Selvittänyt terveysaseman vaihdosta sekä 2. vuoden kuntoutuspyskoterapian jatketta tässä koko päivän.
- Kahtena kappaleena kaikki asiakirjat vaan toimistoilta joo.
- Kävin kelassakin kahteen kertaan vaikka niiden jonot on jotain ihan lottoarvontaa että saa ajan niille.
- Tiputin mun lyijykynällä täytetyn hakemuksen niiden laatikkoon sitten muovitaskussa.
- Toivottavasti saan tekstaria kun se on saapunut kelaan ja muutenkin, soittelevat perään jos jotain vielä vaaditaan.
- Kääk. Sitä skannauksen määrää ja. Kelan päässä päätettävää.
- Rajoja aseteltu ja
- itsetuntoa kohotettu ja
- poissaoloja vähennetty ja
- fiksuutta nostettu ja
- päläpälän elämäntilanne jossa on huono olo ja puran sen toisiin mutta siis
- varmaan työstän alitajuntaa sen psykoterapiahuoneen ulkopuolellakin
- hoksaan asioita, ja
- muutenkaan ei mua kukaan muu kuntouta
Terveisin, nekin äidin viisaudet vuodelta kattimatti. Ja se, kun tuntui siltä ettei mulla edes ole tunteita ja ilmaisin sen. Muistan sen kuin eilisen päivän. Synkkä totuus.
Tulevaisuus on niin epävakaata ja harmaata aluetta ettei mitään puutetta. Onneksi (epäonneksi) oli se yksi lääke joka tappoi mun valkoiset aivosolut ja harmaata enää jäljellä.
Kävin. Käyn ensi viikollakin. Tulkoon syyskuu. Täyttäköön minä, hän, siis 31 ja ja. Matot pois lattioilta jos ne on oikeasti vaatteita jotka vain odottaa pyykkiä tai konmaritusta. hehe
Seuraavan kerran kun tarvitsen potkimista perseelle niin se ei kyl tarvisi olla mikään serotoniinin blokkaaja aine mun pehvaan? Mutta nii. Ehkä tää toimintakyky on vaan sitä ettei mulle tuu sivuoireitakaan just nyt esim äkkikuolemaa tjtn pientä
Talk ta meh dunt diss me. Olen paras ihminen koskaan mutta tietämättömyyttäsi voisit luokitella meikän vaikka jotenkin hauraaksi yksilöksi. NO nej