Sillä etteikö todellisuus olisi varsin masentava peikko

Kävin hakemassa loput tavarat pois kipparilta. Tuli hiki. Jäätyisin kylmänhikeeni jos ei olisi tää neule.
Mietin kävisikö vielä uudestaan siellä sanomassa että pöytääni eksyneet pari juttua eivät olleet mun. En kyllä jaksaisi mitään enää tänään. Ehkä olisi voinut laittaa puoleen hintaan loput jutut mutta en jaksanut.
Nukuin ja ajattelin kaikkea ihanaa. Kaikkea satunnaista hullua mitä ei hereillä ollessa pystyisi tekemään, mutta ei muistaisikaan. Ei olisi kannattanut herätä. Kävin ostamassa askin röökiä kun päivän olin ilman.
Tulee kyllä mieleen että voisi järjestellä tän mun oman keittiössäni olevan pöydän. Meikit yhteen laatikkoon. Ehkä sit voisi hemmotella itseään uudella sampoolla. Nyt tässä on läppärin mentävä aukko ja käsivarsi hioo pohjustusvoiteeseen.
Yritin antibakteerisella laventeliöljyllä eilen hieroa naamaa kun finnejä ilmestyy vaan jostain. Sitä ei suositella suoraan iholle.
Siellä alkaa varmaan satelee pian. Toisaalta ei haluaisi mitään tehdä. Raamattu käski naisten puuhastelemaan kotona kaikkea pysyen kiireisenä sillä välin kun mies tekee työtä. En nyt muista missä kohtaa mutta en ota rippiraamattua käteen tai ala googlettaa. On vain tylsää, olen miehetön ja muutenkaan tiedä mitä sitä oikein tekisi ruoaksi.
Instagramista lähti muutamakymmentä kuvaa taas pois. Miksei voisi vain luovuttaa - kun on annettu niin huonot alkupalat, elämänpeliin

Toisaalta olisi energinen ja toisaalta nukuttaisi. Miltä lie kuulostan. Olisi edes siltä väliltä humalatila. Mksi kaikki on niin vaikeaa.