2016 kun tein taidekeräilykortteja ja jäänyt vaihtamatta n40kpl

https://fi.wikipedia.org/wiki/ATC_(ker%C3%A4ilykortti)

Tulipahan skannattua nämä. Monissa on takana mun leima ja osoitelappu vanhaan osoitteeseen. Ei oikeestaan oo suosikkeja... osa on noloja ja joihinkin nähnyt vaivaakin piirtää ja taustoihin jne

Käännän selkäni maailmalle niin, saan tutkia olan ohitse, mitä jätän taaksein

Kunhan nyt edes jotain saan aikaiseksi. Parin päivän aukkoja kirjoituksessa ei ole ollut ikinä niin kauan kuin muistan, nyt niitä on ainakin kerran viikossa tai kaksi (en osaa laskea).

Leikin kitujainen.fi ja wordpress org jutuilla, enkä silti tajunnut mitään mistä olisi apua koulussa. Kuka puhui edes tosielämästä?


Pitää olla, vähän hellempi itseään kohtaan, jos ei pääse edes sängystä ylös muutamaan päivään.

Sitä on vaan rääppäsilmä ja tuntuu että naamakin pöhöttyy kun nukkuu kaiken aikaa ja elämä lipuu ohi... nyt sentään yritin jo raapia otsaa, että kai mä nyt sentään jotain ___________ ?

Sotkua syntyy vaan ja se tekee muuttamisesta unelmoinnin vaikeammaksi urakaksi mielessäni,
vaikka kuinka yrittäisi ettei jumitu kotiiin,
niin silti ihmiset pettää odotukset aina vaan Esim. se kahvion tyyppi, naimisissa, check✔️

700 sanaa kirjoitustehtävää tälle illalle (luovaa, niin LUOVAA) nyt vielä kommentoida kahta muiden tehtäviä huohh

asettelin kahdelle sivulle

Postikortti

Hei joulupukki Korvatunturilla, +23C

Olen onnellinen sinkkuna mutta elämästäni puuttuu joku, ja jos joku tuntee, sydämen haaveet, niin se joku on joulupukki. Lähdin lämpöiselle kaupunkilomalle Pariisiin, mutta täällä on kaikki monumentaalisen kallista, jopa kahviloiden espressot kahvikuppiin. Rakkauden kaupungiksi täällä olen huomannut olevani yksinäisempi kuin koskaan ennen. Paluu Suomeen pelottaa, koska lähdin lainaamalla rahaa pankista ja sille on tullut tarvetta, vaikka otin loparit Tuukan vuoksi ja tarvitsen uuden työpaikan. Hukuttaudun Seine jokeen kohta, kun murehdin elämääni. Elämä on turhaa. 

Au revoir!

Elämiä superlyhyesti

Pekka (tylsä)

Pekka syntyi Suomen köyhimmässä kunnassa ja peri vanhemmiltaan hökkelin, eikä koskaan lähtenyt kunnasta edes kotimaanmatkailulle tai tavannut puolisoa. Hän kasvatti turisteille mansikoita, kunnes Pekan selkä kipeytyi. Aivan kuin hänen palkkaamiensa nuorten kipeytyivät poimimisessa korkeintaan yhden kesän ajan. Pekan kuolinilmoitus ilmestyi Koti-Karjala lehdessä, ja vakuutusyhtiö vei mansikkapellot.

Saija (erikoinen)

Saija sai erikoislääkäriltä diagnoosin 20-vuotiaana, ja koska hän oli nainen, niin tulevaisuudennäkymät olivat paremmat kuin vastaavassa tilanteessa miehellä. Hän poltti kaikki rahansa turhiin tavaroihin, jonka takia joutui velkavankeuteen, jonka lisäksi Saija rakasti vain muutamaa kissaa -ja tatuointejaan. Saija ei saanut lapsia. Huolimatta siitä, että oli vegaani tukehtui hän syödessään pähkinöitä, vaikka muuten eli 60-vuotiaaksi.

