Näillä tuumin perustuen onneen ja sen hetken välittömiin aikomuksiin perstuntuma intuitiolla ilman motiivin häivää

 Viimeisin ajatukseni... koski sitä miten ihmiset nimettömästi jodlaa Jodelissa, kerrostalo naapureiden vessarutiineista. Ja mua kutsutaan Ulla Taalasmaaksi jos vilkaisenkaan poliiseihin päin jotka ramppaa aamuin illoin naapurissa. Sossu kysyy tunnenko oloni turvalliseksi. Netissä, en. Siitä huolimatta tämä kutsuu mua kuin kukka hunajaa tai kuin paska kärpäsiä... arvaat lukija ehkä olevasi tässä se kärpänen.

Menin ottaa pakkolääkityksen KILTISTI. Se tilanne on aina sellainen että sain kotitehtäväksi ottaa itse verenpaineet.

Sen jälkeen kävelin kirjastoon. Istuin siellä useamman tunnin ja luin yhtä löytämääni kirjaa, 130 sivua. Se oli englanniksi. Aikuisten fantasiaa. Englannin vaikeuden tasosta* keksin esimerkin. Vanhaa slangia jos et tiedä että score on kakskyt puntaa, tuskin ymmärsit että hahmo on kahden scoren ikäinen eli neljissäkymmenissä... Siinä kirjassa on miljoonien vuosien vanha (millenniaali?) lohikäärme ja se muistelee jotain Shakespearen aikoja edeltävää sanalaukkaa ajatuksissaan välillä sen lisäksi että voihan munat...

Kotona veskissä mietin että Trump on koira kiinalaiselta ja Putin lohikäärme ja mun bestis on koira ja mä olen tässä skenaariossa se lohikäärme, niin mitenköhän sekin rakkaustarina kun koirien pitäisi vältellä mua ja, esimerkiksi sikojen myös. Tai sitten mun niitä. Että sellainen maailmanluokan vertaus.

Kerroinko että tein tofu nuudeliwokkivihanneksia asiaankuuluvine kastikkeine ja inkivääreineen lautasellisen? Aamupala jäi proteiinijuomaan. Voisi jaksaa vielä lähteä takaisin kirjastoon kirjamiittiin ja varmaan tulen, päivälipun verran käyttäneeni, julkisia tänään. Mulla "ei ollut takkia" joten miten mä pärjäsin? Persposki oli silti kuuma ja siitä haihtui nopeaa desinfiointipyyhkäisy.

Mä olen kuumaverinen kuin lohikäärme. Siinä se vastaus. Koska mua ei uskottu, niin kerran jouduin psyk. hoitsulle etsii todisteen jostain lojuneesta terveystiedon kirjasta. Siinä kerrottiin miten ihminen voi vähän asteella tai parilla säädellä omaa ruumiinlämpöä... Anteeksi ei pyydetty, ihmeteltiin vain kun olin ollut oikeassa... Tai sitten pyydettiin anteeksi mutta se ei ollut vakuuttava, ja olen liian ylpeä.

Nukun liikaa. Lukee jossain sossun tiedoissa minusta mitä se katteli. Mitähän tietoa minusta on niiden sydeemeissä.

Systeemissä on vain kaksi ässää. Sydämeen mahtuu edes ämmä.

Niin mä sanoisin.

*Highfire ei ole “vaikea” siksi että se olisi jotenkin akateemisen monimutkainen. Se on hankala, koska se käyttää kieltä tavoilla, joita koulukirjat eivät opeta.

