Ei se ihan niinkään mene- koska aivojaan ei voi tuntea eikä yhteiskuntaa ym "the man" systeemiä tai ammattikuntaa---paitsi että jopa Jeesus oli huono puuseppä

 Suljetulla ei ole muuta tekemistä kuin tuijottaa monta tuntia laastaria pakkolääkityksen jälkeen tai antautua ja käydä kahviossa. Epäuskoisena siitä miten ne kehtaa tehdä tällaista, tai että missä on ihmisoikeudet? Siellä ei vain ole niitä, Suomessa. Kaikki hyväksyy tämän. Kukaan ei allekirjoita vetoomuksia, kukaan ei tutki laitosten laitostamistoimintaa ym bisneksiä tai käytäntöjä, muitakaan "hoito" pakkokeinoja.

Voisin toimia mentorina jollekulle (nuorelle) riippuen siitä haluuks ne vaan laiskotella eläkkeellä loppuelämänsä, vai riittäisikö se ikuinen tyhjyys ja ruumiin mätäneminen.

Jos joku ottaa yliannostukset- niin en mä niitä ole sille hankkinut, vaikka saatankin tulla seuraksi pullollisen väkevää kanssa ja sit joutua varmistaa että hänet löydetään ajoissa... Eli en ole mikään paras tuki minäkään. En mä kyl kannata Club 27:tää. Kaikki hyvä aiheuttaa aikaisemman kuoleman paitsi ettei psyykenlääkkeet ole hyviksiä.

Joidenkin mielestä suljetulla on muutakin tekemistä kuin ruokailut. Mä olin ainakin 18 vuotta sitten, vaikeimmalla osastolla jonka käytävä oli ehkä 100 askelta. Siellä oli kylmä. En tuntenut enää mielihyvää vaikka ahmin herkkujakin kun lääkkeet nosti ruokahaluja ym mielitekoja ja mussutusta tylsyyteen että turrutetaan ja väitetään ettet ole ottanut lääkkeitä mikä tekee susta enemmän lääke ja psykiatrivastaisen jne vihaat sitä osaston ämmää. Omahoitaja laittaa sut eristykseen tultuaan juttelee sun kanssa kun olet vain pyyhkeessä ja harjaat märkiä hiuksia, pyydät ettei tulisi lähelle. Kiedot ittes häpeissäsi peittoon ja otat mukaan lehtiä mutta nukahdat siihen rauhoituspiikkiin.

Mitään väärää? Kenellekään? Itselleni tai muille. No jaa, noloja asioita kyllä. Puristanut ihastusta olkapäästä ja huohottanut tanssitunnilla ja sit lähtenyt kauemmas pieraisee. Tanssinko enää koskaan? En. Päätän jotain niin sehän pysyy. Never again anyone anyhow

Olisi voinut terapeutille kertoa tuon. Voinut työstää sitä. Ehkä voisin joskus tanssahdella kuin kukaan ei katsoisi. On toivoa muillakin kuin lapamadoilla---

Harmi ettei tätä paskea kukaan lue. Aloin vaan miettii kun joku tiktokissa teki juttuja suljetulta miten siltä oli väkivalloin otettu joku esine pois jne. Multa saisi 200 eurolla e-kirjan joka ratkaisee kaikille miten päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Sellainen kurssi trendaavista diagnooseista saattaisi olla liitteenä. Olisikohan kysyntää vai eikö täällä olla laiskoja ja naiivieja ja välinpitämättömiä mielenterveydestään. Voisi kyl varoituksen sanan laittaa että saattaa myrkyttää työkyvyn halun.

Ja laillisista syistä niin ihan vitsailen vaan.

Otsikko joka kuvastaisi nykyhetken aallonharjaa mutta ei sellast perseensutia oo, kikkuraiseni

Bloggaan enää joka toinen päivä näköjään. Ihme, kun olen pärjännyt 2013 vuodesta tämän blogini kanssa. Ties vaikka seuraavat kolme vuotta kamppailisi 122-123 kilon paikkeilla 123-125 kilon sijasta, yhden noroviruksen takia. Jännää, ei vais. Tupakoinnin sain lopetettua tänä vuonna myös. Joulun jälkeen vain kolme röökiaskia mennyt. Korona auttoi kun ei maistanut eikä haistanut mitään pariin viikkoon, ja samalla oli se voxra lääke, niin tupakki oli paskaa. Eikä ole varaa palata takaisin enää siihen.

