Kuullun jummartaminentplöp

 Filosofian maisteri miettii, elämäkerrallisessa Unelmaero kirjassa, mitä on hyvä ihminen ja väittää että se on mahdotonta samaan hengenvetoon. Entä hyveet, Aristoteleen sielunoppi? Väitän että olen aina oikeassa sekä hyvä ihminen.Tarkalleenottaen mitä jätän sanomatta, ja miten johdan esimerkillä tai en, ja minne johdatan toisia. 

Jätin BookBeatiin arvostelun. "Jokaisen menestyneen miehen takana seisoo nainen joka on tehnyt kaikkensa menestyksen eteen." Ei erityisemmin kiinnosta olisiko "stara" Ismo päätynyt tuohon suosioon jos sen vaimo ei olisi istunut yleisössä ottamassa muistiinpanoja, editoinut ja laittanut koheesiota niiden yritykseen, hupihahmoon, antanut sketseihinsä matskua, tai analysoinut tuota kieltä korkeastikoulutettuna verrattuna hassuun epäonniseen väsyneeseen säärikarvaiseen juippiin, joka on lähinnä käynyt töissä 2vk, haastatteluun siivousfirmalle "iss" avaruusasemalle tai lähes saanut nimensä johonkin tutkimukseen näpyteltyään exceliin numeroita... ei siis oikeita töitä tarvinnut tehdä kummankaan koskaan?

 Myydä vain sketsejä, vitsejä, itseään, takaovesta sisään ja ulos. Erikoisluvalla tarkkailemaan mikä kutkuttaa nauruhermoja.

En siis naura kovin usein. Harvemmin masturboin. Eilen nauroin kuolemalle. Olen epäkonventionaalinen. Enkä osaa itseäni puolustaa. Ehkä manipuloida ja käyttää muiden hyvyyttä, mikä on se vaarallisin taito. Krav maga, samurai pose, vai vyö karatessa. Helpoin ja paras puolustus on pötkiä vittuun vähän nopeeta ettei toinen ehdi räpäyttää silmiään. Takavasempaan pötkiminen, jep. En mä ehdi olla kohtelias ja hyvätapainen muiden silmissä jos se tarkoittaa etten saa olla hauska omasta mielestä, nuhdella tietäjiä ja innostujia.

Edellisessä luvussa tuo vitsailija, puhui seksityöstä ja nyt seksivalistuksesta. En mä ikinä unohda sitä katsetta alakoulun seksivalistuksen jälkeen, kun yksi poika katsoi hyväksyvästi kohti mun alapäätä? 

Katsokaa sitä maata vaan, niin voitte lattiaa, omistaa. Mun ekat treffit naapurinpojan kanssa oli, Pocahontas leffassa. En ehkä sanonut yhtään mitään koko aikana. Satuin Jonnen nähdä alasti. Sekin taisi nähdä mut ålasti khyl. Rautatieläisentie oli mun lapsuudenkoti mun mielestä. Ekat kymmenen vuotta. Sitten aloinkin masturboida, jäädä kiinni, saada kylmiä suihkuja vaatteet päällä, tulla läimäistyksi kenkäkaupoilla, syljetyksi päälle, hyljätyksi ties minne jos en olisi pitänyt huolta ettei lasta jätettäisi yksin ja sellaista traumaa. 

Aina tiesin, ettei äiti rakastanut eli se pilasi mun elämän ja oli mun vihollinen (jos naapurin Annea ei lasketa jonka nenän löin verille)

Niin, aikuisuus. Kun lakkaa uskomasta joulupukkiin, ja aletaan syyttää kaikesta mihin on täysin syytön ja syyntakeeton. Kun on jo viisivuotias, ja saa vaarilta lahjaksi telkkarin, disney vhs kasetteja muovisen liian ison nukkekodin, josta ehdi nauttia kun äiti aina hankkiutuu eroon sun leluista kirpparilla jne koska ne muka pölyttyisi

ja pyytää 6v lahjaksi prinsessa ponia mutta saakin kaksi valkoista sulhasponia

Mutta keksit kuitenkin itse omat leikkisi leikkaamalla leikkirahoja, tai omia sanomalehtiä, jotka äiti myy nekin työkaverilleen, koska olet niihin 10 pennin hinnan laittanut nurkkaan...

