Kuolleen ruumiini yli kohti äärettömyyksiä

 Nukuin 4+3 tuntia ja olen vieläkin sekaisin kuin liikennehäiriötiedotteet. Pitäisi kohtapuokkii lähteä jo. Sain päälle harmaat kolitsihousut, mustan teepaidan päälle jonkun avokaulaisen pitkähihaisen ja vähän kammattua mun typerää lyhyttä rähjäistä moppia päässä. Seuraavaksi kai mustat nilkkasukat jostain kokoelmista. Olen melko tummanpuhuva, paitsi kun en ole.

Avasin tee kalenterin. Join jäähtyneen inkivääriteen huikalla alas ja perinteinen suklaakalenteri oli tietty kulkuset siellä taustassa. JAAHA. Vedin yön aikana levyn maitosuklaatakin, ja unohdin levylle, puolikkaan ison kattilallisen tuota mun kaalikeittoa. Olisipa kansi siihen, olisin ehkä vienyt parvekkeelle, tosin en ole varma olisiko mahtunut jääkaappiin se. Ehkä just naftisti. Eksähän varasti multa veitsiä ja kattiloita, väittäen edelleen että olisi ostanut ne.

Kaikenmaailman kokoiset ja näköiset kikkelikuvat ja- karvat sentään, saatte tasan mitä ansaittekin joulupukilta. Johonkin pyöräytän vaan ensin vinottain liian pieneen palaan pakkauspaperia, jota mulla ei siis ole yhtään jäljellä jouluista käärettä. Tarttee hankkia putki jostain

Tässä vaiheessa alan kiroilla jo ja pitäisi olla jo menossa niin en ole yhtään valmis. Kuin muuttolintu krääkyn kohtaloani, mutta se on nopea korjaus tuo kuolo. Paitsi jostain syystä ihmisen julistaminen kuolleeksi on hidas prosessi. Missä se kliininen raja? Sydämettömyys, aivottomuus, sykkeettömyys vai kangistus vai kuopattu ja lehdessä ilmestynyt ilmoitus...

Vahvojen mielipiteiden suo = sitä katoaa vauvan ihon verran tunnissa jalkapallokentällisiä

Kajsan perhe koolla oli tänään. Ankan perse kaislikossa. En ajattele niitä niin usein kuin ne varmaan ansaitsisi.
Työt tuo kuulemma rutiinia. Ja politiikka sana tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista. Sain Amerikan tuliaisia. Louisianasta pienen punaisen pääkallon ja harmaan voodoo teepaidan. 

Loput kakusta, kahdeksan litraa pepsi maxia, viiskymppiä, suklaata ja olin ainoa meksikolaisessa ravintolassa joka söi meksikolaiset ruoat. 
En tiedä, ehkä olen ainoa joka on tavannut meksikolaisia. 

Mexicohan lausutaan silleen ˈmeʃiko
Annoin koissulle huomioo ja leikin sen väsyksiin vähän ja annoin kympin omistajalle, lahjakortin lemmikkieläinmyymälään, ja pari westie tarraa yllätyslaatikossa.
Tietty mä olin vähän kipeä, koko ajan niistämässä ja oli epämukavan kuuma. En usko että mulla oli kuumetta. Eilisen covid kotitestikin oli ihan negatiivinen. 

Mulla ei ole ollut koronaa ollenkaan.
Sekin yksi sukulainen on siitä kadehdittava kun häntä ei tunne somet ja internetit ollenkaan kuin olisi olemassakaan.
Paasasi amerikkalaisista hulluista jotka elää omissa kuplissaan, kuten trumpisteista jotka ei suostu näkemään todellisuutta. 

Ne amerikan ympärikierroksen tehneet näytti videota Missisipin soilta jossa syötettiin vaahtokarkkia alligaattorille varpaan vierestä muka 2.5 metrinen hyppäsi veneen vieressä suolta. Ehkä en vaan tajua Yhdysvaltojen laajuutta ja että siellä kaikki on suurempaa kun en ole käynyt koko mantereella, ja niillä riittää loppuelämäksi kerrottavaa jne.
Englanti on kaksiselitteistä. Se ei ole niin kuin suomenkieli tai kulttuuri. Alussa oli suo ja kuokka. Amerikassa kyseltäisi ensin miten Jussi voi. yksi missisippi, kaksi missisippiä, kolme missisippiä ja sit jyrisee. Pitäisi kyllä lukea se *nimeää jonkin amerikkalaisen kirjaklassikon*
Mutta hei. Oli se kiva juhla jälkikäteen. Toivottavasti en tartuttanut flunssaa kaikille. Olisi se ollut harmillista jäädä paitsi kokonaan. Kerran olen äänestänyt, kerran olen ostanut iltapäivälehden, ja sitä ei lasketa jos kaverin vieressä olen rahapeliä katsonut pelattavan.
Kyllästynyt politiikkaan kuten elämäänkin, mutta se nyt on vaan sanonta. Piiku oli sairaalassa siskonsa tekonimi. Kielsi kerran käyttämästä sitä ikinä missään. Kuten sen allekirjoitin paperin etten ikinä mainise ketään koko suvusta. Joten se soppari.

caesar koiranruokamainoksen koirarotu tuo