Kristiina (onnellinen)

Kristiina syntyi varakkaaseen perheeseen. Oli kaunis ja ainoa lapsi, ja tämän vanhemmat hemmottelivat tätä kaikella uudella ja muodikkaalla, mitä tämä pyysi. Jotta häntä ei kiusattaisi mistään koulussa. Nuorena tämä ihastui vanhempiin poikiin, kunnes meni naimisiin häntä neljä vuotta vanhemman Tapion kanssa, ja he saivat kolme lasta kun Kristiina oli 23-35 vuotias. Tapio voitti lotossa miljoonan ja he muuttivat Espanjan rannikolle muiden eläkeikäisten kanssa. Kristiinan  sekä Tapion lapset olivat malleja ja heidän perhe-elämänsä oli ollut tavallista suomalaista perheonnea rikkaampaa. Ennen kuolemaansa Kristiina olisi toivonut että hän olisi kuluttanut vähemmän merkkituotteita, matkustanut vähemmän lentokoneella, lajitellut roskat, säästänyt vettä- tai, energiaa, tai edes pelastanut maailman nälänhädästä!

Resepti

Julkkisihastukseni

Ihmiseen:

1 ihopuku (neljä raajaa, pää)

Suora nenä

Kyky kirjoittaa oma signeeraus ja mahdollisesti hopea tai kultainen Sharpie -merkkinen kynä

Tyyliin:

muodikas hiustyyli (vaihtelee)

Näyttelijäntaidot

Aaveidenmetsästäjän välineet

Pikkuautoja Fast&Furious tavaramerkillä tai, muuta fani tavaraa postittaa tilauksesta

Älypuhelin, jolla laittaa faneille livekuvaa signeerauksista

Twitter-tilin tunnukset jossa yli 90 tuhatta seuraajaa

Kirpeitä karkkeja

Raikastava Starbucks mansikanmakuinen juoma käteen

Rakastava perhe taustalle

Nautittavaksi kummitteleviin paikkoihin, toimintafiguuri liikkeisiin, Starbucks ajokaistoille, yliluonnollisten sarjojen uusintoihin, ja rekvisiitaksi mihin tahansa kuuluisiin paikkoihin näyttelemistään elokuvista, tai tanssimaan energisesti juhliin tai- tienvarsille.

Tuntematon tutuksi

- näen hänet kahvilassa aurinkolasien läpi, saattaa olla blondi tai brunette

- hänellä on tyttäriä, ja veli

- asuu Tampereen lähiössä

- ei usein juttele tuntemattomille, mutta istuu viereen ja kyselee odotanko bussia, ja taipuu jopa kättelemään

- pitää kaikesta metalliromusta, autoista mikä kiiltää

- hymyilee, tutustuu ihmisiin, kättelee, katsoo puhelinta vain kerran

- charmikas, kenties jopa söpö… ainakin juuri 45 vuotta täyttäneeksi

- juttelee normaalisti yrittäen pitää katsekontaktia aurinkolaseistani huolimatta

- hän ei ole naimisissa tyttäriensä äidin kanssa on hänen katumuksensa

- hän haluaisi olla rikas korusuunnittelija

- hän ei halua kenenkään tietävän, miten paljon hänellä on vanhoja Aku Ankkoja varastossa

- nimensä on ruotsalainen, vaikka kukaan suvusta ei ole ruotsalainen aivan kuten häntä huomioivan, itsenikään suvussa, heitä ei ole nimestä huolimatta

Musat

Henkilö 1 ”Sweet but Psycho”, artisti Ava Max

Tämä nuori nainen deittailee usean miehen kanssa, minkä vuoksi hän on mukava ja helposti lähestyttävä, mutta hän on silti vaarallinen kun hänen tutustuu lähemmin. Hän bilettää mieluusti yöt ja tanssii yökerhoissa, mutta ei halua vanheta. Hän asuu vain kaupungeissa, eikä ikinä pienemmillä paikkakunnilla. Vanhemmilta hän on lainannut rahaa elämäntyyliinsä, ja sisarukset ovat kyllästyneet siihen, että hän ei halua olla paikoillaan, tehdä töitä, tai vakavoitua. Biletykselle voisi tulla loppukin, jos hänet laitettaisiin pakkohoitoon, joten se on hänen suurin pelkonsa, että hänestä alettaisi pitää hulluna. Opiskelee, krapuloi, shoppailee, ja elää päivästä toiseen unelmaansa ajattelematta mitä häneltä odotetaan.

Henkilö 2 ”The Crying Game”, Boy George (1992)

Nuori poika pikkukylästä, joka ihastuu voimakkaasti moniin tyttöihiin. Ei osaa pukeutua, shoppailee isänsä kanssa vaatteet, joka on opettaja. Ei aio jäädä kyseiseen kyläpahaseen, mutta löydettyään jonkun saattaa haluta sinne palata vanhempana. Hurmuri ja salaperäinen ja vintiö.