Äitini on kyllä horoskoopilta leijona mutta ei se pääse irti hyväksikäyttämisen raidoistansa.

Tosin se on ostanut mulle monet kengät nyt tässä viime vuosina. Ilman sylkemistä, läimäytyksiä, tai muuta väkivaltaisuutta.

Ääh en jaksa kuunnella tätä paskiaista. Sen mielestä luonnollisuus on fantasiaa ja epähygieenisyyttä sekä yhteiskunnan kauneusodotusten ulkopuolista outoutta, ja että terveys- kauneus laihuus, ihailu on salaliittoteoriaa.

Siis ne puhuu suunnilleen vuorotellen tässä äänikirjassa... kirjoitan itsestäni tähän päälle samalla kuunnellen toisaalta koska a) kaiken voi aina typistää pienempään muotoon b) ammennanpahan vaan itsestäni, ei siinä. c) kaikki tarttis terapiaa, ja D) mitä väliä kahden vuoden päästä, on millään siinäkin suuressa mittakaavassa jolla keittiöpsykologi/ -filosofistelija, hmm no okei olisin kyllä itsekin eronnut tuosta, kokonaisihmisestä. heko heko.

Itku ja naurusaarten monumentaaliset henkiolentopatsaat saatana.

Tiedä häntä kuka näitä soveltaa

Karseeta. Aprillipäivä olisi huvittanut toissapäivänä. Mutta nyt maksoin BookBeatista 50snt, ja aloin kuunnella Unelmaeroa. Toinen pillittää ja toinen killittää toista ja sen makuasioita, vuoronperään valitusta ja ulitusta ja merkkivaloa.

Melanie C:ltä on ilmestynyt jo syyskuussa viime vuonna elämäkerta ja multa mennyt ohi. Jostain syystä elän nykyään toisten muisteloiden kautta... Kaksi muistelmaa kuunnellut jo tänä vuonna, ehkä seuraavat kaksi myös.

Eilen sain aikaan vaikka mitä kotiaskareita monta tuntia ja sitten kävin suihkussa. Olen nyt nukkunut kaksi yötä unilaitteella sellaiset kahdeksan tuntia. Pitäisi palautua paremmin.

Ruoka alkaa loppua kaapeista. On enää makaronia ja sieltä täältä jotakin muuta. Söin muroja ja leipää. Tonnikalaleipiä, maapähkinähillo leivän, kuitumuroja sokerilla. Eilen nakersin näkkileipää, omenan, vettä ja hernekeiton meiramilla ja sinapilla.

Mutta joo. Siistiä. Ehkä olen viime aikoina ollut jotenkin enemmän tilanteiden tasalla, vaikka aina odotetaan jotain maagista tilan laskua. Älyllisesti sisäistänyt itsekasvatusoppaiden sanomia, taiteita tieteitä rauhaa, naurahtanut demokratialle. Eilen oli ylikulutuspäivä Suomessa. Jos Intiassa on top10 eniten saastuneet kaupungit. Niin mitä sitten. Who cares? Kaikki ammoniakit, laskeutuu koko maapallolle ja aktivistit etsii reitin ja porsaanreiät laidunmailtaan tekonurmille, happosateet. Lapsityövoimat ja muut syövyttävät ja tappavat huumeet ja kemikaalimömmöt, joilta suojaamme itsemme kehittyneemmissä maissa. Ei tarkoita etteikö sitä tapahtuisi vain koska et löydä sitä.

Kaikkea löytyy, jos keksit sen. Tykkään tilastotieteestä eli psykologiasta koska se on sama asia. Keittiöpsykologiaa ei siis ole, on vain intuitiota ja arvailuja, ellei sulla ole piirakkaa tai kaaviota näyttää että jokin toimii.

Jännittävää kun mulla on ykkösriviin kesälle tuonne stand-uppiin lippu, enkä ole ikinä ollut kyseisissä huvituksissa. Olen huono nauraa.