Nukuin unilaitteella jotain kahdeksan tuntia, mutta jatkoin sängyssä olemista. Niskat on ehkä vähän kipeät. Mulla ei ole mitään tekemistä, mutta tylsyyteen ei ole mitään syötävääkään. Tarkoitan lähinnä että kuun lopun rahaa ei ole jäljellä mitään alkukuulta. Meen pääsiäiseksi kai sukulaisille, mutta sillä on kiireitä nyt koko viikonlopun ja alkuviikon, joten ei siitäkään mitään helpotusta ole. Sitten mulle on tullut jo asumistuki.

Unessa olin yleisössä, näytti lava lähinnä joltain koulun juhlasalilta. En tiedä miksi se liittyisi mun julkkisihastukseen, mutta kai sen jotenkin olisi pitänyt. En muista nähneeni hänestä unia kuin ehkä viisi tai kuusi vuotta sitten. 

En voi sanoa että olisin rakastunut tai mitään, kun aika matelee eteenpäin enkä pääse yli siitä että aina kun näen sen, niin rakastun. Siitä huonoja nuo selfiet ja some, että seuraa jotakuta niin tasan näkee siltä sisältöä. Vaikka digitaalista onkin. Je ne vais pas que tu es derriere ton visage digital ja shit. Se oli siinä yhdessä elokuvassa, mutta myös lyriikoissa. Miten siitäkin pääsisi irti. No jaa. Eihän mulla juuri mitään ole tallessa muistuttamassa.

Vuodenajat vierii, aika kierii. En tykkää runoista, olethan vaikka mitä. Yksi kaveri julkaisee ilmeisesti piankin runokirjansa. Näin vedoksesta kuvan whatsapp tilassa.

Ties vaikka joku räppäri varastaisi lauluihinsa jotakin runoja, mitä?

Pääsisi yli kirjoittamisesta. Äänikirjojen kuuntelusta. Nukahtamisesta kuuntelee niitä. Saisi jotenkin pystyyn mukavan nurkan missä lukaista fyysisiä kopioita. Eikä niskat menisi poikki kaikesta.

Ehkä joskus 34v ymmärrän myös lukionkin äikänopenkin, näkökannan ajan määreestä, etteikö sitä voisi mitata jne muuttaa vauhtiaan tai jotain hassua. Minusta tunnit ja sekunnit on aina samoja, eikä me eletä minkään mustan aukon vieressä, mutta voihan sellainen jossain kaukana galaksin laidalla ollakin...

Ehkä kun nukun niin paljon en ehdi lukea kirjoja tai kun äänikirjat kestää niin kauan, tai mulla ei ole varaa ostella uutuuskirjoja enkä muista että verorahoilla saa kirjastoistakin kirjoja lainaan, niin ööö... siksi mun goodreads lukuhaaste ei täyty kymmenellä kirjalla kuussa tai jotain???

Never shut up, never give up, always endure stoically everything your loathsome parenthood and neglecting smigmatizing of a helper society ever did to yourself, dear monologuer K.B.

 In today's material world, the biggest question is: to use or not to use the items you'll remember only the price for, later?

It's a question of creating new memories with the matter that costs less to produce than it did then, when things were meant to last. It's a question of satisfaction and wisdom. Will those two ever go seamlessly together without a thought?

I'm not a columnist from the Sex and the City, I'm not a writer gurl or gossip "girl".

I'm nobody, nothing. You'll never understand what I write but because it's looking deep within myself, and you may laugh, sympathize, realise your immortality, cry that I'll be end of my lonely bloodline, be glad you've been a friend, undervalue your own part in my story... May you do whatever floats your boat, because adventure is doing things just because nobody invented that path before you.

Reason for my me to live was a fluke, a happy mistake, I was my own person when they cut the umbilical chord. I was either punished or blamed. Lived in fear. Animals were my friends, books were an escape, I planned for so much kids and marriage but barely had one relationship.

Always wondering if... it'd be for me. It's not selfishness, not for self-preservation, meanness, eating everything in sight like an endless well I am cursed to rise up like in The Ring movie.

