Kalan älykkyyttä ei voi mitata sen taidolla kiivetä puuhun.–Einsteinin Albertti

 Maksoin eilen naapurille viisi euroa, että se hakee mulle paketin kaupalta. Sain Shein tilaukseni, missä oli rannekkeita älykelloon ja uuteen iPhoneen kameransuojus ja läpinäkyvä kuori. Oli siellä jokin puolikas hupparikin.

Tänään olen tekemässä kohta ohukaisia wiki ohjeiden mukaan kohta. Kaveri soitteli eilen, enkä jaksanut taas kuunnella, miten minusta ei ole tullut mitään ja hän on itse Jumala eikä internetillä tee mitään.

Pitäisi vastata yhteen kirjeeseen. Eilen tuli ruokatilaus, millä pitäisi pärjätä viikko. Ehdin kyllä syödä jo päältä sämpylät yms jäätelöherkut. Katsoin netflixiä, himohamstraajia, ja muotimaailman huipulle kilpailua.

Se mun uusi heila ei oikein nappaa enää, kun kuvioon astui oleskeluluvat sun muut sitoutumiset niin nopeasti. Kahden päivän jälkeen, tunnen oloni huijatuksi. En voi Kelan takia ottaa mitään puolisoa. Ihan niin kuin pystyisin naisena mitään valitsee. Olen aina ihaillut miehiä siitä, että ne voi valita kenet vaan naisen ja saada ne raskaaksi ja orjakseen kotiin, pilaten naisen uran ja kaiken älykkyyden.

Itseäkin vituttaisi, kun ei ansaitse mitään hyvää, toisaalta on hyvä ihminen ja puutuu kuulemaan että itseään on rakastettava ensin muuten ei voi rakastaa muitakaan jne

Mutta joo. Olisipa kaikilla asennusohjeet elämäänsä. Sisäiset muovailutaidot. Intuitiot. Riippumattomuus omista ennakkoluuloistaan. Kaikenlaista suoraviivaisuutta. Vaikka se kalan kylkiviiva.