Otsikko joka kuvastaisi nykyhetken aallonharjaa mutta ei sellast perseensutia oo, kikkuraiseni

Bloggaan enää joka toinen päivä näköjään. Ihme, kun olen pärjännyt 2013 vuodesta tämän blogini kanssa. Ties vaikka seuraavat kolme vuotta kamppailisi 122-123 kilon paikkeilla 123-125 kilon sijasta, yhden noroviruksen takia. Jännää, ei vais. Tupakoinnin sain lopetettua tänä vuonna myös. Joulun jälkeen vain kolme röökiaskia mennyt. Korona auttoi kun ei maistanut eikä haistanut mitään pariin viikkoon, ja samalla oli se voxra lääke, niin tupakki oli paskaa. Eikä ole varaa palata takaisin enää siihen.

Nukuin unilaitteella jotain kahdeksan tuntia, mutta jatkoin sängyssä olemista. Niskat on ehkä vähän kipeät. Mulla ei ole mitään tekemistä, mutta tylsyyteen ei ole mitään syötävääkään. Tarkoitan lähinnä että kuun lopun rahaa ei ole jäljellä mitään alkukuulta. Meen pääsiäiseksi kai sukulaisille, mutta sillä on kiireitä nyt koko viikonlopun ja alkuviikon, joten ei siitäkään mitään helpotusta ole. Sitten mulle on tullut jo asumistuki.

Unessa olin yleisössä, näytti lava lähinnä joltain koulun juhlasalilta. En tiedä miksi se liittyisi mun julkkisihastukseen, mutta kai sen jotenkin olisi pitänyt. En muista nähneeni hänestä unia kuin ehkä viisi tai kuusi vuotta sitten. 

En voi sanoa että olisin rakastunut tai mitään, kun aika matelee eteenpäin enkä pääse yli siitä että aina kun näen sen, niin rakastun. Siitä huonoja nuo selfiet ja some, että seuraa jotakuta niin tasan näkee siltä sisältöä. Vaikka digitaalista onkin. Je ne vais pas que tu es derriere ton visage digital ja shit. Se oli siinä yhdessä elokuvassa, mutta myös lyriikoissa. Miten siitäkin pääsisi irti. No jaa. Eihän mulla juuri mitään ole tallessa muistuttamassa.

Vuodenajat vierii, aika kierii. En tykkää runoista, olethan vaikka mitä. Yksi kaveri julkaisee ilmeisesti piankin runokirjansa. Näin vedoksesta kuvan whatsapp tilassa.

Ties vaikka joku räppäri varastaisi lauluihinsa jotakin runoja, mitä?

Pääsisi yli kirjoittamisesta. Äänikirjojen kuuntelusta. Nukahtamisesta kuuntelee niitä. Saisi jotenkin pystyyn mukavan nurkan missä lukaista fyysisiä kopioita. Eikä niskat menisi poikki kaikesta.

Ehkä joskus 34v ymmärrän myös lukionkin äikänopenkin, näkökannan ajan määreestä, etteikö sitä voisi mitata jne muuttaa vauhtiaan tai jotain hassua. Minusta tunnit ja sekunnit on aina samoja, eikä me eletä minkään mustan aukon vieressä, mutta voihan sellainen jossain kaukana galaksin laidalla ollakin...

Ehkä kun nukun niin paljon en ehdi lukea kirjoja tai kun äänikirjat kestää niin kauan, tai mulla ei ole varaa ostella uutuuskirjoja enkä muista että verorahoilla saa kirjastoistakin kirjoja lainaan, niin ööö... siksi mun goodreads lukuhaaste ei täyty kymmenellä kirjalla kuussa tai jotain???