Simply terrified, but not always, not really. Montage of the glimpsed horror movies most scariest scenes playing in my head from a fifty movies, or a horror bedtime story in a skiing cabin, right after finishing a heavy Pet Semetary book. When it was excactly midnight on the clock right after I finished watching The Exorcist. What did I ever have to fear, if not stories or "God", fatherfigure harsh, and adults in my life I couldn't talk to, get attachted with, with a disgust in sexual matters because I always knew I'd be doing it "too much" if I ever started. I was never wrong. I didn't see sexual tension, I still don't. I don't feel the attraction if it was in front of me... but yeah, it's called asexuality nowadays

Strong and trusting in the communication of what I could get despite the fact my own mother and her sisters bullied me from since a baby to just get by. Do babies eat raw meatballs? What, well in pictures they seem to and I asked my mom about it and she said it was jokingly done. She never understood how the kid is lika sponge and tries to suck in all bit of love they could get... in my case, what's love? Self-love? Bringing myself up? Being a quiet, good, smart, busy obeying, thinking and concentrating, dreamy, chubby ugly fierce fun-loving "You'll be better than me someday" kind of typing and experiencing but making the day my own.

Anyway babes, keep shouting and farting and unloving whatever hell you all are used to doing, giggling or disregarding completely the pile of shit I am. 

Curiosity didn't kill the cat, it just didn't live long enough to fill all the spaces.

Kohta pääsen sanelee kun saletisti alan menemään

Kenties mulla on se autistinen logiikka, kun mua rauhoittaa tutkailla asetuksia monta tuntia facebookista. Toki poltin pari röökiäkin, ehkä sekin rentouttaa mt-potilasta sisälläni. Kohta lähteä pois näistä helmoista. Nukahdin vasta kolmen jälkeen yöllä. Digitaalikello pöydällä pari tuntia edellä näytti varmaan aamun tunteja. Meni kaikki tahdonvoima etten hilsepaakkuja enempää rapsutellut.
Silmät menee rusinoiksi.
Näin unia, jonkun mielestä "long numbers" oli hauska nimi ranskalaisille. Viittasi ehkä golden longseihin, ehkä vielä enemmän elintarvikkeiden lisäaine numeroihin. Sitten siinä oli pokemonin peluuta ja glitch kyseisessä maailmassa.
happypancake.comissa löysin mun 2013 -tilin. Kajsazhor.
Juttelin yhdelle miehelle, liityin tinderiin takas, ja kaikki lähti vaan siitä että piti esitellä itseni Pirkanmaan sinkut ryhmään johon joku ehkä lisännyt mut joskus enkä vaan ole viitsinyt poistua.
Kaikki odottaa jotain chattia minuutin ja sitten poistaa osuman heti ja jos en muuten kiinnosta ihmisenä. Turha ottaa nekkuunsa verta keltään ja vaikka maksaa tuosta mitään kultaista tiliä D:
Tuossapa tuo geneerinen kirjoitus inhvoo

• merkkejä sai olla 500?

Tein jotain väärin ja unelmieni mies jätti. ESIM.:

1. huudahdin parkkipaikalla, "vittu!" ja tyyppi säikähti vaihdekepillään

2. liian vanhaksi haukuin

3. Ei ollut enää mitään miten olisin voinut helpottaa toisen elämää. KYYNEL.

Jos haluat olla onneton niin vie mut vihille tuomiokirkossa KIINNOSTUKSET

Grunge+Sulkapallo+Blogin kirjoittaminen 

Paino ja pituus 164 cm, 120 kg

Silmien väri: Harmaat

Lapsia: Ei

🌞vaaka 🌙härkä ⬆️skorpioni

Joululahjaksi sain pokemon shieldin ja URSAN novellikokoelman+🧦🍫

ei ole fry vaan dry :P:P

Joku lisäsi snäpissäkin kaveriksi. En käytä snäppiä koska en ole tarpeeksi nuori. Tai siis joskus 2016-2017 ehkä tehnyt sellaisen tilin. Muutenkin jo väittää että käsitellyt kuvat silloin kun ei edes ole ellei iphone11 tee jotain omin voimin.

Perjantai ja Robinson Crusoekin kaipaa pitsaa. Mulle tulis jauhelihasoppaa. Sama tuo kun suussa on jo paskan maku.

nuorena vitsa väännetään