perjantai 9. elokuuta 2019

no en tullut otsikoineeksi

Would you love a monsterman
would you understand
beauty of the beast?
-lordi

Huomenta. Olin ahkerana koulussa pari vuotta, nyt ei ole mitään menoa- ja silti herään kuudelta aamuisin.

Istuksin kotona ja pahennan mun hs-tautia huonoilla elintavoilla.

Yksi nettituttu olisi kuulemma töissä täälläpäin koko päivän, että sen kun viestitän niin se tulee auttaa sen smartpost luukun avaamisen kanssa kaupalle.

Tein yöllä vielä lättyjä, kun en saanut oikein unta. Mielessä pyörii turhuuksia ja harvoja valittuja kiinnostaa. Vieläkin yrittää syödä halvalla. Ei mitään herkkua. Paino jumittaa.

Maapallo sentään pyörii itsensä ympäri ja se on lohduttavaa. Kaikki elää omassa pienessä kuplassa joita pyörittää opitut sisäiset mallit. Suomi mukaanlukien. Kaikki ulkomailla tiesi että Lordi voittaa Euroviisut, mutta kun palasin niin mulle oltiin säilötty iltapäivälehtien otsikoita ym juttuja kaikenlaisesta spekulaatiosta.

Varmaan alettava seuraa uutisia, jos olen tuomittu elää loppuelämän tässä pienenpienessä maassa. Jos mulla on jotain mainetta tai muuta, niin se on huono asia vaan. Kaikki kuulemma nähneet jotai ja omat johtopäätökset ei yleensä johda sen enempään viisauteen, mitä nyt kommenttejani seuranneena ihmiset aina ymmärtää väärin.

Subjektiivinen kokemus niillä psykiatreillakin siitä mitä joku toinen kokee, mikään kliininen ei loppuviimein ole muuta kuin mahdollisimman kärkevästi kirjoitettu erokirje ihmisyydestä ja hyvistä tavoista... kohdata ihminen tai edes ymmärtää jotain mikä on hänen älynsä yläpuolella joten se pitää keskinkertaistaa, lokerisoida, ja antaa lappu varpaaseen loppuelämäksi luovuttaen susille jotka pyörittää miljardien lääkebisneksiä ja kertakaikkineensa vain, omaa, lompakkoa paksuntaa.

En jaksa enää olla vihainen. Ei pelota, mutta valtio yrittänyt parhaansa. Enkä mä voi tuntea valtiota kuten en tunne aivojanikaan onneksi. Ne on faktoja. Jos ei sopeudu niin luin että jossain uudessa vankilassa pääsisi ehkä nettiin valvotusti.

Loppuun lukea ikä kaikki.

Tota, haleja mulle vaan. Haluaisin chattailla avoimen rehellisesti paljon ja luotettavasti just jonkun tietyn lempi-ihmiseni kanssa. Mutta musta tuntuu että kosmos ei ota vakavasti mun toiveita.

Kaikki selviää joko illalla tai aamulla. Kaikki siinä aivojen välisessä toiminnassa on vaan sähkökemiallista purkaumaa jolla ei ole mitään muuta kuin satunnaista päämäärää öisin. Päivisin pyörii ne samat kaavat. Tää nyt oli vaan arkipsykologiaa mutta vihaan psykologiaa koska se ei ole oikea tiede.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mieti!

vanhat