Otsikko joka kuvastaisi nykyhetken aallonharjaa mutta ei sellast perseensutia oo, kikkuraiseni

Bloggaan enää joka toinen päivä näköjään. Ihme, kun olen pärjännyt 2013 vuodesta tämän blogini kanssa. Ties vaikka seuraavat kolme vuotta kamppailisi 122-123 kilon paikkeilla 123-125 kilon sijasta, yhden noroviruksen takia. Jännää, ei vais. Tupakoinnin sain lopetettua tänä vuonna myös. Joulun jälkeen vain kolme röökiaskia mennyt. Korona auttoi kun ei maistanut eikä haistanut mitään pariin viikkoon, ja samalla oli se voxra lääke, niin tupakki oli paskaa. Eikä ole varaa palata takaisin enää siihen.

Nukuin unilaitteella jotain kahdeksan tuntia, mutta jatkoin sängyssä olemista. Niskat on ehkä vähän kipeät. Mulla ei ole mitään tekemistä, mutta tylsyyteen ei ole mitään syötävääkään. Tarkoitan lähinnä että kuun lopun rahaa ei ole jäljellä mitään alkukuulta. Meen pääsiäiseksi kai sukulaisille, mutta sillä on kiireitä nyt koko viikonlopun ja alkuviikon, joten ei siitäkään mitään helpotusta ole. Sitten mulle on tullut jo asumistuki.

Unessa olin yleisössä, näytti lava lähinnä joltain koulun juhlasalilta. En tiedä miksi se liittyisi mun julkkisihastukseen, mutta kai sen jotenkin olisi pitänyt. En muista nähneeni hänestä unia kuin ehkä viisi tai kuusi vuotta sitten. 

En voi sanoa että olisin rakastunut tai mitään, kun aika matelee eteenpäin enkä pääse yli siitä että aina kun näen sen, niin rakastun. Siitä huonoja nuo selfiet ja some, että seuraa jotakuta niin tasan näkee siltä sisältöä. Vaikka digitaalista onkin. Je ne vais pas que tu es derriere ton visage digital ja shit. Se oli siinä yhdessä elokuvassa, mutta myös lyriikoissa. Miten siitäkin pääsisi irti. No jaa. Eihän mulla juuri mitään ole tallessa muistuttamassa.

Vuodenajat vierii, aika kierii. En tykkää runoista, olethan vaikka mitä. Yksi kaveri julkaisee ilmeisesti piankin runokirjansa. Näin vedoksesta kuvan whatsapp tilassa.

Ties vaikka joku räppäri varastaisi lauluihinsa jotakin runoja, mitä?

Pääsisi yli kirjoittamisesta. Äänikirjojen kuuntelusta. Nukahtamisesta kuuntelee niitä. Saisi jotenkin pystyyn mukavan nurkan missä lukaista fyysisiä kopioita. Eikä niskat menisi poikki kaikesta.

Ehkä joskus 34v ymmärrän myös lukionkin äikänopenkin, näkökannan ajan määreestä, etteikö sitä voisi mitata jne muuttaa vauhtiaan tai jotain hassua. Minusta tunnit ja sekunnit on aina samoja, eikä me eletä minkään mustan aukon vieressä, mutta voihan sellainen jossain kaukana galaksin laidalla ollakin...

Ehkä kun nukun niin paljon en ehdi lukea kirjoja tai kun äänikirjat kestää niin kauan, tai mulla ei ole varaa ostella uutuuskirjoja enkä muista että verorahoilla saa kirjastoistakin kirjoja lainaan, niin ööö... siksi mun goodreads lukuhaaste ei täyty kymmenellä kirjalla kuussa tai jotain???

Anglosaksinen maailmankuva& piiri pieni pyörylä

 Mietin jos kirjoittaisi jonkun novellin tms mun Lontoon matkoista. Niistä peräkkäisistä vuosista sekä vaihtarivuoden nuoruuden nähtävyyksistä. Sikäli muistan enää paljoakaan. 

Olin virtuaalilaseilla googlemapsin kiertueella läpi Lontoota ja hulvahti muistoja takaisin, vaikka hädin tuskin nähnytkään matkamerkkejä.

