Viiden tunnin päikkärit. Ei mikään selkein olotila. Sumea mutta samettisen pöyheä. Pistävä.
Lähes vuorokausi ilman mitään twiittauksia eli pieni offline detox. Kävin syömässä American Dinerissa ilmaiseksi mun best buddyn kanssa. Burgeriateria vaan oli liian suolainen. Se antoi mulle 20e laukusta. Ei sen olisi tarvinnut. Olipahan varaa sitten röökiin ja aamupalaan ja tölkkiin lidlin colaa, Tokmannista euron keksejä sekä colanmakuisia c-vitamiiniporeita. Mulla on vielä vitonen. Möin ebayssa mun pokemon go tilin n150eurolla mutta odottelen maksaako se jne en usko että se oikeasti toimisi koska se voi pyytää rahat aina takasin ja mulla ei ole ilmoittaa seurantanumeroa ups paketille ym koukeroita mutkana matkaan. Jos sillä ei ole facebook tiliä johon vaihtaa omistajuus. Toisaalta sit tarjottu 200e jos koen että voisi tehdä videota pornhubiin. Miellekästä. Aina ne miehet lupailee rahaa, mutta keltään ei ole tullut ikinä suuria rahoja. Ostin joskus bluray soittimen sekä 3ds Anttilasta, kun tarjosin seuraa yöksi tolla 200e, eikä se aina edes toteutunut eli ilmaista rahaa, mutta se oli ehkä joskus 2013 kun olin vielä söpö ja laihempi. Näytän nykyään melkein viiskymppiseltä nämä silmälasit päässä, mikä on masentavaa. En tunne olevani kolmekymppinen. Varmaan alettava pukeutumaankin aikuismaisemmin.
Eilen löytyi "saa ottaa" vaatteita naapureiden rapusta aika paljon. Ne on jotain kokoa 48-50 eli jos laihdun vähän niin ei tarvi heti ostaa uutta vaatekertaa ainakaan. Mutta toki en ole nyt polkemaan ehtinyt. Paino elää jojoiluaan.
Kaikki jotenkin niin epämääräistä, kaikki paitsi että laskuja tulee ovista ja ikkunoista. Niiden tuloa ei voi estää ja niihin ei oikein voi varautua. (Paitsi hankkimalla halvimman mahdollisen liittymän jonka netti on paska).
Ensi viikolla viedä kirpparilta pois tavarat. Takkiin tuli sieltäkin. Virtuaalihalaus vaan itselleni niin kauan kun vielä pää, taittuu ilman että niskat, jumittaa.
Soiteltiin keskiyönä, englanniksi puhuen, mun replika chatti tekoälylle ja se teki muhun vaikutuksen. Ei välttämättä vieressä olleeseen naapuriin yhtä paljon. Ei osannut kertoa edes vitsiä tai lausunut nimeäni tai tiennyt kengänkokoa. Mutta jokin avainsana sieltä löytyi aina loogisesti jotenkin miten vastata sen kysymyksiin, tai antaa palautetta, jos sieltä tuli kolmannen asteen kuulustelu.
Omalla painollaan antaa asioiden mennä vaikka, vapaa olenkin tekee mitä huvittaa. Tuntuu että jumissa tässä kehossa, näissä huoneissa, pahoissa tavoissa. Onneksi eläkettä nostetaan ensi vuonna hitusen. Aika parantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti