Hohhoijakkaa. Kävin verikokeissa. Hain postit. Söin buffetissa kiinalaista ja sushia lounaaksi. Ostin vähän mietoja juomia kaupasta. Katsonut netflixistä jotakin. Yöllä löysin itseni taas länsi-etelä brittein saarilta shoppailemassa rannalta. Sain kaverirannekoruja, kun kerroin etten palaa sinne.
Mun kaverin pitäisi olla katkaisussa, eikä suljetulla. Se ei enää soita, ellei se yritä saada mua salakuljettaa sille jotain viinaa. :/ Se siitä kaverista taas.
Ainakaan en ole ratkennut tupakoimaan. Mietin hankkisiko passin, ielts kielitodistuksen, säästäisi jotain rahaa että pääsisi aikuisopiskelee britteihin jotain. Tai miksei amerikkoihin, mutta haluan vain kävellä Lontoon puistojen halki. Olisin varmaan päässytkin rahallisesti, jos en oisi kymmenen vuotta polttanut askin päivässä.
Passi olisi 60e+10e kuvat. Kielitodistus 365 euroa+ matkat Helsinkiin. Niillä hinnoilla saisi jo menopaluun Lontooseen. Mietin että lentokentillä ei oikeastaan ole mitään pelättävää jos on vähänkin maalaisjärkeä. Seuraa muita ihmisiä. Muiden ihmisten seuraamisella pärjää melko pitkälle. Britit on asiakaspalvelu maa. Se on tosi hieno. Sieltä lähti teollistuminen. Niillä oli oma muoti, omat köyhäintalot ja tietullit ja mitä kaikkea... etenkin mieto sää. Valittavat että pelkkää sadetta koko ajan, mutta parempi sekin kuin 8kk pimeyttä ja kylmää ja pakkasta. Pubit, brittisuklaa ja perinteiset ruoat, skonssit ja tee ja mitä nyt ei opi kuin käväisemällä. Kauppojen nimet, naistenlehdet, tuotemerkit, telkkarivero, oppiaineet, paunat ja pennit, unssit.
Joskus joku kysyi miksi ihannoin brittejä ja vastaus onkin, että en ihannoi. Jos olet nähnyt alastoman miehen kerran jos toisenkin, niin eiköhän se riitä loppuelämäksi sitä laatua. Yhtä sisäsiittoista se on kaikkialla. Paitsi että en tiedä miksi mutta täälläkin kaupungissa tuntuu että vastaan tulee pelkkiä tummaihoisia tai sitten vanhoja pariskuntia, juoppoja, opiskelijoita.
Mistä tietää että yhteiskunta toimii? Ei sitä tiedäkään, ellei asiat ole huonosti.
Mun kaverin pitäisi olla katkaisussa, eikä suljetulla. Se ei enää soita, ellei se yritä saada mua salakuljettaa sille jotain viinaa. :/ Se siitä kaverista taas.
Ainakaan en ole ratkennut tupakoimaan. Mietin hankkisiko passin, ielts kielitodistuksen, säästäisi jotain rahaa että pääsisi aikuisopiskelee britteihin jotain. Tai miksei amerikkoihin, mutta haluan vain kävellä Lontoon puistojen halki. Olisin varmaan päässytkin rahallisesti, jos en oisi kymmenen vuotta polttanut askin päivässä.
Passi olisi 60e+10e kuvat. Kielitodistus 365 euroa+ matkat Helsinkiin. Niillä hinnoilla saisi jo menopaluun Lontooseen. Mietin että lentokentillä ei oikeastaan ole mitään pelättävää jos on vähänkin maalaisjärkeä. Seuraa muita ihmisiä. Muiden ihmisten seuraamisella pärjää melko pitkälle. Britit on asiakaspalvelu maa. Se on tosi hieno. Sieltä lähti teollistuminen. Niillä oli oma muoti, omat köyhäintalot ja tietullit ja mitä kaikkea... etenkin mieto sää. Valittavat että pelkkää sadetta koko ajan, mutta parempi sekin kuin 8kk pimeyttä ja kylmää ja pakkasta. Pubit, brittisuklaa ja perinteiset ruoat, skonssit ja tee ja mitä nyt ei opi kuin käväisemällä. Kauppojen nimet, naistenlehdet, tuotemerkit, telkkarivero, oppiaineet, paunat ja pennit, unssit.
Joskus joku kysyi miksi ihannoin brittejä ja vastaus onkin, että en ihannoi. Jos olet nähnyt alastoman miehen kerran jos toisenkin, niin eiköhän se riitä loppuelämäksi sitä laatua. Yhtä sisäsiittoista se on kaikkialla. Paitsi että en tiedä miksi mutta täälläkin kaupungissa tuntuu että vastaan tulee pelkkiä tummaihoisia tai sitten vanhoja pariskuntia, juoppoja, opiskelijoita.
Mistä tietää että yhteiskunta toimii? Ei sitä tiedäkään, ellei asiat ole huonosti.