Eniten tykkäsin Lontoon puistoista. Tein yläasteella enkun tunnilla niistä esityksen. Kotitaloustunnilla valitsin ulkomaaksi Englannin ruokakulttuurin.

Kävelin 28 tuhatta askelta yhden päivän aikana. Se on ennätykseni varmaan. Regent’s Parkin halki, Madame Tussaudsin kautta takaisin hostellille.

Tosin näillä seikkailulla on ollut mukana mun lisäksi sivuosan esittäjiä. Tuntematon salarakkaani, joka maksoi ekan reissun majoituksen ja oopperat ym potterstudion kierroksen, vaihtarivuoden ystävä Naomi, ja paras kaverini joka oli koko reissun ajan kännissä. 

Tytöt jotka lähti juoksemaan karkuun, ettei niiden tarvi mun kanssa olla. Luulivat että mun itsetunnossa on jotain vikaa. Toinen oksensi päälleen bussissa ja annoin sille yösiteen- kun sillä alkoi menkat, mutta silti sillä oli jotain mua vastaan. Susanna Sjöblom? Näytti kieltä kun otin kuvia turistibussin yläosassa. Otin özer kahvilan kyltistä kuvan myös, koska ”kuka tulee Lontooseen, ja haluaa kuvan Özeristä?”

Mua tietty syytettiin sitten niiden saksalaistyttöjen kiusaamisesta. Ne halusi vaan käydä siinä kalliissa ostospaikassa, josta saa lähinnä mukaansa kynän ostettua. Se oli tylsää, pilasin heidän päivän. Löysin paremmin itse ympäriinsä.

Siellä oli suomalaisten lisäksi meksikolaista ja saksalaisia ja espanjalainen ym ja jokunen itämaalainen, niitä jäi ikävä kun palasin väsyneenä majapaikkaani host-äidin luona itkuisena.

Salaisuuksilla on salaisuuksia. Miljardeja asukkaita ja turistinähtävyyksiä joka olan takana. Työssäkäyviä ihmisiä, tyhjillään olevia arvoasuntoja, majesteetillisuutta, ruokapaikkoja, intialaisia, islaminuskoisia ja vähiten snobeja. Niitä tuntemattomia jotka käskee hymyilemään tai asunnottomia jotka erehtyy kaverini tarvitsevan peseytymispaikkaa vaikka yritettiin saada selfie punaisen puhelinkopin kanssa.

Vaatekauppoja, apteekkeja, ruokakauppoja, urheiluvaatekauppoja, kiinalaista lääketiedettä, printti kauppa, kojuja tai kioskeja, joista saa postikortteja tai katuruokaa… Myynnissä muistoksi ja tuliaisiksi tavaraa ja sälää, lippuja sytkärissä ja metrokarttaa mukeissa ja boksereissa. Tietää minne mennä, museoita taidetta antikvariaattia pääkirjastoa, puutarhoja, eläintarhaa, pubeja, bändejä soittamassa. 

Kolmioleivät ja itsepalvelukassat ja alkoholit päivittäistavaraliikkeistä, pienet sipsipussit… 

Tescot, superdrugit, Bootsit, sainsburyt ja muut kaupat mitä niitä nyt on edelleen pystyssä, ja ne ihanat kakut ja leivonnaiset sekä piirakat ja muhennokset, makkarat pekonit, sokeriset karkit, savuiset bbq sipsit, kaikki juureksista ja lehmänmaitojauheesta siirappeihin ja hilloihin, papuihin kastikkeissa.

Missä olinkaan? Tulee taas pimeää.

Alamäki hyvä mäki

Yhyy. Katsonut 6 jaksoa jotain tänään ilmestynyttä pähkähullua austraalialais -sarjaa jostain ruokakriitikko bilettäjästä. Mun takapuoli on kipeä mielialalääke injektiosta. Tein spagetti kastikkeen ja pastaa jäi varmaan puolet kattilallista tai kilo tai jotain.

Olen käyttänyt mun unilaitetta vuodesta ehkä 15% joten ne alkaa seurata tästä lähtien mun laitehoitoa. Tunkevat nurkkaan. Yök.

