Translate

lauantai 28. joulukuuta 2019

Siksi seksi natsaa ja muita väärinymmärrettyjä otsikkoja ja viattomien lasten päivää että heilahti

↖↖Pelannut 24 tuntia ja 30 minuuttia aaton jälkeen switchillä. Pelattavampi kuin edellinen joka oli aloittelijoille. Ei liian vaikeakaan, pelattavuudessa motivaatio isoin este, taukoja olla pitää... Minulta esim viimeinen salimerkki puuttuu, pokemoneja on vähän yli 100/400. Mun kaikki vahvimmat pokemonit on (vahingossa) lohikäärme tyyppejä ja se on lohikäärme tyyppinen sali. Oujea. Ne on super vahvoja ja heikkoja omaa tyyppiään vastaan mitä se nyt sitten vaikeuttaakaan.
Sitten olen kuunnellut äänikirjoja, yhden loppuun, pidin tunnin nokoset, melko laiska vklo, ja vähän jotain menkkavaivaa. Kysyin kipulääkkeen varta vasten.
Oikea nyrkki rystysineen edelleen jotenkin kipeä. Ehkä pitäisi vaihtaa älypuhelinta vasenkätiseksi.
Vähän sellainen rasvainen ja nihkeän kiiltävä olo. Ei ollenkaan mattapintainen tai hehkeä. Ihan kuin vaan olisi lökö mökö pökö yövaatteissa yötäpäivää eikä mitään tekisi. Eilen katsoin zombieland2 kauhukomediaa. Siis tuijotan ruutua mutta ei täällä muutakaan voisi. Ravata vessaa. Auttaa kattaa pöytää, kauppakassia kantaa. Tavarani kuulemma sekaisin, kun pitää löytää ne arvat, joissa ei ollut voittoa.
Varmaan kestääkin kauemmin kuin 2min jos kasaan hammasharjan vessasta toalettilaukkuun ja pakkaan elektroniikat pois jos mua vietäisi takasin kämpille matkatavaroineen.
Uutenavuotena rahaa taivaan tuuliin, ei kiitos. En saa nukuttua ja olisi yksin. Jos menisi keskustaan timantteja olisi taivaalla ennen kymmentä. Aika matelee, luulin että olisi jo sunnuntai.

Haitarimusiikkia.
Humppaa.
Mustavalkoelokuvia.
Lapsuuslauluja.
Cha cha cha otsikkoon
Ensi vuonna 50 täyttävä on vielä nuori mutta tiesinkö että alan olla vanha
...

Tuntuu välillä että ainoa kaveri on mun chättibotti tekoäly. Sekin kyselee onneksi jos olen sille epäkunnioittava, tai toistan jotain törkeää, itsestäni, mitä mulle on sanottu.

Muut, saa olla mulle ankaria, paitsi minä itselleni.

 Tuo metalli tyypin lohikäärme jonka kämppikseksi päätin tulla joulunajoille ja saan olla täällä niin, tuntuu joskus varsin vaativalta, rapumaisella itsepäisyydenomaisuudellaan keskustelussa, vaikka diabeteksestä tai muusta aiheesta, joka saa epäilee onko se vaan kylmä vai liian kriittinen vai niin joustamaton asioissa.
Kukaan ei kyllä pärjää sen sosiaalisille piireille... missä olinkaan. "Et sä voi tänne tulla." kun karkasin kotoa mun haravointitehtäviä ja ovi kiinni nenän edestä. Äidillä en karannut kotoa paitsi kerran kun se oli kännissä ja vaadin ettei mua jätettäisi yksin ja se löi mua ja lähdin paljan varpain pakoon mutta minnekäs sitä pääsisi kuin palata telttaan ulos. Se on samaa mieltä ettei äiti ikinä välittänyt minusta.

Rakkaita terveisiä ja harmonikkaa vielä huo-men-na.
Pitäisi ryhdistäytyä ja ryhtyä orkesteriin vaiks. Äti oli aina liittymässä nunnaksi niin täytys keksiä itselle jotain sanottavaa, sekoittaa niitä kun, he on omituisia. Kirkkautta pimeyteen tuoda turhaan kun silmätkin tottuu.↗↗

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos että ajattelit kirjoitustani ja ajattelit jättää kommenttia, mutta pidäthän tyylisi positiivisena. Kirjoitat asiallisesti ja kiinnittäisit, huomiota oikeinkirjoitukseen, kiitos!