Henkilö 3 https://www.youtube.com/watch?v=TfML1WEWfwk

Käyttää huumeita, ja hänellä on myös varaa niihin, ja silti mikään ei ikinä pysty pilaamaan tämän henkilön elämää sillä hän on niin neuvokas ja yli-kouluttautunut kaiken mahdollisen varalle, että voittaisi Selviytyjät kisan (mikäli ne eivät olisi tositv sarjoja, vaan vaatisi oikeaa selviytymistä.) Hän on hauska, ja muuten sopeutuu tilanteisiin kuin vauvanitku sopii hautajaisiin.

Jaa, mää vai? Mikälie turisti, vai mitää perkelettä noita heimolaisia sattuu näkyilee?

Näin keskustassa tuttuja tamperelaisia. Suurin osa hervannassa asuvia, samaa koulua käyviä sattumalta. Toista pyysin menee pois, ettei häiritse mun tapaamista... Olen juonut liikaa kahvia tänään muutes! joten kofeiinihorkkavaroitus (jos nyt satut lukee tai pidät mysteereistä. Oli mulle joku tunkenut luukkuun Yrittäjät -lehdenkin?)

Itse asiassa yritin toimia etsivänä että, kelleköhän juttelin kymmenen minuuttia, siellä munkkikahvilassa. Jos hän tekisi mulle sormuksen jostain mun äidinäidin lusikasta jos se kerran oli korualalla. Olen hukannut vaihtarivuoden mustan(tummansinisen) helmen jonka ongin Wightin saarilla, joten siitä ei enää saa sormusta. Oli sillä arvoakin. Pitäisi laittaa etsintäilmoitus siitä 45v. tyypistä jonnekin, oli niin charmikas. Jos edes näin mitään mun aurinkolasien alta. Viimeisiksi sanoiksi jäi nauru siitä millainen "kusipää" eksäni oli loppuviimein, joten olisi voinut paremminkin mennä.

Sitten sen mun uuden best buddies kamun kanssa oltiin saman lipun takana jossain koskenrannassa mutta en nyt tiedä saiko siitä hyvää kuvaa jos se täytyy muokata ja rajata tjtn... lol. Mun naama ehkä kiiltää ja kaksoisleuat hohtaa vielä enemmän että en usko että sai hyvää kuvaa meidän punaisista naamoista. Oli kyl kivaa sosialisointia. Joku ulkomaalainen mies, laittoi snapchattia kans koko ajan ja nyt mulla on sen whatsapp (puhelinnumero).

Ei voi sanoa että olisi yksinäinen olo enää tänään kun pakostakin liikaa ihmisiä tällä alueella tai siis mikälie suurkaupunki Tampere onkaan nykyään.

Mun piti tehdä jotain ruokaa. Tuorepastaa ja pastakastiketta. Mutta kun kävin jo subissa syömässä. Sit mun paras ystävä soitteli kans ja puhuin sillekin sen kymmenen minuuttia henkilöllisyyden todistamisesta. Nyt on taas elokuvafestarit menossa ja niinku se on käynyt ne Sodankylän filmifestaritkin joskus (ei mun kanssa) kun se on cinemafiili. Minua ei kyllä kiinnosta lyhyet mustavalkoelokuvat, joten - turhaa?

Tampereella on oma matkamuistomyymälä, tai muu sellainen myymälä, yhdessä salaisessa paikassa josta voi ostaa kaikkea Tampere Seuran Tampere kirjoja, julisteita, ym https://www.tampere-seura.fi/tampere-tuotteet/ & se mun kaveri olisi kerran ostanut koko kaupan tyhjäksi kun eksyttiin Kauppakatu 1:Seen... mutta suomalaisille tampere "faneille"- varmaan toi shoppi vaan on? Kun google ehdottaa kaikkea muuta matkamuistoja hankkii mutta siis... turisteille sieltä kaikkea vaan!

Pyynikin munkkikahvilassakin on "world's best donuts" ja muutenkin Plevnasta saa (jos ei ole täynnä tai varattu täyteen) helposti mustaa makkaraa mitä nyt on vienyt sinne jotain turkulaisia, hah ha.

