Kolmannen kerran nimeen

 Katsoin pari kauhuelokuvaa ja mussutin välipalaa. Pikkuisen taukoa, kirjoituttaa. Ilmeisesti aseksuaalius on jotenkin seksikästä. Feeld sovelluksessa ei ole montaa ilmeisesti joka näyttää kieltä ja kertoo avoimesti ettei tunne seksuaalista viehätystä. Kaikki tahtoo tunkea elimensä mun suuhun näköjään. Vähän kuin tuossa Here I come elokuvassa koko saatananpalvoja kultti heittäytyy vuohi kuiluun yrittäessään saada sormuksen sormeensa ennen aamunkoittoa. Kolme minuuttia sekasortoa kunnes kultinjohtaja suivaantuu. Perhettään sai teurastaa jos halusi ja kaipa avioliiton tuoma henkilö sitten on sukua. Nom nom. Järkeä. Kuka sitten enää omistaa maailman. Pieni yksityiskohta mistä tykkäsin oli kun vuohi taivutti koipensa ensimmäisenä sille morsiamelle käskystä.

Sain tänään selkäkipuun lääkettä apteekista. Vein vanhat lääkkeet sinne myös. Tiistaina alkoi vähän kolottaa ja olla kankea. Aamu startissa joka on vain glorifioitu nykyaikaisempi aamukokous... Kuunneltiin tiedostukset ja kaikki kertoo miten voi. Suurin osa yleensä on väsyneitä ym. Kerroin, kaikille että selkä on kipeä ja saatan öhkiä tai huokailla jotain.

Bleet. Mutta joo piirtelin vähän daalioita, terotin värikyniä ja juttelin. Vaihdettiin kehut siinä ja ehkä sain jotain älyllistä vastinetta. Toiset pelasi lohikäärmettä ja tyrmiä ja me jäätiin juttelee jostain... no siis se voisi hyvin olla lentokoneasentajaturbiinivaihto-oppilas su0men pisin sana koska tiedän vain että se kirjoitti pari sivua verestä ja sydämestä ja siitä ominaisuuksista jotain miten siel virtaa hiussuonissa jotain sähköä, en tiedä mikä se otsikko oli, kun en pysty muistaa sellaisia monimutkaisuuksia. Seurasin sen blogia joskus mutta on kuulemma poistanut sen.

"Mä vain oletin ettei ihmiset välitä"

Kehui jotain mun johtajatyyppisyydestä tai karismasta tai jostain. Vastakehu siitä miten hän voisi pitää luentoja. Eipä siinä. Pahuutta ei ehkä muutes voi voittaa kun se nostaa aina päätään jossain. Puutetta yhden filosofisen teorian mukaan, pahuus. Eli jos en osaa ikinä vieläkään päättää näitä bloggaus julkaisu "esseitä" mihinkään yhteenvetoon, mielipiteeseen, tms. loppuun niin ehkä se on paha, paha, asia...

Siitä aseksuaalisuudesta voin kyl kertoa vaikka tappiin saakka kun helpompi kertoa puutteesta ja siitä mitä en tarkoita. Seksuaalisuus on niin sisäinen halu, ja jotkut aistii sen ja flirttaa ja ilmaisee ja vihjailee sun muuta mielikuvittelee kaikkensa mut mä en jotenkin kykene näkee sitä sellaista. Menee ohi.

Mutta joo. Niin kai sitten. Oon kyl hyvä.

Ostin muuten normalista kaikkea ja nekin otin käyttöön<3 Ihanaa kun on ryppyvoiteita ja kirkastavia, parantavia mutta myös hieman loistavia kerroksia kaikenlaisia tuotteita. Kerrosten alla jossain kaikilla on samat tyhjät kuoret. Naamat kurtulle. Pikkusiskokin vauvana naureskeli mun ilmeelle.

Kyynärpäätaktiikalla puhjomme pilvilinnansa sen, omaan nilkkaan kusemalla, käpäläisellä kaviolla, torahampain, pitkin siivin nahkaisin timanttikoristeisin

