille joista ette ole välittänvännekään.
anteeksi luulin teitä hulavanteeksi
olen kova hemmo, kuin kanamunakenno -Kajsa, 4lk.
