Luihuinen estetiikkaa

Tuli mieleen vanhoja potteripää juttuja. Kaivoin mustan tussin ja piirsin kuolonsyöjien merkin käsivarren sivuun aivan kuin olisi kaksituhatta luvun alkupuolta.

Joskus sit on niin sammakoiden syötävänä ettei edes tiedä mitä puhuu.

Katsellut netflixistä tauotta Russian Dollia jokusen jakson.

Tykkään sarjoista tai ehkä enemmänkin olleet tähän mennessä elokuvia, joissa on Päiväni murmelina tyyppinen juoni. Kuolet aina vain uudestaan ja elät samaa päivää. Sen ei tarvitse edes olla mikään elämäsi hienoin päivä, vaan yleensä jokin jokapäiväinen päivä jolloin vituttaa olla ihminen ja kokea samat asiat aina. Silloin kannattaa pitää silmällä niitä asioita, jotka muuttuu! Niissä voi olla johtolankoja.

Olen miettinyt että maapallokin joka päivä vain pyörii itsensä ympäri ja ihmiset nakertaa sitä pikkuhiljaa täysin mädäksi ja kuolleeksi ja tehottomaksi ym. Voin tuntea hulluissa luissani miten äiti maapallolle käy koko ajan. Tuntea maan vetovoiman, pilvien karkaamisen taivaalla, luonnonaikojen vaihtumisen, sadonkorjuun, lyhimmän päivän yms

Kaikki tämä halaamatta puita.

Laitoin tänään hetkeksi seksitreffeille ilmoituksen, otin yhden asiakkaan ja lopetin hommat taas kunnes ruoka loppuu. Pakastimessa pari keittoa, yksi pitsa, vähän ranuja, ym. Pääasia että jaksaa elää. Rillitkin on niin sumeat. Kulkea harmaan savun läpi.