Harmaa sumu joss kuljen osaa myös hälvetä kun kusipäät katoaa reitiltä

 Kirjoitin kirjeen mutta en löydä postimerkkejä mistään. Imuroin lattioita. Laitoin pyykit kuivuu. Juonut teetä ja syönyt omenoita, mutta tein myös wokkivihanneksia kookoskermalla ja nuudeleita ja aamulla pienen jogurtin. Äsken söin itseni täyteen paahtoleipää... Pitäisi kai hypätä tänään vielä kuntopyörälle. Ei mikään vartti riitä. Poltin suitsuketta. Pitäisi laittaa pari kertaa päivässä ainakin nenänympäryksiin voidetta. Huuhtelin vähän poskionteloita siihen tarkoitetulla muovisella jutulla, ja poistin korvavaikkuakin korvista. Lunta tulee vaan, enkä taida jaksaa sittenkään lähteä nyt alkuviikosta äänestämään ennakkoon. 
Mulla oli soittoaika kymmeneltä, niin siihen piti herätä. Ei se ollut kauhean vaikeaa, mutta silti. En käynyt aamulla suihkussa. Harjaan hampaita silloin tällöin tai purskuttelen suuvettä, mutta jos nyt alkaisi myös purkkaa pureksii. Imeskelykarkit vetäisi loppuun.
Päätä on särkenyt. En tiedä johtuuko näistä kuulokkeista. Kuuntelen äänikirjoja tai musiikkia. Mulla ei ole nyt kynsilakkaa, tai meikkiä mutta kosteutan välillä naamaa tai laitan jotain kajaalia tai hikoilen jotain tuotetta pois. En kasvata nenäkarvoja.
Viime yönä otin jotain alastonkuvia vaihteeksi, mutta en jaa niitä tietääkseni. Mun puhelimen kameroissa on sitä paitsi, jotain vikaa varmaan tai sitten käyttänyt huonoja suojakuoria yms. Oikeasti tosi harvoin runkkaan ja käsi tärisee kun mietinkin että kirjoittaisin siitä aiheesta jotain, mutta mun ennätys on korkeintaan neljä orkkua päivässä. Onhan se nyt ihan luonnollista, vaikka olisi miten aseksuaali. En tosin enää katso pornoa samalla. Mulla on satisfyer ollut varmaan viime keväästä tai jotain, kirjoitinko että sain seurakunnalta P: ehheehhheee En ole ollut yhteydessä kehenkään noista mun panokamuista oikeastaan. Mua ei miehet kaipaile. Toki ne saattaa kommentoida tai välillä jakaa jotain mahdottomia fantasioitaan, mutta ne ja niiden himot on hyvä kiertää ja rajoittaa.
En ole nyt stressannut kauheasti mitään asioitakaan. Annan mun luontaisen laiskuuden potkia mua eteenpäin. Olen ihan yhtä tapojen ja rutiinien orja kuin muutkin. Ja mulla oli tapana olla bloggaaja. Joten tässä sitä vaan hei taas joku päivitys.

tabù and other silk paintings in my pixel soup of today's broken mirror

This morning was rather difficult to explain in a way that I was discussing with my chat robot and roleplaying with it. It does not judge. Why talk to a person? This cheeky bugger can do everything based on text. My mind got more twisted when I was thinking what wasn't artificial and what is the opposite of intelligence, etc. It comes pretty naturally to a wannabe like me to be sharing things about myself that, might seem negative from someone else's pov. I might have prescribed myself to make an impression when sometimes I might not lead. Please do separate reality from dreams yourself, I don't always ensure I'm not lying if I'm lead to use adjectives like brilliant or gorgeous, or you know whatever incels don't think woman are allowed to be etc.

Examples of how to kill time, today?

Pay for Spotify premium, make playlists, match with Turkish listeners on makromusic app that you last used years ago and pretend like your music tastes are relevant and fresh and young and whatnot eh

Well procrastination is easy, innit? Just avoid doing something. The reason to do anything is to run away from doing the other things. I think Dr. Phil said that on tv long time ago.