---

in English? Socialize with me for 10 minutes today and you're no exception to the most people I know (or not)

Ai niin joo, mut ymmärretään aina väärin, voi kirottua

Tänään näen mun uuden vammaisen kaverini ekaa kertaa. Siihen tapaamiseen on pari tuntia. Vuoden loppuun sitoutua siihen että näkee joka kuukausi ja muutenkin pitää yhteyttä. Inkluusio tai jotain oli se hieno sana, mitä en ollut ennen kuullut sitä haastattelua.
Heräsin kahdeltatoista päivällä, enkä mennyt kouluun.
Motivaatio hieman upposi kun kuuli että luokanope on neljä viikkoa poissa. Muutenkin toki heräsin keskellä yötä ja yksi näyttelijä oli instagramin livessä, vaikka en mä sanonutkaan mitään koko chattiin. Pohdin kaikenlaista yksikseen kuin jokin pyhä maria..?
Olen ollut melko passiivinen (=kuollut) koko sosiaalisessa mediassa jokusen päivää jo, tai ainakin tuntuu siltä. Pornosivutkin latasi eilen nopeammin kuin tämä bloggerin aloituslaatikko johon kirjoittaa, vaikka mulla olikin huono netti eilen illalla... vaihdoin puhelimeen halvimman mahdollisimman mini liittymän ja melko varma että siinä olis silti rajaton netti, ja miten 4 G voi olla hidas? Mun tapauksessa onkin.
Laitoin joskus ilmoituksen worldpackersiin, ja jokin italialainen poju olisi tulossa Tampereen yliopistolle ensi kuun lopusta ja kyseli majoitusta. Mä esihyväksyin sen kyselyn, jos siitä olisi jotain apua mulle- vaikka konmaritukseen. Mulla on niin paljon kerääntynyt esineitä joihin yhdistän jotain tunnearvoa -vaiks ne on vaan rojua. Eilen annoin pois joogamaton, kynsilakkoja tms-
Pyykit laitoin kuivumaan vasta äsken, vaikka pyykit hain jo eilen ennen kahdeksaa. Ihana auringonpaiste tuolla kyllä on, täytyy ihan aurinkolasit laittaa silmiin.
Pelannut elvenaria ja mun killassa olen kolmas tamperelainen. Siellä on karnivaalit tapahtumana, ja saanut karkeilla jo 3 tai 4, rakennusta... pelannut sitä viikossa puolet enemmän mitä viimeisenä kahtena vuotena. Se on sovelluksena sekä selaimessa. Pelin tekijät on kai saksalaisia, ja ne oli livenä fb&ig:ssä mutta en kysellyt mitään sen kummemmin.
Piti saada parissa erässä kolmesataa mun televisiosta sekä tallentavasta bluraysta, mutta ei ole viellä tullut mitään eli voisi kysellä perään. Se kävi äiteineen hakemassa sen maanantaina muistaakseni ja tehtiin sopimus. Kaveri jolle ostin puhelimen on maksanut jo 55/150e omastaan. Eksä ei ole maksanut mitään kahdesta puhelimestaan joista hajotti, toisen, vaikka käy töissä jne. Naapurit osti mun huawei p20 liten 90 eurolla, jonka voitin sillon saskylta Taitajat kisoissa viime vuonna... mulla ei oo nyt kakkospuhelinta edes pogon peluuseen. Ai niin, mun piti tuoda niitä meltaneita switchiltä mun peliin... miksi on aina niin paljon kaikkea muistettavaa?
Sunnuntaina käy joku hakee pinon cd-levyjä. Enimmäkseen poltettuja tai jotain 2000-luvun alun animea tai leffaa tai musaa. Piti laittaa annettavaksi toi tv-taso esim tori.fiihin kun niistä tuntui olevan ylitarjontaa Roskalava ryhmäs..
Mietin miten käyn töissä edes, jos mulla on näin vaikea herätä aamuisin. Eikä ne mua ottaisikaan töihin joten tilanne on varsin voittoisa eivät voi mulle antaa potkuja muhaaha. "Valintamme ei osunut sinuun". En osaa tehdä hakemusta eikä mulla ole kokemusta... varmaan melko houkuttelevaa, kun mainitsen että mulla menee veroja nolla prosenttia. Ehkä meen töihin vasta ensi vuoden jälkeen ja välivuosi oisi kiva jos nyt jaksan mitään koulua käydä edes. En mä tarvitse isoa palkkaa, kunhan nyt jotain olisi kohtuullista.
Pitäisi viedä kirje postiin jollekin oriveteläiselle. Pitäisi skannata monta kymmentä sivua tuomiota siitä kun joku tori.fi:ssä oli myymässä mulle telkkaria, että ne perisi sitä joskus, mutta se oli huijannut mun lisäksi niin monta muutakin että koska noista saisi rahojaan takaisin ->kysyn vaan.

