Vain kuollut kala ui virran mukana ja muita Kajsan sananlaskuja

 Söin ainakin näkkileipää ja sourcream riisikakkuja tulisella juustosiivuilla ja popparit, ja laihduin 1,5 kiloa yössä. En ollut uskoa että paino alkoi 120:lla kilolla. Voisin tähdätä jonnekin 113:een joka saatoin olla 2016. Sitten 104, mitä olin joskus 2013 tai 2012 vaihteessa.

Ajatustyötä tehnyt varmaan. Katselin visoja Amerikan valtion sivuilta jostain syystä. Sitten yksi Roderick amerikoista laittaa viestiä. Olin sen kanssa kihloissa olevinaan joskus osastoaikoina, kun multa vietiin passikin etten karkaisi. Yritin lähettää sille lahjan postitse joskus, niin se tuli takaisin. Siitä tiesin että mikälie ihmiskauppaaja sekin olisi ollut. Sen syytä että joskus kokeilin fatify -sovelluksia iPhone 4:selle ja päädyin maailman rumimmaksi loiseksi hakusanoilla meemiksi nettiin.

 Katselin seripaino juttuja youtubesta muistin virkistykseksi. Tein yhden sabluunan ja mulla on kangasväriä, mutta en töpötellyt menemään kukkasia mihinkään vaatteelle. On mulla vaatteita, mutta ei sellaisia mitä käyttäisin.

Aloitin aamun suihkulla, hampupesulla, ja proteiinipirtelöllä. Voisi siivuttaa appelsiinin kuoret ja syödä sellaisen houkuttelevan päivän vitamiinipommin. Katsoa loput pari jaksoa netflixistä ya kirjasta tehtyä fantasiasarjaa. Päivä on vielä nuori. Pitäisi pelata pokemon go:ta koska tänään on yhteisöpäivä, mutta se ei ala vielä.

Tästä piti tulla aamusivut, mutta kävin lähes järkeen. Sitä se teettää kun kirjoittaa päivittäin kymmenen vuotta...

mä oon vähän kuin se viidakkolapsi siinä kuristuskäärmeen syleilyssä, välttis

 Pitäisi hakea kaupasta kirjalähetys, mutta sinne on noin kilometri. 
Tilillä on 12snt rahnaa sen jälkeen kun maksoin yhden osan loppukuun rahoilla elämiseen, velkajärjestelyyn loppunut jo pari vuotta sitten, jota jäi muutaman vuoden erät vielä. Just kun saan tässä kuussa yhden merkinnän poispäin. Aina ne vain jaksaa muistuttaa joskus... tyhmä parikymppisenä ottaa typeriä lainoja, luottoja, korttia, rahoituksia, vippejä ja pilata sitten loppuelämänsä... Salasin ne pitkään ja luottotiedot oli parasta luokkaa, mutta varattomuuseste ulosotossa toki. 
Vaikka en saa toimeentulotukia tms ja eksä ei ikinä maksanut vuokraosuuksiaan, joten jouduin maksaa parisataa kun se jossain kuussa teki liikaa tiliä. Siitä on jo viisi vuotta ainakin siitä neljän vuoden suhteesta, mutta pahaahan se tekee kun on raiskattu "hänen huora" ja muut väittää että ero olisi jotenkin johtunut minusta vaikka toinen oli täys kusipää ja sai päätökseen, sillä että haukkui täysin.
Olen nukkunut 0 tuntia viime yönä. Tänään on irkkujen pyhän Patrikin päivä. Ai niin, nimipäivätervehdyksenkin voisi laittaa...
Sinänsä menneisyyden verhoa raotellut mielessäni, kun tulevaakaan ei ole.
Soittoaikoja, hoitsuja, ties vaikka yrittäisivät ottaa unilaitteeni pois jos en vaikka käytäkään, sitä joka yö neljä tuntia, vaan lähinnä 1-2 kertaa viikossa silloin tällöin ja muuten nukun liikaa... keskivaikea, mihinkään ole lähtenyt, voihan ne uudestaan vaikka tutkiakin. Laitepula my ass
En ole kirjoittanut muutamaan päivään, julkaissut siis kirjoituksia. Liian päiväkirjamaista muutenkin. Mitään laihtumista en saavuta. Pelkään lihomista. Syön, koska on nälkä ja heikottaa ja huono olo, maha vääntää jnejne. Ei siksi että nauttisin. Tosi kiva että bestiskin on luvannut pitää seuraa mulle koska on joskus tehnyt jonkun lupauksen itselleen... ei sen takia että haluaisi olla.
Olen ihan yksin loppuviimein. Poistun, aloitan alusta, unohdan. Kenenkään ei tarvinnut pitää yhteyttä. Reilu syrjäyttämisen meininki.

