Viikonlopun asioita rasioita, hysst, sekuntit kuluu

 Katsoin eilen Diiliä ekan jakson illalla, harmitti kun tamperelaismies karsittiin eka. Uniin tuli taulutussien haju. Muitakin unia kyllä näin, elementaarista. Hukuinkin.
Liittysin tt:ssa yhden poppilaulajan livetilaajiin kuudella eurolla. Toi puskista laulaminen piristää minuakin, kun hän on aina Bootsin tms apteekin edessä laitteineen ja lauluineen Briteistä.
Laitoin tän tähtikuvio bomber takin ja pinkin mekon. Näissä on taskuja. Huulipunaa ym meikkiä saanut pois. En keksinyt erityisemmin mitään videosisältöä- mutta en ollut viikkoon laittanut kai mitään. Seuraajat vain tippuu-

Täytyykö aina saada jotain aikaiseksi.

Tukiverkosto, henkiset resurssit, jollain niitä on mutta sitten puuttuu jokin itsesuojeluvaisto, itsensä hoivaamisen taito, tai ettei olisi alkoholisti. Multa puuttuu jokin, mutta ehkä olen saamassa sitä takaisin myöskin. Mietin että jos omantuntoni kautta voisi vain alkaa syödä vähemmän. Se vatsatauti oli niin voimallinen, kun läpi tuli kaikki. En ole kovin tyytyväinen peilissä näkyviin vatsamakkaroihin. Oksetan vähän itseäni toisaalta, vaikka ei ole ollut sitä ongelmaa viiteen vuoteen tai muutakaan oikeasti anorektisuuden ihailua. Ei. Multa puuttuu vain itsekuri muka. Olen vain syönyt liikaa. Vatsaani on mahtunut enemmän. Ruoasta ei ole tullut huono olo heti. Liikunta lisää vain ruokahalua, joten se ei ole ratkaisu sekään. Pitäisi arvioida paremmin paljonko sitä saa

Ei huomista välttis tule. Vaikuttaisi siltä että ensi viikollakaan ei ole mitään kalenterissa tiedossa. Eli voisi vain nukkua elämän ohi. Ottaa noita kollageeni ja kromi purkista ravintolisiä masennuslääkkeiden sijaan. Käydä veskissä, juoda nesteitä, suihkussa käydä, kaikki perus minimalistiset perusjutut koittaa muistaa että veri kiertää.

Määräänsä enempää

Kävin syömässä aamupalaa mäkkärissä, kun bk ei ollut vielä auki. Ei tehnyt yhtään mieli, vatsaa korvensi, mutta sain pakotettua vatsalaukkuuni jotain ja tuli vähän parempi olo siitä ateriasta. Kaveri sai ylipuhuttua alkoonkin. Join yhden kaljan, ja pari huikkaa 15% juomaa. Kävin postin kautta ratikalla. Tulin kotiin, söin vähän purnukasta minttusuklaa jäätelöä, katsoin netflixiä ja sitten nukahdin loppupäiväksi sohvalle. Mainitsinko että eilen värjäsin hiukset. Aamupaino oli 121, mutta ei se peilissä näy, liekö kaikki lihasta mikä ensin lähtee. Tavallaan joo lopetin masennuslääkkeet siinä kun oli se vatsatauti. Enkä ole käynyt vieläkään labrassa vaikka joulusta eteenpäin on ollut 4kk aikaa. Meikä nukkuu elämänsä ohi. 

Ei mikään muutu milloinkaan, vain noro seuraa kulkevaa

 Heikottaa, hikoiluttaa, vatsaa vääntää. Kaveri soitti saaneensa vapaapäivän osastolta, ja ettei siellä ollut kellään noroa. Joten voi olla jokin muukin myrkytys mulla kyllä. Toki en jaksa lähteä ulos jäätyy, mutta vaihdoin sohvan ja ison valkoisen pöydän paikkoja, ja imuroin samalla ne nurkat. Laitoin vähän pyykkiä pesuun.

Uusi elämä olisi ihan kiva ehkä sittenkin. Ette edes halua tietää mitä pervouksia jotkut laittelee mulle ihan tarpeetta. En ole nyt laittanut instagramiinkaan mitään selfieitä varmaan viikkoon? Joku remppa mulla on varmaan menossa.

Hiukset voisi värjätä tässä. Pitäisi käydä hakea postipaketteja. Siellä on kyllä niin arktisen kylmä, ei pysty ainakaan heti lähteä. Olen vain 5xl tpaita päällä ja shortsit jalassa kotioloissa.

Tilasin eilen foodorasta jäätelötuutin, limsaa, suklaalevyn ja patukan. Olen kohta syönyt nekin suklaat varmaan. Tein kyllä eilen makaroniakin ja paistoin kanaa, mutta se lämmin ruoka aiheutti sekin huonoa oloa ja piti levätä, ja paino nousi 122een taas.

Vain yhden vatsataudin lähempänä tavoitepainoa, eiks jee. Paitsi ettei tämä tästä ikinä muutu jos en aktivoidu kuljeksimaan. Kaikki väittää että mene lenkille, pyöräile, ja sitten ihmetellään jos tekisinkin monen tunnin lenkkejä ja ilmestyn niiden ovelle tai jonnekkin pyytää vesilasia ihan läähpuuh eikä ne edes tunnista omaa sukulaista tjsp. Silloin kun olin "vaisu" osastolla multa meni ääni, kun olin vilustunut ja ne pakotti puhumaan ja puolustelemaan itseäni. Kun painoin 66kg, enkä muka liikkunut yhtään tai kukaan uskonut mun saavutuksia laihdutuksesta. Siis pitäisi laihtua, mutta kuitenkaan ei saa.

