Karseeta. Aprillipäivä olisi huvittanut toissapäivänä. Mutta nyt maksoin BookBeatista 50snt, ja aloin kuunnella Unelmaeroa. Toinen pillittää ja toinen killittää toista ja sen makuasioita, vuoronperään valitusta ja ulitusta ja merkkivaloa.
Melanie C:ltä on ilmestynyt jo syyskuussa viime vuonna elämäkerta ja multa mennyt ohi. Jostain syystä elän nykyään toisten muisteloiden kautta... Kaksi muistelmaa kuunnellut jo tänä vuonna, ehkä seuraavat kaksi myös.
Eilen sain aikaan vaikka mitä kotiaskareita monta tuntia ja sitten kävin suihkussa. Olen nyt nukkunut kaksi yötä unilaitteella sellaiset kahdeksan tuntia. Pitäisi palautua paremmin.
Ruoka alkaa loppua kaapeista. On enää makaronia ja sieltä täältä jotakin muuta. Söin muroja ja leipää. Tonnikalaleipiä, maapähkinähillo leivän, kuitumuroja sokerilla. Eilen nakersin näkkileipää, omenan, vettä ja hernekeiton meiramilla ja sinapilla.
Mutta joo. Siistiä. Ehkä olen viime aikoina ollut jotenkin enemmän tilanteiden tasalla, vaikka aina odotetaan jotain maagista tilan laskua. Älyllisesti sisäistänyt itsekasvatusoppaiden sanomia, taiteita tieteitä rauhaa, naurahtanut demokratialle. Eilen oli ylikulutuspäivä Suomessa. Jos Intiassa on top10 eniten saastuneet kaupungit. Niin mitä sitten. Who cares? Kaikki ammoniakit, laskeutuu koko maapallolle ja aktivistit etsii reitin ja porsaanreiät laidunmailtaan tekonurmille, happosateet. Lapsityövoimat ja muut syövyttävät ja tappavat huumeet ja kemikaalimömmöt, joilta suojaamme itsemme kehittyneemmissä maissa. Ei tarkoita etteikö sitä tapahtuisi vain koska et löydä sitä.
Kaikkea löytyy, jos keksit sen. Tykkään tilastotieteestä eli psykologiasta koska se on sama asia. Keittiöpsykologiaa ei siis ole, on vain intuitiota ja arvailuja, ellei sulla ole piirakkaa tai kaaviota näyttää että jokin toimii.
Jännittävää kun mulla on ykkösriviin kesälle tuonne stand-uppiin lippu, enkä ole ikinä ollut kyseisissä huvituksissa. Olen huono nauraa.