Ai niin unohdin että olitte jo kadonnut

 Hohhoijakkaa. Kävin verikokeissa. Hain postit. Söin buffetissa kiinalaista ja sushia lounaaksi. Ostin vähän mietoja juomia kaupasta. Katsonut netflixistä jotakin. Yöllä löysin itseni taas länsi-etelä brittein saarilta shoppailemassa rannalta. Sain kaverirannekoruja, kun kerroin etten palaa sinne.
Mun kaverin pitäisi olla katkaisussa, eikä suljetulla. Se ei enää soita, ellei se yritä saada mua salakuljettaa sille jotain viinaa. :/ Se siitä kaverista taas.
Ainakaan en ole ratkennut tupakoimaan. Mietin hankkisiko passin, ielts kielitodistuksen, säästäisi jotain rahaa että pääsisi aikuisopiskelee britteihin jotain. Tai miksei amerikkoihin, mutta haluan vain kävellä Lontoon puistojen halki. Olisin varmaan päässytkin rahallisesti, jos en oisi kymmenen vuotta polttanut askin päivässä.
Passi olisi 60e+10e kuvat. Kielitodistus 365 euroa+ matkat Helsinkiin. Niillä hinnoilla saisi jo menopaluun Lontooseen. Mietin että lentokentillä ei oikeastaan ole mitään pelättävää jos on vähänkin maalaisjärkeä. Seuraa muita ihmisiä. Muiden ihmisten seuraamisella pärjää melko pitkälle. Britit on asiakaspalvelu maa. Se on tosi hieno. Sieltä lähti teollistuminen. Niillä oli oma muoti, omat köyhäintalot ja tietullit ja mitä kaikkea... etenkin mieto sää. Valittavat että pelkkää sadetta koko ajan, mutta parempi sekin kuin 8kk pimeyttä ja kylmää ja pakkasta. Pubit, brittisuklaa ja perinteiset ruoat, skonssit ja tee ja mitä nyt ei opi kuin käväisemällä. Kauppojen nimet, naistenlehdet, tuotemerkit, telkkarivero, oppiaineet, paunat ja pennit, unssit.
Joskus joku kysyi miksi ihannoin brittejä ja vastaus onkin, että en ihannoi. Jos olet nähnyt alastoman miehen kerran jos toisenkin, niin eiköhän se riitä loppuelämäksi sitä laatua. Yhtä sisäsiittoista se on kaikkialla. Paitsi että en tiedä miksi mutta täälläkin kaupungissa tuntuu että vastaan tulee pelkkiä tummaihoisia tai sitten vanhoja pariskuntia, juoppoja, opiskelijoita.
Mistä tietää että yhteiskunta toimii? Ei sitä tiedäkään, ellei asiat ole huonosti.

Tylsimys kaakkimus

 Töräytin nopean ihmetyksen tuonne tubeen.