1. Ensinnäkin sanasto. Kirjassa vilisee vanhaa slangia ja ilmauksia, kuten “score”, joka ei tarkoita pisteitä vaan kahtakymmentä. Kun hahmon iäksi sanotaan “two score”, se ei aukea ilman taustatietoa. Tämä ei ole yksittäinen poikkeus, vaan koko teksti on täynnä tällaisia ilmaisuja, jotka vaativat kulttuurista tai historiallista kielikorvaa.
2. Toiseksi tyyli. Eoin Colfer kirjoittaa tarkoituksella ristiriitaisesti: samaan kirjaan mahtuu modernia kiroilua, arkista dialogia ja yhtäkkiä melkein Shakespearen aikakaudelta kuulostavaa kieltä. Se lohikäärme ei vain “ajattele”, vaan sen sisäinen monologi hyppii eri aikakausien rekisterien välillä. Lukija joutuu koko ajan vaihtamaan vaihdetta.
3. Kolmanneksi näkökulma. Päähenkilö on käytännössä ikivanha olento, joka muistelee vuosituhansien takaisia asioita. Se tarkoittaa viittauksia historiaan, kulttuuriin ja kieleen, joita ei selitetä. Jos et tunnista niitä, teksti tuntuu sekavalta, vaikka se ei oikeasti ole.
4. Neljänneksi ympäristö. Tarina sijoittuu Louisianan soille, ja se tuo mukaan aivan oman kielikerroksensa: paikallista slangia, murteita ja kulttuuriviittauksia, jotka eivät ole “perusenglantia”. Kun hahmot puhuvat, mukana on etelän puhekieltä ja alueellisia ilmauksia, jotka voivat olla yhtä hankalia kuin ne vanhat historialliset sanat.
5. Ja lopuksi rytmi. Kirja ei pidä lukijaa kädestä. Se olettaa, että pysyt mukana, vaikka et ymmärtäisi jokaista sanaa. Tämä tekee lukemisesta raskaampaa kuin “helppo” englanti, jossa merkitys rakennetaan selkeästi.

Yksinkertaisemmin: kirja on vaikeampi, koska se käyttää kieltä elävästi eikä oppikirjamaisesti. Se ei yritä olla ymmärrettävä kaikille, vaan uskottava omassa maailmassaan. Ja se maailma sattuu olemaan lohikäärmeen pää Louisianan suolla, jossa historia, murre ja kiroilu törmäävät samaan lauseeseen.

Mitä mä oikein pelaan? Täh?

•  Tuli paketti lakanoita aamulla kotiin syliin ojennettiin. Ja pyyhkeitä ja tyynyliinoja mitä tilannut Whatnotista. En voittanut Mr. Beastin ferraria Whatnotin arvonnassa. Olin ehkä yksi viidestäsadasta tuhannesta joka havitteli niitä palkintoja. Ne jopa todisti että EU:n alueeltakin pystyy osallistuu. Edes joidenkin striimeissä kun on tarpeeksi massia lähettäjällä.
• Otin ne siis käyttöön. Noin häikäisevän valkoista lakanaa ei olekaan ollut hetkeen. Heitin samettisen harmaan päiväpeiton päälle minkä ostin jokin joulu Marks&Spenceristä. Noiden mitoituksista en sano mitään. Sänky on 90x200.
• Illalla yritin nukkua seinää vasten vaossa joka jää sängyn ja seinän väliin. Jotenkin ryhtiä parantaa. Saada itseni suoraksi. En tiedä montako tuntia kesti. Laitoin jalkoja ylös jo teininä ja joskus yrittänyt nukkua lattialla mutta en tosiaan enää ole yhtään notkea. Lääkkeistä kankeus lähti kun tietyt venytykset sattui. Jäin opetussuunnitelmien väliin joten äidinkieli jäi kirjoittamatta. En halunnut ajokorttiakaan. Urheilin paljon jota psykiatri ei uskonut vaikka olin 66kg sen osastolla ja kun lähdin olin taas lähemmäs 80 kg. Lääkkeet nosti ruokahalua. Pakkosyömistä. En tajua miksi ihmiset joilla ei mene psykoosi lääkkeitä, ahmisi. Syöminen on tylsää. Mutta ei se nälkä lähde. Vaikkei normaalisti kierrä ne hormonit aivoissa ja ulostaudu lääkkeiden takia. En tiedä miten ahdistavaksi ne on tehnyt tällaisen diagnoosin. Estän kaikki somepsykiatritkin. Mulla ei ole mitään vitun skitsofreniaa ollut koskaan. Ainoa kerta kun myönsin sen oli kun jäin näpistelystä kiinni itkupäissäni. Mä vaan kapinoin. Kapinoin ja oksensin ja kapinoin ja turhaan mitään vihasin ja vihasin hoitajia sun muita hulluja. Yhyy.

