Ei pelkoa että osaisin mitään

 Lataan pdf tiedostojen lukuohjelmaa jotta voin siivuttaa sivunumerot pois, ettei tarvitse muokata yli 600 sivunumeroa pois. Vuosi sitten olen osuvasti päättänyt kirjoitukseni "Loppu." Siispä hyvä uusi alku, tietää taas uutta kirjaa. Ehkä lähetän Suomen Kirjailijaliittoon jonkun kirjoistani joskus, teoksen siis. Tekeleen.

.xml tiedosto varakopiossa on kaikki informaatio 1999 vuodelta tästä blogista joten olen törmännyt virheisiin ja saanut ilmaissivustoja jo jumiin, jotka muuttaisi tiedon muokattaviin. Yksi sivusto tarjoaa 1. vuoden kirjoituksista ilmaiseksi pdf tiedoston, mutta siellä on turhia kuvia ja linkkejä roskia... ei muotoiltu yhtään taipuisi kirjaksi.

Lähti kaikki toki rahattomuudesta, siitä että käytin jotain 4 tonnin laitetta tänään. Halusin oman "tulostimen" kotitoimistooni, joka ei ole ihan arvottoman huono.

Jatkuu (seuraavana aamuna)...

Pakko oli mennä nukkumaan, aivot ei vaan toiminut enää. Sain yli kuudesta sadasta sivusta pois turhimmat. Olen kyllä turha itsekin, kun sen verran en saa näytölle sanoja oikeinkirjoitettuna. Aivastin limat äsken käsille ja kävin pesee. Klo 11. (kello on nyt puoli kymmenen jo) pitäisi olla aika tatuoinnin paranteluun keskustassa. Touch up.

Eli kohta pitää jo lähteä ja en ole yhtään valmis, olen vain muokannut mun kirjaa. Juoksevana tekstinä Wordissa se on 200 sivua, e-kirjana pidempi. Haluaisin tietää mitä se fyysisenä kopiona tulisi maksaa. Vuoden blogikirjoitukset yksissä kansissa.

Huoh... pakko hoitaa asioita kai.

Muoks. 

Kirjailijan kriisi on yleinen nimitys sille kun käsi ei vaan toimi kun siitä on tunti kun kävin nakkaa tatuointia touché-uppii hello yes yes ok ok ok ok thank you 5. minuutissa, jou... pitäisi poistaa tuo suojakelmu varmaan jo nyt!

Ei mikään kiire kyllä. Jos en olisi aseksuaali, olisin varmaan kuumottanut kun näin miten miehet vaihtaa paitaa kuin tatuointi riittäisi vaatetukseksi. siis näin paidattoman miehen sekä silmäkarkkia, mutta mulla on huono nimimuisti ja kasvomuisti onneksi myös. 

Nainenkin oli siellä, hän otti hihaan pellekuvaa. She's going... 

 <3 mutta niin kuin kirjoitin kuvaan instagramissa, niin mulla on suuria suunnitelmia ja kaikki on aina vastakkainasettelua... näkökulmaa, varovaisuuden ja liihoittelun hiuksenhienoa eroavaisuutta. Käsi kortsussa. Muovi. Inkediä. Haava se vaan on. Ei mua tässä välissä edes ehditty satuttaa.

Kirjat ei valmistu koskaan tällä menolla. Huhhuijaa