Miksi tunkea määräänsä enempää tekstiä sellaisille joille muutenkaan kuulu mitä mulle kuuluu myynnissä myös muualla ja yv av ja roskaa saa ilmaiseksiki

Hei?
(konmari Suomi ryhmän jäsenet ...- ...aluksi....-)

Telkkari jonka avasin kerran vuodessa(silloinkin kaveri käymässä; hänen netflixistä Eragonia taustalle); möin pois jos kaipaan jotain: niin voin aina ostaa uuden. 

Vetolaatikot olisi kova sana että saisi taiteltua suorakulmioita pystyyn.. kun tuli lantion korkuinen kasa huippuna vain hattu vaatekasalleni kun heitin kahden mustan jätesäkkien päälle kaiken paitsi pyykkini...mutta en viitsisi tuunata pahvilaatikoitakaan enää noh ikuisuusprojektia tekstiilien kanssa... kun kirjankin luku vielä kesken ja vastahakoisesti sen otin kolmanneksi dokkaritarjouksesta.

Ainakin tietää ettei lopu vaatekerrat vaikka ei pääsisi muutamaan viikkoon pyykkää nimim. tyynyliinoja oli 10kpl jo silloin  kun en nukkunut neljän tyynyn kanssa🙄 

Toisaalta haluaisi pukeutua fiksummin kun ikää tulee jo (31)mutta ei mulle mahdu muuta kuin se reikäinen virttynyt korallinpinkki yöpaita h&mltä ostettu 2012 josta saa selvää lukenut follow your heart ja mustia painoväri tahroja päällä koulussa,tai siis jos on ostanut jotain missä oli jo reikiä niin..eikö se vaan ole muodikasta pukeutua typerästi.. Kiinasta kaikkea... Ostanut 1 topin liikkeestä tänä vuonna ja siitä kulunut jo numerolappu vaikka ollut pesussa kerran tai kaksi.

Siis kun en hanki mitään vain yhtä, aina pitää olla varalle jotain. Mikään ei kestä nykyään tehdäkään kestää (tai en osaa pitää oikein huolta).

Tätini kun olin 17v otti haltuunsa mukin jonka olin tuonut Lontoosta ja päätyi nyrkillä vetää suusta hampaat tasalle kun yritin että lopettaisi saarnan ja antaisi mukin takasin, opetti jo että tavarat kiertoon koska ihmisellä ei ole mitään väliä ..eli niin tyytyväiseksi mua ei kukaan koskaan tee, että jotain iloa tavarasta loppuviimein saisi ? Turvallisuutta ja sitä että ihminen koskee joka päivä tuhansiin esineisiin keskimäärin. Liaksi kynsien alle asti ja autonavaimetkin kulkee kauemmas mitä itse auto.... 

Unohdin konmarituksen ajatuksilleni mutta epäjärjestäytynyt 2008 vuodesta diagnoosina..syli täyteen kirjastokirjoja ja kyyneleet ekan lukemani sivun jälkeen kuvaili jotain harhoja mitä ei ole ollut tosiaankaan. Kivulias naiseksi kasvu vanhentuneessa kuntoutukseen(sitoutumiseen) perustuneessa muumitalossa josta sitten omilleen rahoituksen tökkiessä. Lainoilla ostetut ekat imuri, mikro, ja hutiostokset annettu pois/myyty esim.painoraja 100kg minitrampoliini vasta..tilaa enää löydyttyä varastosta/parvekkeelta.

Unelma yksiö keskustassa minulle,mutta 54m2,liikaaa...homeisen 58m2 jälkeen exä ja koirankarvat takana. Toka vuosi psykoterapiaa paljon toteutuneet taakka harteilta ym..

Aivohoitotapaus ihan tyypillinen systeemiin vangiksi jäänyt potilas ym asiakas tässä heippati hei terse ja terveiset

No niin laaja yleisöni (eli ei ketään).

Selvittänyt terveysaseman vaihdosta sekä 2. vuoden kuntoutuspyskoterapian jatketta tässä koko päivän.

1. Kahtena kappaleena kaikki asiakirjat vaan toimistoilta joo. 
2. Kävin kelassakin kahteen kertaan vaikka niiden jonot on jotain ihan lottoarvontaa että saa ajan niille. 
3. Tiputin mun lyijykynällä täytetyn hakemuksen niiden laatikkoon sitten muovitaskussa. 
4. Toivottavasti saan tekstaria kun se on saapunut kelaan ja muutenkin, soittelevat perään jos jotain vielä vaaditaan.
5. Kääk. Sitä skannauksen määrää ja. Kelan päässä päätettävää.

Mitä tavoitteita ja muutenkin kuntouttavaa on tuossa vuoden ajan kovaa työtä tehty pääkoppani kanssa. Oltiin samoilla linjoilla että toteunut. on

• Rajoja aseteltu ja
• itsetuntoa kohotettu ja 
• poissaoloja vähennetty ja 
• fiksuutta nostettu ja 
• päläpälän elämäntilanne jossa on huono olo ja puran sen toisiin mutta siis 
• varmaan työstän alitajuntaa sen psykoterapiahuoneen ulkopuolellakin
• hoksaan asioita, ja 
• muutenkaan ei mua kukaan muu kuntouta 

-ellen mä itse
Terveisin, nekin äidin viisaudet vuodelta kattimatti. Ja se, kun tuntui siltä ettei mulla edes ole tunteita ja ilmaisin sen. Muistan sen kuin eilisen päivän. Synkkä totuus.

Tulevaisuus on niin epävakaata ja harmaata aluetta ettei mitään puutetta. Onneksi (epäonneksi) oli se yksi lääke joka tappoi mun valkoiset aivosolut ja harmaata enää jäljellä.

Kävin. Käyn ensi viikollakin. Tulkoon syyskuu. Täyttäköön minä, hän, siis 31 ja ja. Matot pois lattioilta jos ne on oikeasti vaatteita jotka vain odottaa pyykkiä tai konmaritusta. hehe

Seuraavan kerran kun tarvitsen potkimista perseelle niin se ei kyl tarvisi olla mikään serotoniinin blokkaaja aine mun pehvaan? Mutta nii. Ehkä tää toimintakyky on vaan sitä ettei mulle tuu sivuoireitakaan just nyt esim äkkikuolemaa tjtn pientä

Talk ta meh dunt diss me. Olen paras ihminen koskaan mutta tietämättömyyttäsi voisit luokitella meikän vaikka jotenkin hauraaksi yksilöksi. NO nej