Edes paras kaverini ei ole mun puolella ja hän on lesbo eikä todellakaan tiedä miesten erektio-ongelmista. Vituttaa epäreiluus jo niin kuin ehkäisevästi että voisi ehkä heivata elämästään pois jokaikisen.
Pari tuntia spooffailin ja nukuin aika myöhään ja makoillut että jaksaa. Tein loput mannapuurot, söin loput keksit, omenan, teetä ja munakkaan. Toivottavasti huomenna tilitetään ne kirpparijutut ja sit takuueläke enimmäkseen laskuihin menossa. Parisataa olisi ihan välttämätön just nyt. Ehkä sen voisi säästää lopettamalla tupakoinnin. Vedin viimeisen röökin eilen.
Alle kymmenen minuuttia olin kuntopyörällä. Halusin suoremman ja kiiltävän tukan joten yritin jotain youtube niksiä kiinasta yöllä. Periaatteessa siinä oli vain folioo ja tukan suoristamista samalla kun kosteuttaa hiuksen ja laittaa jonkun hoitavan tökötin niihin. Eipä ole suoristunut himpun vertaa.
Se ettei pidä itsestään on liian tarttuvaa. Yleensä mulla on aika neutraali visio itsestäni mutta kun kaikki puhuu paskaa selänt takana, yökkii, ja haukkuu haisevaksi ym tuntematta mua, kämppääni, olotilaa, tai muuten sarkastisesti pistää ajattelee jotain- niin on se aika vähättelevää ilkeää ym esim "en ole mikään terveystarkastaja" jos annan jollekulle sohvan ilmaiseksi niin...
En oikein usko ihmiskunnan hyvyyteen vaikka en haluaisi olla nihilisti. Tai jaksa uskoa. Melko mahdotonta.
Lisäksi katoin yhden jakson Sillä silmällä. Maajussista paras versio hänestä. Kurpitsa soikoon.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"