ihmisoikeudet

Satiiri ja sen sulkijalihas, ei ihan loppuunjauhettu aihekaan

 Ahdistuminen ei pue minua. Tilaamani makeiset ja jotain mausteita ja herneitä nekkuun tuli kotiin paketti. Laitoin niihin reilun 60e. Söin ...

Translate

sunnuntai 23. lokakuuta 2022

Hei teidän poikkeavuutenne

 Pesin pyykkiä ja laitoin kuivuu. Kastelin kukkia. Keitin kahvit neljä kuppia jostakin espresso näytekappaleesta. Tuli mieleen ne ajat kun join espressoa osastolla, vaikka en muuten juonutkaan kahvia.
Eilen söin lähinnä pelkän kotitekoisen pitsan. En mä kauaa pysty lihomaan yli 125 kilon, täysi mahdottomuus tällä mun aktiivisella persoonalla. Mutta ei nyt kirjoiteta läskifobiaa terveyden näkökannalta.
Kaupasta ei varmaan kannata hakea mitään. Aamuinen rööki meni ns. päähän. Nukuin melko pitkään sitten. Eilen juuri muuta kuin tviitannut. Ei sitä viikolla ehdi. Gifejä.
reikä alahampuissa näkyypi 

seerumia laitoin naamaan illasta mutta yritin meikata itseni zombiksi. Suihku ja nukkuun. Ei ehkä niin yksinkertaista.
Jos lähtisi nyt, ehtisi vielä pääkirjastolla käydä. Voinhan mä sanoa että mulla on mielenterveysongelmia enkä pysty lukemaan kirjoja, niin saan tunnukset Celianettiin jossa on enemmän äänikirjoja. Tarvii vain käydä paikanpäällä. Tai sitten jatkan kuuntelua englanniksi. Kaikkea on enemmän niiden äidinkielellä. Suomi on pieni paikka ja jokaisten lauseesta tihkuu miten ollaan omassa mediakuplissaan. Tuntuu että kaikki jotka tunnen Tampereella oli Kotiteollisuuden keikalla, oliko se nyt perjantaina. Eikä täällä ole montaa ihmistä New Yorkiin verrattuna... sitähän vois tosiaan tuntea kaikki, vaikka apinaa kuten minä ei kukaan tunnekaan...
Väänsin yhdet silmälasit mun zombie asua varten. Niitä vanhoja silmälaseja on tuolla monet. Ei se ollut kuin hetki kun ne oli mun jalan alla, enkä tajua miten elokuvissa aina ne saa sen lasin pirstaleiksi.
Piakkoin onkin jo marraskuu ja jos aiemmin vuodesta ei ole ollut mitään haasteita, niin voisi osallistua novellin kirjoitukseen, siihen että kasvattaa parran jne...
Ihan mun heiniä. Näin aika paljon uniakin. Pystyin vähän ehkä ohjailee niitä koska olin jo melkein hereillä, mutta ei mitään erikoista seikkailua vaan lähinnä arkista juttua.
Löysin 3-4 vuotta vanhat värilliset (no ok, harmaat) piilarit rasiastaan ja koitin vähän toista silmään minuutiksi tai ainakin yhden kuvan oton ajaksi. Ei ole ainakaan vielä räjähtänyt silmäpuoleksi. Mutta on mulla nuo valkoiset myös. Eri asia että löytyykö Halloweenbileitä joihin osallistua muutamaksi tunniksi (siksi aikaa kun tuo vihreä mönjä pysyy iholla kuoriutumatta). Varmaan jokin yökerho ottaisikin zombeja. Hohhoijaa. Pitäisi vain keksiä rajumpi versio esim lähempänä tuota muokattua kuvaa. Siniharmaampaa ihoa joka ei keräänny kulmakarvoihin, ja paljon mustaa poskipäihin ja silmien ympärille tms nenää varjostaa ja liaksi muutenkin emt, en tajunnut kokeilla enää edes eilen joten vähän vaisuksi jäi (kai) rawrs, olen söpö zombie ja sillee-

pöö? En jaksa someilua. Chattailua. Kukaan ei ikinä chattaa mulle päin. Ja niin, miksipä. Olen heille vain versio minusta päänsä sisällä joka ei vastaa mitään internetissä tavattua :')

muoks. Esikatselin mun blogia ja siellä oli mun ns. työnantajan mainos. En ole maininnut missä käyn työkokeilussa tai muuta. En kehtaa edes. Kaikissa painotalo paikoissa oltiin liian kiireisiä, menossa konkurssiin jne ettei mua ehditty ottaa mukaan, mutta jotenkin sain kiinni jonkun tuolta esimiehen. En mä oikeastaan muuta tiennyt noiden toiminnasta kuin että niillä on teippauksia. Mä luulin että ne oisi teipannut ratikat, mutta en ole varma. Luovien ihmisten city...