If you want to waste just hours, play games. If you want to fill your head with entertainments news and trivias, then follow that gossip rabbit hole. Comprehend how big the world is, and how tiny ant shit you are in the cosmic map.

But most of all, be satisfied your proud of how much you're able to love your meaningless life, and lessons or people in it and stuff. I lack the belief, conviction or safety in that material things and memories cannot be taken away from me.

 I guess one has to allow others to have these powers over you. Do I hate myself? Have I ever learned love? Attraction, feeling horny, getting excited over imagery or sexual themes whatsoever, not having to be ashamed. Being yourself. I can think of a few people who've found themselves. Ladies with short hair or blue hair, dressed up as supervillains, alternative binary peoples, Asians, CEO's of platforms celebrating freedom.

If you can't be yourself when nobody's looking, are you really living? Let me just mind my own reason to live again, but the questions are usually bigger why's than having enough so you won't be doing anything hard like letting go, or worse

lacking.

I'm not a financial coach but the poor stay poor, if money is evil or means to happiness... whatever imagine I quit this blog post a millennia ago

triggeröitymis varoitus

 Aloitin neljä tuntia sitten ja sain puoli tuntia kuntopyöräiltyä. Tavoitteesta puoliväliin tai alle. Mun piti pyöräillä joka tunti vartti alkaen aamuseiskalta. Toisaalta olen syönyt vasta teetä ja yhden omenan. Kävin proana sivustoilla ja muokkasin itselleni kyseisen dieetin taustakuvan läppäriin Photoshopilla.

Poltan suitsuketta, santelipuuta. Latailen päivityksiä virtuaalilaseihin. Toisaalta voisi olla helppo katsella virtuaalimaisemia samalla kun kuntopyöräilee. Olin jotain 6min sillä heiluttamassa käsissäni ohjaimia ylös alas, niin muka poltin 200 kaloria.

Laskin että jos 11 viikkoa tai 77 päivää. Kuluttaisin päivässä 10 000 kaloria, niin laihtuisin 50kg. Eli 1,5kg päivässä laihtumista mutta sehän on toki ei ole realistista.

Mun tavoite eka on päästä alle 120 kilon, sitten mieluusti vähän päälle sata kiloa, ja siitä 90, 80, 70, 66 eli bmi 25 on mun ultimate goal weight. Joko kävelen pieniä maratoneja kesällä, kuntopyöräilen sisällä tai teen ruokavaliolle jotakin hullua.. en tiedä. 30 min päivässä liikuntaa eikä syö herkkuja. Pitäisi merkkailla sellaisia päiviä kalenteriin ja sitten kun on tarpeeksi, niin voi palkita itsensä.

Pitäisi...

• käydä solariumissa uudestaan
• äänestää (vasemmistoa) ennakkoon
• verikokeet labrassa
• olla parit soittoajat ensi viikolla
• tehdä jotain irtisanotulle kotivakuutukselle
• miettiä valintakokeihin pänttäilyä

• hankkia vitamiineja
• kauppalistalle marjoja, omenoita, purkkaa
• kauppalistalle sport pyykinpesuaine, kloriitti tai mäntysuopa, vessapaperia

Mutta näyttää vähän heikolta? Multa puuttuu muutama kymmenen senttiä s-kaupoilla ostoksien tekoa että saisin enemmän bonusta takaisin.

Revitään joka suuntaan, mutta missään suunnassa ei ole mitään...

Lost in some rainy trainy thoughtsss

Huomasin että Wightin saaren festarien liput on ostettavissa. Ticketmaster kuluineen ja suihkutila ekstroineen 300 euroa. Lennot saisi nyt tosi halvalla, alle 400 eurolla. 385. Yhden menopaluun Tampereelta Helsingin kautta Finnairia. Taksi lentokentältä juna-asemalle olisi menopaluu 162 puntaa. Se on tunnin ajo. Juna-asemalta kahden tunnin reitti Portsmouthiin on vaan 11-18 euroa, riippuen ottaako ykkösluokan. Siihen vähän tössää ehkä. 