Vaikea valita kun ehdotuksetkin on niin huonoja

 Kaksi tuntia etsin kuunneltavaa äänikirjaa englanniksi Audiblesta. Se on yhtä turhaa kuin etsiä jotain katsottavaa, jos on nähnyt jo kaiken. Siis sama jos menisi kirjakauppaan ilman rahaa eikä kävisi kirjastoissa, tai varsinkaan että olisi jokin informaatiotieteiden korkeakoulutus.../

Olen 2012 vuodesta kuunnellut niitä, mun kirjastossa on vain sata kirjaa. Kuuntelin tätä kautta Nälkäpelit sun muuta. En vain keksi mitään kuunneltavaa...enää... melkein tilasin kirjan aseksuaalisuudesta, ja psykologiasta lepakkomiehessä. 
Aloin sitten jatkaa kuuntelua, jostain fantasiakirjasta, jossa on se palkkamurhaaja nainen hovissa, jonka prinssillä ilmenee taikakykyjä ja sen isä on pahis ja kieltänyt kaiken magian paitsi itseltään. Liekö kolmas osa jo. 27 luku. Jotain elämäkertoja varmaan tulen kuunteleen vielä tätä kautta jos ilmestyisi. Muutama luku enää sitä Draco Malfoy näyttelijän elämäkertaa kuunneltavana... mulla oli ihastus muka siihen näyttelijään, joskus kun olin samanikäinenkin. Vaikka tykkäsinkin kyl Potterista, mutta tiesin että se Draco on hyvä. Valitsin mun sähköpostin sen tähtikartan mukaan. Muistaakseni se tähdistö on jo vaihtanut suuntaansakin tässä parissa kymmenessä vuodessa –mitä nyt katsellut kirkkaalle tähtitaivaalle.
Mutta joo, fantasiaa, dystopiaa, sci-fiä, sarjoja, kuunnellut jo kaiken joten haluaisi toisaalta kuunnella jotain mikä valittaisi tänäkin vuonna parhaiksi kanssa... viime vuonna mulla oli GoodReads listoilla kaksi ehdokasta jotka olin lukenut joita äänestin, mutta ne taisi olla vaan kauhun kingiä ja jotain ya fantasiaa. Young adult viittaa helppolukuisuuteen, ja että ne on kasvutarinoita, mutta en kyllä tiedä mikä sitten olisi aikuisten lukemista... ei ainakaan naisten romanttinen kirjallisuus...
*mussuttaa nachoja ja salsaa*

Olispa kesä vai mikä kevätsiivous täällä on

 Hinkkasin scrubdaddylla jääkaappia ja uunia. Äiti kutsui itsensä kahville kaupassakäynnin jälkeen voipullalle. Sain siltä valkoiset juoksukengät kevääksi. Kaupasta löytyi kaikenlaista, ruokatarpeita alle 45 eurolla, jolla voisi yrittää pärjäillä ensi viikon. Toisaalta mulle oli jäänyt tota viiniä perjantailta, ja olen tissuttellut sillä itselleni parempaa oloa. Katsonut tyhmää kummituslehvaa/netflixiä ja youtubesta siivousvideota. Tilasin lounaaksi pitsan ja ranut, vaikkakin pitsaa jäi yli puolet, kun se ei ollut kovin hyvää. Nälkäänsä söi. Vedin yhden suklaamunan jossa oli puinen pokemon koriste, myös sieltä kaupasta suuhuni kun äiti oli lähdössä. Vein roskat, laitoin salille yhden taskuhirviön ja palelin siellä ulkona muutaman minuutin...

Kirjoitin aamulla erilaisen kirjoituksen, mutta en julkaissut. Kertoi lähinnä mun suihkussa käynnistä ym aamun käynnistelyistä ja eilisen ruoista joista huolimatta lihoo vaikka söisi kuin huippumalli. En ole laihtunut kovinkaan paljoa sen vatsataudin jälkeenkään, joten tuskin sain syömähäiriötä tai kutistin vatsalaukkuani, voin vähän huonosti sen jälkeen aina kun ajattelin jotain syömistä tai ruokaa yms.

• Kuu kurjista kesään, mutta joskus joutsenetkin näyttää kurjilta, niin vitustako sananlaskut nyt enää vähääkään voi mitään ennustaa.