Elämä on draamaa josta en ymmärrä mitään t. paksut reidet ja kissan paksut posket

Viikonlopun olin naapurin luona, joka on mies, varsin hämmentävä sellainen. Tehtiin omenapiirakka joka oli valmis keskiyöllä erään rouvan keksimänä leipoa jotakin. Satutti nilkkansa ostosreissulla :/
Kaikkea olisi kyl muistettavaa ja kerrottavaa ja vietävä toisten tietämysneitsyys asioista mutta sit olisi itellä jälkiliukkaat oltavat. En halua miljonääriksi, haluan miljardööriksi, mutta kai muutama tonni riittäisi hetkelliseen onneen ja stressinpuruksi...
En syönyt juuri mitään koko päivänä ja ajatus ei kulkenut enää eli otin jauhot mukaan ja kotiuduin kävin suihkussa. Syöneenä loput omppupiirakat, tumman leivän puolikkaan, mandariinin ja kahvia ja teetä? Tulin kotiin ja lämmitin pari Pirkka hampurilaista - väliin suolakurkkua ja ketsuppia.

Veitsi välähtää, kurkku katkeaa...

Mitä tomaatti sanoi toiselle tomaatille kun ne ylitti tietä? -Tulehan ketsuppini...

Juttelut naapurin kanssa oli vähän tota luokkaa!!!! Suoraan niksi-pirkasta.. Se täyttää 40... Sitä niinku miettii että olisi kai tärkeämpiäkin asioita pohtia kun aina katsoa televisiota? Olla kii eksässä ja olla haluamatta lapsia? En oo ehtinyt vastaa kenenkään viesteihin tai maileihin, kotona juuri pesemään pyykkiä kun ollut suustani kiinni. Nukuin mä sen vieressäkin, jumppasin pari kertaa vessaan sieltä seinän viereisestä kolosta ja sillee. Vetänyt pari kipulääkettä alaraajakipuihin...

Jokainen tietää jostain jotain tiettyä sanastoa. Haluten muista vain viedä oman palasensa niiden aikaa ja, elämä on käsikirjoitettua ja kaikki hyvät tyypit tekee itsareita ja kaikki näyttelijät muistuttaa toistaan ja ne on ollut vaikka missä. Ei ehkä kannata kasvaa aikuiseksi.

Sitä oikeesti kuulee niin paljon kaikkea ihmiskohtaloita, että voisi kirjoittaa kirjan per naama mutta ehkä se niiden omaa tarinaa suojaa jos mä en mainitse niit, vai luuleeks kaikki että mun muisti on jokin loputon... Sahara...

Jeps. Huomioonottaen kaiken täääänn, niin mitä jää. Jääräpäät.