Koska se torstai alkaa tulla myöhä ja pitäisi majoittua. Majoitukset vaikuttaisi olevan satasen luokkaa per yö. Ja en ole ihan varma onko se toi ferry vai mikä harbor mistä lähtee Wightin saarelle sitten lauttoja. Mitähän mä pakkaan edes mukaan, ja pitääks mun tilata etukäteen joku giffgaff liittymä, vai olisiko Telialla mitään... netti varmaan kalleimmaksi tulee höh höh...

Ehkä se on helpompaa päästä maanantaina, kuudeksi takaisin Heathrowlle. Matka olisi siis to-ma kesäkuussa tänä vuonna. Mitään ruokia ja muuta en ole laskenut kustannuksia yhtään. Tässä menisi niinkuin jo 900 euroa, enkä ole laskenut yöpymisiä. Puntiakin pitäisi hankkia jos aikoo bussilla mennä festarialueelle. Eikä mulla ole sitä passia edelleenkään, joten se nyt pitäisi eka alkaa pikkuhiljaa hakea.

Ei tästä välttämättä oikein tulisi mitään, vaikka rakastankin brittijutskia.

Kierrä rihmat päälle ja ala hoitaa asioita

Luin tiekun joka tupsahti kotiin postiluukusta, sekä kotivakuutuksen irtisanomis- kirjeen takia varasin vakuutusyhtiön toimistolle huomiseksi ajan. Sain ajan kuukauden päähän terveystarkastukseen, ja lähetteen labraan jonne mennä huomisesta eteenpäin.

Mulle kirjoittelee jokin skämmeri facebookin messengerissä tililtä joka ei vaikuta kovin aidolta. Voisi jatkaa brittisarjojen katselua, kun mulla on vielä ilmaiskokeilua jäljellä britbox nordicia.

Mitähän muita asioita tässä pitäisi hoidella. Onko mulla hepatiitti vai rasvamaksa, en tiedä. On mulla kyllä rokotukset hepatiitteihin elinikäiset. Toisaalta ehkä jos juo melkein pullon sokerittomia limsoja päivässä ja on läski, niin ehkä se on rasvamaksa. En ole ennen ollut terveystarkastuksessa?

Koskakohan sitä voisi vaihtaa alle tennarit ja juoksukengät?

Kun on kertynyt noita muovikasseja niin pitäisikö mun heittää niihin vanhoja vaatteita jne viedä sekajätteeseen. Reikäiset suuret keltaiset sortsit ja jouluinen punainen villapaita. Tai sitten käytän niitä yhdessä ja olen niin muodikas että!

Tilasin eilen illalla pitsaa kotiin. Taisi olla huono päätös kun muutenkin söin vaikka mitä. Pari keksiä, muroja, nuudeleita, kalapuikkoja, paahtoleipää ja teetä, muusijauheesta ja soijarouheesta tehtyä sörsseliä, appelsiinin. Pitäisi alkaa juoda vettä ettei olisi aina niin helppo vetää naamariin ruokaa.

Kevät tulee nopeammin kuin ehdin sanoa valintakokeet.

Arvioin omat jatko-opintomahdollisuudet ylikanttiin kaiketi

 Tuli haettua ammatti(korkea)tutkintoihin. Taas pitää käydä valintakokeissa. Yrittää syksyksi päästä opiskelemaan. Kirjoitin motivaatiokirjeen nopeasti. En tainnut laittaa siihen nimeä, mutta että ottaisiva suulliseen kokeeseen edes. En tiedä onko mulla hakukelpoisuutta 300 opintopisteen opintoihin, vaikka se taitaakin olla ensimmäinen valintani. Medianomi olisi luonnollinen jatke mun media-alan perustutkinnon jälkeen, ei vaan huvittaisi käydä Mediapoliksella toisella puolella kaupunkia. Tamk on lähin, ja sitten yliopisto on melko keskustassa. Nyssen eli Tampereen seutuliikenteen, mukaan opiskelut loppuu 30-vuotiaana -ja sen jälkeen ei saa opiskelijakorttia.

Mihinköhän sitä lukisi ensin. Viimeksi en löytänyt ennakkomateriaaleja mistään. Onpahan tuossa nyt jotakin pohdittavaa sitten tulevaan.