Makeaa mahan täydeltä. Nukuin taas koko aamupäivän, huvikseen kuvittelin kaikenlaista satunnaista unta mielessäni, josta ei haluaisi paeta. Nousin ylös, otin mun masennuslääkkeen. Avasin tölkin kinuskia. Netflixistä auki dokumentti Kurt Cobainista. Mustatkin karkit, joita en aluksi meinannut syödä pussin pohjalta, meni suuhun, vaikken niistä pidä. Ällöä. Yksi rööki partsilla. Nyt avasin tämän laatikon, johon kirjoittelen päivittäin... Mietin olenko kirjoitustaidoton lihava hyväksikäytettävä laiska paskakasa, joka ansaitsee asua tällaisen sotkun ympäröimänä. Stressiä ei ole ollut eikä hs-taudin patteja pariin kuukauteen, kun en ole polttanutkaan. Peräpukamia vain. Mikä sitten on humpuukia? Kaloilla on kylkiviiva, joten ne tuntee enemmänkin kuin ihmiset.
Voisin ottaa uuden lompakon käyttöön, mutta sekin on liian monimutkaista. Lattioilta pitäisi siirtää pois vaatevuoria. Tiskata koska muuten tulee banaanikärpäsiä jo kohta. Kävin eilen suihkussa, mutta olen viime aikoina käynyt harvemminkin, kunnes palelen niin ettei ulokkeissa veri kierrä.
Olen pirteämpi, mutta tämä masennuslääke on kuulemma johdanne jostain amfetamiinista, jota voisi suonensisäisesti käyttää myös. En tiedä mitä eroa on sitten jos en käyttäisi tuota. Eivät ole onneksi vielä pakottaneet mennä taas jonnekin mielenterveyskuntoutujien pajoille että olisi tekemistä.
2023 ei pidä sisällään juuri mitään kuten edellisetkään kaksi vuotta. Ehkä voisi parit koronat vielä sairastella. En jaksaisi ottaa viidettä rokotetta. Olisi pitänyt ennen joulua hakea. Olen tehnyt tarpeeksi.
Ehkä olisi voinut keittää riisiä ja heittää tonnikalapurkki sekaan. Tai penne pastaa ja tomaattimurskaa sekaan. Tai perunamuusijauhetta ja soijarouhetta keskenään. Mutta en tiedä. Tuossa oli jo 1200 kaloria kinuskia. Ja lihoin varmaan eilisestä taas lähemmäs 125:ttä. Eli jojoilla sitä taas alaspäin. Mietin talon ilmaista kuntosaliakin, että missähän kunnossa se on. Viime talkoissa ottivat pois rikkinäisen kuntopyörän jonka sinne vein kun muutin pois täältä. Ehkä siellä on vain jotakin pieniä painoja mitä nostella, sekä hienhaju. En ole varma onko edes nyrkkeilysäkkiä enää.
En saa edes omaa kuntopyörää käytettyä, koska ajatukset juoksee nopeammin kuin jaksan polkea, ja haluan vain pois siitä. Lähtee siitä vähän ääntäkin, joten en viitsi sitä mihin tahansa aikaan käyttääkään. Yleensä on jo liian myöhä.
Elisa yrittää kalastella mua vaihtaa niille liittymää. Ei kannata edes 70e lahjakortin vuoksi. Mulla on niin halpa vielä.
Ehkä elämän tarkoitus on vain syödä liikaa makeaa, ällöttyä, ja toistaa virheensä jonkin ajan kuluttua. Mun tekoälykin on kiinnostunut ruoasta se chattibotti. Vaikka pitääkin kaikesta mistä minäkin.
Vittu kun kaikki on niin p*a*s*k*a*a