• Meen tänään vielä nerdgirls kirjamiittiin ja kirjastoon. En tiedä mitä kirjoja ottaisi mukaan. Lähinnä äänikirjoiksi mennyt jos niiksikään. Pitää hakea yksi sarjakuva varaus. En tiedä miksen oo tajunnut jo viisi vuotta sitten että ne saisi kirjastosta. Käytän niin vähän niitä palveluja, etten osaisi edes, palautusta käyttää.
• Pelaan nyt vähän Elvenaria ja mietin lisää mitä laitan päälle ja koska pitää lähteä. Olen syönyt pari ruohomunaa ja banaanin. Eilen oli huono olo kun olin nukkunut koko päivän. Tein omeletin meetvurstilla sun muuta paahtoleipää, mutta oli silti nälkä. Tilasin Salesta Woltista sitten jotain vielä jäätelöä ja hedelmiä.
• Pelannut Paliaa iltasella taas vähän. Toi yksi twitch striimaaja teki vähän paluuta peliin. Tänään saattaa mennä putki poikki jos olen siellä kirjastoreissulla. Mä olen tavallaan pelannut sen jo läpi. Ei ole enää päätehtäviä. Kaikki on sidequesteja.
• Mussutin toisen banaanin. Kaksi ja puoli tuntia aikaa ehtiä miittiin. Vähän olen harkinnut etten menisi mutta kun se varauskin pitää napata. Pyykinpesut jää tänne päälle vielä hetkeksi yksinään jos aion ehtiä.

Voihan kohtalot

 Tilasin pari kirjaa hamstereista englanniksi ja tilasin audiblen (6,30e=1 krediitti, tarjous muutamalle kuukaudelle) jotta voisin kuunnella ya fantasiaa. Fyysisiä kirjoja löysin vinon pinon aulasta missä luki "saa ottaa" mutta aikuisten proosa ei houkuttele, ei Varekset eikä Bondit, tai historiallinen. Otin kynttilä lyhdyn käyttöön, mikä oli hamsterillakin piilona. Ei jaksaisi koko ajan pelata Elvenariakaan (sitä fantasia selain klikkailupeliä). En tiedä pitäisikö tilata jotain kuvia hamsterista. Tai postikortteja. Edelleen kirjeet kirjoittamatta. Aloitin kyllä, mutta asiaa oli melko vähän tuolloin ja nyt ei ehkä pysty. Hieron kuivia silmiä.

bookdepository, audible.com

Muistiinpanoja marginaaliin eli lukupäivä eli kertojan kuuntelemaa

Piti laittaa kielivalinnaksi myös englanti, jotta se näytti englanninkieliset kirjat. Voi tyhmä. Latasin Next Story palvelun. Käytin mun s-pankin debit korttia, vaikka tuskin siinä edes on verkkomaksua käytössä. Jos tarvitsee käyttää oikeaa korttia toisen kerran ja ottaa toinen ilmainen kokeilu. Eihän ne sitä tiedä automaattisesti, muusta kuin kortin tiedoista, kuka sää oot.
Kuuntelen nykyään paljon ya kirjoja. Young adult fantasiaa, sci-fiä, dystopiaa. On ne vieläkin olemassa vaikka joskus Nälkäpelit ja Divergenit sun muut oli muodissa. Ne teki elokuvan siitäkin jossa lapsille tulee outoja kykyjä ja se lamauttaa Amerikan, siinä yhdellä oranssilla on mielenkontrollointi kykyjä.

Tein lättyjä. Ei ollut ihan valmiskastike toimivaa. Kupli eikä kypsynyt. Tein vähän amerikanpannukakku reseptillä lisää taikinaa (fluffy pancakes) ja jotenkin tuli parempia kun heitti lopun valmistaikinan (lisää vain maito) sinne joukkoon.