 Oikea julkaisu tulee tässä seuraavaksi? Nukuin viikonloppuna ehkä yht7 tuntia. Join 35cl viinapullon, vahvan siiderin, tölkin kaljaa ja huikan valkkaria. Tuon illan krapula, oui jösses, siinä vasta raitista ilmaa kaipasi. Sorruin polttaa puolikkaan tupakan kunnes huomasin miten pahaa se oli. Eli sitä ei lasketa.
Kovat oli keskustelut. Arvoni minäkin ansaitsen. Satuin istumaan yhden tuolin rikki.
Seikkailin Sokoksella etsien hajuvettä joten tuoksuin ihan kivalta. Naiselliselta. Laventelia, päärynää, myskia, vaniljaa, mitä näitä nyt on.
Maistan ja haistan. Sitä en tiedä olenko yhä positiivinen. Oireita ei ole. Vain ihmisyyden rippeet ja perustarpeeni.
En muista miten pitkään lihavin mies pystyi olemaan syömättä, mutta kun nälkä kouristelee äänekkäästi toiseen kertaan, annan periksi ja nielen "tahdon" puutteeni
tms. ironia parodia satiiri
turha hahmo internetissä, jona en esiinny ollenkaan. huora läskipelle pois takaisin mistä tullutkin terveisin kiusaajat, helppo vihata jos et raukka opi itserakkautta oi huonosti asennoitunut 
niin. kasa oireita, ihan kuin turvaantuisin välittää kun mikään ei oikeuta kohtaa mua ihmisenä niin epäkunnioittaen. kivat sulle mistä ylipäätään?
noh, tietynlaisia ihmisiä. Vaikea löytää ja helppo vetää puoleensa. Tuhoat elämästäsi kallisarvoiset sekunnit... mutta joo piti kirjoittaa rajoista, ei lahjoa omanikäisiä
Takasin luutakaappiin, turha selitellä. tähdet eivät näe meitä. Kesytetty on meret taivaat maat. Siirretty heikompiin naurut itkut, tuskat kivut. Ajateltu on puoliksi tehty
Mmmnh, mahdollisesti jaarittelen taas. pää pää, vatsa korvat, hartiat kohista

saippuakauppias

innostunut sonni

jaska kajsa asjak molb

yhyy huhhuh, yksin. kummittelee halut, mitä jos. Ei, turha jahdata syödä omaa häntää pelottavassa labyrintissa. En valehtele, jos en väärin muista. Olinko jo kertonut siitä, esim. kenen kanssa join? Mitä ristiriitoja ei ottanut kuuleviin korviin. Tarjonnut sateenvarjoa, pisti hupun korviin, satoi niskaan vesipisara. Ei verta väkemämpää kertoa. Toisella kertaa. Loukkaa kun minua uskota, ja itse vaatii etten petä luottamusta.

Unohtaisi jos voisi

taas pidemmäksi ajaksi. Seuraamatta jättämiset. Molemminvuoroiset sovitut aktit episodit. Soimaan itseäni miten voi rakastaa itseäni näin rajattomasti. Kuka jätti sen tänne? todellisuudentajunsa onnellisen. kärkäs stoori. alemmuudentunne, itkun katkuinen oletettu.

Never shut up, never give up, always endure stoically everything your loathsome parenthood and neglecting smigmatizing of a helper society ever did to yourself, dear monologuer K.B.

 In today's material world, the biggest question is: to use or not to use the items you'll remember only the price for, later?

It's a question of creating new memories with the matter that costs less to produce than it did then, when things were meant to last. It's a question of satisfaction and wisdom. Will those two ever go seamlessly together without a thought?

I'm not a columnist from the Sex and the City, I'm not a writer gurl or gossip "girl".

I'm nobody, nothing. You'll never understand what I write but because it's looking deep within myself, and you may laugh, sympathize, realise your immortality, cry that I'll be end of my lonely bloodline, be glad you've been a friend, undervalue your own part in my story... May you do whatever floats your boat, because adventure is doing things just because nobody invented that path before you.

Reason for my me to live was a fluke, a happy mistake, I was my own person when they cut the umbilical chord. I was either punished or blamed. Lived in fear. Animals were my friends, books were an escape, I planned for so much kids and marriage but barely had one relationship.

Always wondering if... it'd be for me. It's not selfishness, not for self-preservation, meanness, eating everything in sight like an endless well I am cursed to rise up like in The Ring movie.

Simply terrified, but not always, not really. Montage of the glimpsed horror movies most scariest scenes playing in my head from a fifty movies, or a horror bedtime story in a skiing cabin, right after finishing a heavy Pet Semetary book. When it was excactly midnight on the clock right after I finished watching The Exorcist. What did I ever have to fear, if not stories or "God", fatherfigure harsh, and adults in my life I couldn't talk to, get attachted with, with a disgust in sexual matters because I always knew I'd be doing it "too much" if I ever started. I was never wrong. I didn't see sexual tension, I still don't. I don't feel the attraction if it was in front of me... but yeah, it's called asexuality nowadays

Strong and trusting in the communication of what I could get despite the fact my own mother and her sisters bullied me from since a baby to just get by. Do babies eat raw meatballs? What, well in pictures they seem to and I asked my mom about it and she said it was jokingly done. She never understood how the kid is lika sponge and tries to suck in all bit of love they could get... in my case, what's love? Self-love? Bringing myself up? Being a quiet, good, smart, busy obeying, thinking and concentrating, dreamy, chubby ugly fierce fun-loving "You'll be better than me someday" kind of typing and experiencing but making the day my own.

Anyway babes, keep shouting and farting and unloving whatever hell you all are used to doing, giggling or disregarding completely the pile of shit I am. 

Curiosity didn't kill the cat, it just didn't live long enough to fill all the spaces.