Mietin jos kirjoittaisi jonkun novellin tms mun Lontoon matkoista. Niistä peräkkäisistä vuosista sekä vaihtarivuoden nuoruuden nähtävyyksistä. Sikäli muistan enää paljoakaan.
Olin virtuaalilaseilla googlemapsin kiertueella läpi Lontoota ja hulvahti muistoja takaisin, vaikka hädin tuskin nähnytkään matkamerkkejä.
Eniten tykkäsin Lontoon puistoista. Tein yläasteella enkun tunnilla niistä esityksen. Kotitaloustunnilla valitsin ulkomaaksi Englannin ruokakulttuurin.
Kävelin 28 tuhatta askelta yhden päivän aikana. Se on ennätykseni varmaan. Regent’s Parkin halki, Madame Tussaudsin kautta takaisin hostellille.
Tosin näillä seikkailulla on ollut mukana mun lisäksi sivuosan esittäjiä. Tuntematon salarakkaani, joka maksoi ekan reissun majoituksen ja oopperat ym potterstudion kierroksen, vaihtarivuoden ystävä Naomi, ja paras kaverini joka oli koko reissun ajan kännissä.
Tytöt jotka lähti juoksemaan karkuun, ettei niiden tarvi mun kanssa olla. Luulivat että mun itsetunnossa on jotain vikaa. Toinen oksensi päälleen bussissa ja annoin sille yösiteen- kun sillä alkoi menkat, mutta silti sillä oli jotain mua vastaan. Susanna Sjöblom? Näytti kieltä kun otin kuvia turistibussin yläosassa. Otin özer kahvilan kyltistä kuvan myös, koska ”kuka tulee Lontooseen, ja haluaa kuvan Özeristä?”
Mua tietty syytettiin sitten niiden saksalaistyttöjen kiusaamisesta. Ne halusi vaan käydä siinä kalliissa ostospaikassa, josta saa lähinnä mukaansa kynän ostettua. Se oli tylsää, pilasin heidän päivän. Löysin paremmin itse ympäriinsä.
Siellä oli suomalaisten lisäksi meksikolaista ja saksalaisia ja espanjalainen ym ja jokunen itämaalainen, niitä jäi ikävä kun palasin väsyneenä majapaikkaani host-äidin luona itkuisena.
Salaisuuksilla on salaisuuksia. Miljardeja asukkaita ja turistinähtävyyksiä joka olan takana. Työssäkäyviä ihmisiä, tyhjillään olevia arvoasuntoja, majesteetillisuutta, ruokapaikkoja, intialaisia, islaminuskoisia ja vähiten snobeja. Niitä tuntemattomia jotka käskee hymyilemään tai asunnottomia jotka erehtyy kaverini tarvitsevan peseytymispaikkaa vaikka yritettiin saada selfie punaisen puhelinkopin kanssa.
Vaatekauppoja, apteekkeja, ruokakauppoja, urheiluvaatekauppoja, kiinalaista lääketiedettä, printti kauppa, kojuja tai kioskeja, joista saa postikortteja tai katuruokaa… Myynnissä muistoksi ja tuliaisiksi tavaraa ja sälää, lippuja sytkärissä ja metrokarttaa mukeissa ja boksereissa. Tietää minne mennä, museoita taidetta antikvariaattia pääkirjastoa, puutarhoja, eläintarhaa, pubeja, bändejä soittamassa.
Kolmioleivät ja itsepalvelukassat ja alkoholit päivittäistavaraliikkeistä, pienet sipsipussit…
Tescot, superdrugit, Bootsit, sainsburyt ja muut kaupat mitä niitä nyt on edelleen pystyssä, ja ne ihanat kakut ja leivonnaiset sekä piirakat ja muhennokset, makkarat pekonit, sokeriset karkit, savuiset bbq sipsit, kaikki juureksista ja lehmänmaitojauheesta siirappeihin ja hilloihin, papuihin kastikkeissa.
Missä olinkaan? Tulee taas pimeää.
