Haudoin lohikäärmeen ja syötin sen täyteen ja nyt voin ratsastaa sillä?? Vähänkö kauniin violettikin vielä. Olen maaginen ja omien tapojeni sankari.
Aamun aloitin klo 10-10.30 polkemalla kuntopyörää. Minuutti meni siihen kun olin kuulevinaan että joku soitti ovikelloa olisi tullut valittaa tosta melusta mitä tulee kun lattia tärisee kun täysiä poljen, mutta ei siellä ollut ketään ja ehkä kuvittelin.
Käyty suihkussa ja oikeastaan mun piti mennä jo kirpparille tavaroita viemään ja kattelee millainen hurja meno siellä taas onkaan...
Kattoo nyt jos jakselee. Juonut kahvia teetä syönyt puuroa jne
Eiliseltä laitoin jääkaappiin fazerin sinisen levyn kun menin naapurille ja sinne tuli lisää naapureita ja mun piti hakea vaan röökiä ja se yksi pyysi tuomaan sipsejä kaupasta, niin sit viimeiset rahat meni kaikki taas ja mulla on saman verran kuin aiemminkin taas kolikoita hieromassa toisiaan vasten.
Köyhät pysyy köyhinä.
Erityisherkkänä mua huolettaa miks mun vasen käsi tuoksuu sipulilta. Siitä on jo aikaa kun paistoin sipulia. Ehkä täytyy dipata se sitruunaan ja sit paistaa käsi pannulla nälkäänsä. Laihtuisi.
No vittu mitä skitsoa skeidaa. En edes tuntenut mun persettä sen jälkeen kun puoli tuntia kauhoin menee isoisän tunturipyörää. Se on paras. Tuun liikkuu joka päivä. Aloitin 2x vartti ja nyt jaksoin jo sen 30 min.... hankala miettii jos vaikka huomenaamusta vetäsisi uudestaan puokki tuntii
Kaloreita... no niitä on vitun vaikea laskea mutta jos normipainoisella (70kg?) kuluu 120 kaloria 5 min niin melko varmana kaikella periaatteella pitäisi kyllä laihtua nopeeta tätä menoa... Tosin nyt en oo varma kilojoulet voi mennä taas sekaisin ja tavoitepaino voi olla liian alhainen. Mutta melko rääkkiä jos nyt saa hien lattialle asti pisaroimaan.
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"