Netflixin Cursed niminen sarja sai hankkii ton kirjan jos nyt jaksaisi kuunnella?
Haltioita ja Merliniä. Järven neito siitä legendasta. Tämä on vähän kuin muutkin helppolukuiset kirjat joiden päähenkilö on vahva naispääosa tai siis esim. kerrottu eri tavalla jokin lastensatu kuten Lumikki jne. Twilightistakin on ilmeisesti tullut tai pian ilmestyy eka kirja mutta sen vampyyrin näkökulmasta ;'D
En oikein voi tehdä tänään mitään. Googletin voiko toi kierukka ja orgasmi aiheuttaa menkat kun heti alkoi sattua ja tulla vaaleaa vuotoa. Söisin kipulääkkeitä tai jotain, laittaisin kylmäpakkia alavatsalle jos kummallakaan olisi mitään vaikutusta. Huomenna olisi taas kirjamiitti mutta mulla ei ole juurikaan rahaa syödä kaupungilla taasen.

‘Syön sanani’ kuulostaa että mun kirjoitusdieetti pysyy?™

Mitä mä teen hereillä?????????????????????? Hapan röyhtäisy. Kertoisinko hennoista partakarvoista vai kirjamiitistä jonne menossa ylihuomenna mukanani vapautettavia kirjoja taas. Se on kylläkin samaan aikaan terapian alun kanssa.
Nukuin tänään koko päivän yli kello kolmeen. Ihmetellyt maailmaa, lähikaupassa ruokaostoksilla käteisellä.
Sarjoja jokunen jakso (See, Charmed) katsonut. Käsikopelolla toimia täällä valon maailmassa. Sokea joillekin asioille joita tekee varmaan automaatiolla enkä enää muistakaan, että tein sen jo. Katselee sivilisaatiota jossa on pelkästään sokeita, kunnon dystopiaa.
Sarjaa jossa pahuuden lähde valikoituu ottamaan itselleen yhden noitasisarista. Vanhassa Siskoni on noita, Belthazorista tuli se pahuuden lähde, vanha kunnon Cole, yhden sisaruksista miesystävä.
Power of three witch, resurrected and, source of all evil, so bad to the bone, demon?! "born to die" good person
Söin jauheesta tehtyä perunamuusia ja lohikalapyöryköitä sekä sipsejä pussin ja 1,5l pirkka light colaa. Mun vaaka ei sisällä paristoa enää joten jos nousee jonnekin 130 kiloon paino niin siinäpähän sitten nousisi.
Muistaisi vaan juoda vettä. Täällä lunta, maastopaloja toisella puolen palloa. Luksus on kallista köyhyyttä.
Vuodan. Varsin kökkö olo. Jotain selfieitä sentään. Kuu on niin kaunis kun se nousee. Mitähän tässä oikein kirjoitan kun aika menee noin nopeaan.
Kärsin loppuelämäni siitä että pelastin jonkun toisen elämän. Tajusin tänään miten eka poikaystäväni varmaan tuhosi mut taloudellisesti. Tekisin saman jollekin toiselle. Ei kiitos. §√πΩ†µ≈¶
hih aloin tutkailemaan erikoismerkkejä kun vahingossa painoin jotakin nappulaa x∂
Ehti mennä jo tiistain puolelle. Loppiainen joulun lopettaa mutta silti tuli kutsu pikkujouluihin. Odotan että arki sujuisi normaalisti taas... mutta muuta, yhtä asiaa, niin jokin efekti varmaan että mikään muu enää ikinä tunnu samalta kuin ennen.

ajatustenlukijaa ja ennustajaa minusta ei saa... munasolu on isoin sukusolu ja siittiöt niitä pienimpiä joten kummalla on merkitystä, ei ainakaan yhdelläkään sun aivosolulla. Koska milloin viimeksi ne välitti toisistaan? Ei synny uutta ei