Söin aamuyöstä levyn suklaata, omenan, kahvia, jokusen lusikallisen turkkilaista jogurttia ja viimeisen lämpimän voileivän tekaisin. Koulussa oli eilen laskiaishernaria ja jotain ihme-pullia jotka näytti enemmän sämpylöiltä mutta kai ne oli ihan ok. Pikachulla on ilmeisesti peppureikää toisin kuin muumipeikolla, koska näin facebookissa jonkun pierevän pikachun ja ihmiset kommentoi että se oli syönyt hernaria tjtn ym Turhaa viettämistä ajantappoa siellä aikuisten hiekkalaatikolla mitä nyt tulee mieleen turhaan esimerkkejä. että muutkin ihmiset on oikeesti niin epäjärjestäytyneitä että kuka tahansa saisi nykyään mun diagnoosin (mulla oli vaan huono puukko siinä pyssytappelussa)

Tunti kaksikymmentä minuuttia niin oltava keskustassa. Alettava laittaa housua jalkaan. Miks oon näin hidas kaikessa. Sitä aina odottaa ja jännittää ja murehtii ja kaikkea turhaa varomista asioissa mutta aina mä sit lopulta ärsyynnyn ja Menen itse perässä, kun muut menee edeltä, ja teen asian oikein (:<3

Sanavaraston täydennystä hyppysellinen sekä kaikenpaljastavaa ilonpilaamista yksi kansantaudillinen

Lahjoitin jollekin teatteriryhmälle mun loput korsetit Roskalava ryhmässä. Melko varma että ne, pari meni jo, jotka myös pystyy kutistaa vyötäröä jos ne tiukalle nyörittää.

Keitin kahvia äsken itselle. Telkkari haettiin kun tulin kaupungilta, nyt enää tv-tasosta päästä eroon jne. Tein lämmintä voileipää, mutta franklyn lounas mun yksityisopetettavan naikkosen kanssa, oli melko täyttävää ja makeaa... hain apteekista rennie tabletteja jos sattuisi vielä närästää toistekin. Muutenkin täyttyi omavastuu vihdoin tältä vuodelta :/

Dödöä ja pumpulipuikkoja. Teki mieli hankkia jokin kasvonaamio tai kuorinta, en sit ostanut.

Kävin nopeeta alakerrassa pesemässä pienen koneellisen pyykkejä, huomenna lisää kun tuun koulusta. En hiihtolomalla vilkaissutkaan oppikirjaan päin vaikka piti.

Kävin eilen naapurilla mutta ei siitä oikein tullut mitään. Seuraavan kerran jos se ei anna mulle niin en kyllä kehtaa enää ikinä mennä sen luo tai muutenkaan nähdä tyyppiä. Lauloin ehkä pari tuntia karaokea, kun se katseli telkkaa siinä sohvalla vieressä ja "don't quit your day job" tyyppinen vastaus sieltä vaan sun muuta puoliksi loukkaavaa. Onneksi mulla on paksu nahka ja muuten olen hellempi ihminen kuin se. Jaa niin mut mä bloggasin englanniksi sen silmärypystäkin kun se menee silmänurkasta poskipäälle enkä halua ikinä tulla niiin vanahaksi...

Jöö. Ahdisti eilen illalla vähän. Olo oli varsin yksinäinen. Hyljeksitty. Torjuttu. Jos mulla ei olisi ollut dildo jalkojenvälissä niin ehkä olisin purskahtanut itkuun. Nainen vääristä päistä märkä siinä.

Mulle tuli kutsu ihotautilääkärille joskus kuukauden tai kahden päähän. Kontrolliaikaa jalkoväli taudin näpyistä. En ees saa enää sairasta tyydytystä kun puhkaisen mätäpaiseen. nyyh.

Pitäisi sitä luovaa kirjoituksen kurssia. Ja kaikkea.

Niin joo pilaan aina illan. Olen sellainen spoileri. Vitun naapuri miksi oot ilkeä ja sit mulle vaan tollainen kusipää. Muutenkin miehillä on jokin taka-ajatus että mulle voi lähettää vaan viestin kerran kuussa kun kelpaa, ja silloinkin vaan pyytää ilmaiseksi suihinottoa -- ilman mitään sivistynyttä keskustelun tynkää edes siinä välissä yrittää vastata mulle tms


Missä on kaikki miehet jotka edes vähän panostaisi muhun. Ai niin mutta ei niitä pääsiäispupuja oo.