Vahvojen mielipiteiden suo = sitä katoaa vauvan ihon verran tunnissa jalkapallokentällisiä

Kajsan perhe koolla oli tänään. Ankan perse kaislikossa. En ajattele niitä niin usein kuin ne varmaan ansaitsisi.
Työt tuo kuulemma rutiinia. Ja politiikka sana tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista. Sain Amerikan tuliaisia. Louisianasta pienen punaisen pääkallon ja harmaan voodoo teepaidan. 

Loput kakusta, kahdeksan litraa pepsi maxia, viiskymppiä, suklaata ja olin ainoa meksikolaisessa ravintolassa joka söi meksikolaiset ruoat. 
En tiedä, ehkä olen ainoa joka on tavannut meksikolaisia. 

Mexicohan lausutaan silleen ˈmeʃiko
Annoin koissulle huomioo ja leikin sen väsyksiin vähän ja annoin kympin omistajalle, lahjakortin lemmikkieläinmyymälään, ja pari westie tarraa yllätyslaatikossa.
Tietty mä olin vähän kipeä, koko ajan niistämässä ja oli epämukavan kuuma. En usko että mulla oli kuumetta. Eilisen covid kotitestikin oli ihan negatiivinen. 

Mulla ei ole ollut koronaa ollenkaan.
Sekin yksi sukulainen on siitä kadehdittava kun häntä ei tunne somet ja internetit ollenkaan kuin olisi olemassakaan.
Paasasi amerikkalaisista hulluista jotka elää omissa kuplissaan, kuten trumpisteista jotka ei suostu näkemään todellisuutta. 

Ne amerikan ympärikierroksen tehneet näytti videota Missisipin soilta jossa syötettiin vaahtokarkkia alligaattorille varpaan vierestä muka 2.5 metrinen hyppäsi veneen vieressä suolta. Ehkä en vaan tajua Yhdysvaltojen laajuutta ja että siellä kaikki on suurempaa kun en ole käynyt koko mantereella, ja niillä riittää loppuelämäksi kerrottavaa jne.
Englanti on kaksiselitteistä. Se ei ole niin kuin suomenkieli tai kulttuuri. Alussa oli suo ja kuokka. Amerikassa kyseltäisi ensin miten Jussi voi. yksi missisippi, kaksi missisippiä, kolme missisippiä ja sit jyrisee. Pitäisi kyllä lukea se *nimeää jonkin amerikkalaisen kirjaklassikon*
Mutta hei. Oli se kiva juhla jälkikäteen. Toivottavasti en tartuttanut flunssaa kaikille. Olisi se ollut harmillista jäädä paitsi kokonaan. Kerran olen äänestänyt, kerran olen ostanut iltapäivälehden, ja sitä ei lasketa jos kaverin vieressä olen rahapeliä katsonut pelattavan.
Kyllästynyt politiikkaan kuten elämäänkin, mutta se nyt on vaan sanonta. Piiku oli sairaalassa siskonsa tekonimi. Kielsi kerran käyttämästä sitä ikinä missään. Kuten sen allekirjoitin paperin etten ikinä mainise ketään koko suvusta. Joten se soppari.

caesar koiranruokamainoksen koirarotu tuo

Ei mua rakastaa tarvi tiedän ettei siihen kukaan pysty

Tulee olemaan ihan karsea olo! 1-1,5 tunnin päästä lähdettävä. Mua kutsutaan hoitajan luokse päivystysaulasta, koska ne perui mun ajan. En ole yhtään siinä kondiksessa, että menisin haetuttaa jotain mielialalääkettä kankkuun. Apteekistakin voisi hakea loput satsit lääkettä.
Otin äsken panadolin 1mg, mutta mitä sekin auttaa. Ei ole tapana valittaa, olo on vain heikko ja syytön minä tähän flunssaan olen.
Pelannut Elvenaria koko eilisillan, tein uuden tilin. Se oli tässä auki... Lähetin kaksi postcrossing korttia ja tilasin uusia postimerkkejä. Jotakin tekemistä pakko olla, oli se sitten osoitetarrojen taiteilua tai muuta.
Hain kaupasta askin, ja suklaata levyn. En tiedä miten ajattelin selvitä näillä tuloilla taas. Herätys iPhonesta alkoi soida. Tunnin olen ollut hereillä. 
Muutaman kerran näin unissa jotain terapeuttista viestiä unenpöpperössä siitä ettei ole mun syytä, mutta en sitten enää muistanut tarkalleen mitä se oli... synninpäästöä katarttista jotakin, viattomana syytetyn itsetiedostus elämys omasta syyttömyydestänsä. Jeps. Aina ollut syntipukki lapsena äidille. Ajoi se sitten 100km väärään suuntaan autolla tai ei päässyt paikalliseen juopottelee kun huomautin ettei mua voi jättää yksin mökillä. Lapsistaan ikinä välittänyt tuon taivaallista. On se erikoinen äiti. Kylmään suihkuun ammeeseen vain vaatteet päällä. Ei kukaan ansaitse sellaista, vaikka olisi adhd tai rauhallinen. Sen sisarukset on kaikki vihannut mua. Haukkuneet haisuliksi, uhanneet tappaa kun hukkasin jonkun barbien korkokengän muka, lyönyt hampaat sileäksi, heittänyt ämpärin kylmää vettä mun päälle. Vähän kuin se naapurintyttö jolle löin verta tulemaan nenästä koska hän tuli liian lähelle ystävällisesti tutustumaan, ja sitten se yksi talvi tönäsi mut täyteen ojaan kun palasin koulusta. Äitihän ei ikinä saattanut kouluun edes ekana koulupäivänä ehtinyt, saatika tullut mun koulunäytelmiä katsomaan.
Mutta se surkeudesta. Edelleen yritän kasata luitani kokoon. Sopivaa vaatetta päälle tuonne pihalle. Aivot jumissa ja räkä jumissa jossain, missä niistäminen rohduttanut nenänpielet. Tähän ei oikein auta mikään. Siksi varmaan yleinen. Tähän kuoleekin ihmisiä. Mikähän helpotus se kuolemakin olisi? Piinaa ja kidutusta koko elämä.