Still sick as a kitten

 Wish I felt like shit, but everything is just hell. I don't believe there is anything good in people left. It's like taking fantasy books away from someone who escapes to them, or similar but all of the coping mechanisms and worse. It's like psychosis. I just slept all week, and I have nowhere to go and no one cares about me. I don't think anyone wants me anywhere. I'm getting cold shoulder like I didn't exist. They keep lying, going on about how I should pay, and prosecuting me with their made up proof that I'd shared some bad superhero movie 4 months ago. I hate Warner Bros and I hate lawyers and I hate my internet provider, and I'd rather go to jail for the rest of my life than pay for something I've not done like they say.

Everything just branches into more little problems once you really start taking apart someone's life. I guess I could live without security and familiarity of having a connection to internet, or to make calls. Live off prepaid here and there. Quit paying my installments for them, if they really took my information and provided it to lawyers. Kill myself, see if the government cares then. It's not even my money they are after. To make more stupid poor films. Sounds wrong, why I should suffer with less money again. I'm done with stress.

Mitään arvoa elää

Pitäisi käydä kaupasta hakemassa yksi paketti. Lähettelevät muistutusviestejä s.postiin ja tekstiviestein. Tarvitsen silti vielä jonkinlaista lepoa. Mahaflunssa oli todella raju käydä läpi. En ole pystynyt syömään juuri mitään. Tilasin eilen pitsan ja pystyin siitä syömään 3/4 hädintuskin, vaikka ennen se olisi mennyt nopena suupalana. Maanantaina söin omenasosetta ja jogurtin.

Muutenkin tekisi mieli vaan kuolla. Unet ollut rankkoja. Vapauttavan rankkoja. Miettinyt kouluaikoja ym. Onneksi menneisyys on todellista.

Ungh kun on paha olo. Nettivalvonta... ihan kuin olisin jokin rikollinen... kukaan ei ansaitse tällaista.

Aina mun naistenpäivä pilataan.

Saikkua

 Noroa pukkaa. Oksensin ja ripuloin koko yön tunnin välein. Olen juonut vähän vettä, syönyt omenasosetta. Huono olo edelleen. Ei uskaltaisi mitään tehdä.

Muoks. Kyseessä siis su-ma yö. Nyt on jo tiistai. Olen sentään pystynyt lepää, se onkin ainoa asia mitä osaan tehdä. Paremmin kuin juoda vettä jopa... laihtunut olen pari kiloa, mutta en siltikään alle 122 kilon päässyt taaskaan.

Laitoin ripuliset lakanat kuutenkymppiin pesukoneeseen vasta äsken. Ei sillä, että olisin piereskellyt sängyssä, ne vaan sattui olemaan siinä kylppärin lattialla kun oksensin voimallisesti. Sen jälkeen istuin vessanpöntöllä loppuyön oksentamassa lavuaariin... pala jotain kanaa tuli sieltä sitten. Näytti vähän raa'alta, että olisihan se voinut mun myrkytykseni syy toisaalta myöskin.

Alan ehkä voida jo parempaan päin.

Kannattaa miettiä mitä jakaa

Sain "kirjeen". Mulla on todisteet. Olen meikannut klo 6.36. Ollut ratikassa klo 7.31. Töissä olen sulkenut 1500 kirjekuorta.

Tuo väittää että olisin klo 6:51 aamulla jakanut jotain Warner Brosin materiaalia ja nyt mun pitäisi maksaa 500euroa.

"Olette huijareita. Olen ehkä maininnut elokuvan aiemmin blogissani, josta olette saaneet tietoni. eikä teillä ole todisteita. Voin todistaa että olen ollut sinä aamuna klo 6:36 meikkaamassa ja klo 7:31 ratikassa menossa kohti työpaikkaa."

Muistakaa ny helvetti että tämä on INTERNETTI eikä kannata uskoa MITÄÄN mitä lukee. Vaikka taivaasta sataisi kutsuja tylypahkaan, niin ei se ketään loukkaa.

Jokin vähättelevä otsikko joka ei ole tapaistani ollenkaan

 Varasin nopean ajan hammaslääkärille huomiseksi. Ollut pitkään yksi reikä ja syvenee vain.

Kävin kaveria katsomassa akuuttipsykiatrian osastolla. Juotiin kahvit, ehkä joku kolme varttia olin sitä touhua katselemassa ja toivotin paranemista. Vein kasvissyöjän pahvilautaselta vähän kanaa, ja sitten minut kutsuttiin päivälliselle perheenkin luokse. Kanaa.

Leikin vähän koissulin kanssa. Ei kai tässä mitään suurempaa. Varmaan suuri päivä muiden elämässä mutta pieni päivä mulle, kun niin aktiivista elämää muutenkin että joka päivä täytyy bloggaa. Paisi sunnuntait yleensä koittanut pyhittää.

Oli kyllä huoli suuri kaveristani. Vakavaa hommaa. Ei kannata vähetellä ollenkaan. Mielenterveys ei ole leikin asia, vaikka niin usein väitänkin psykologian olevan edes tiede.