Katsopas tuota orgaanista kemistiä ikkunassa

 Bruh. Jatkoin vaatteiden järjestelyä. Viimeiset laatikot ja viimeinen kaappi koko kaapistosta enää miettiä heitänkö pois vai pidänkö? Löysin samettiset beiget farkut ja viininpunaisen hupparin. Nämä olisi kiva oloasu ehkä kotona, puuvillaa. Huvittaisi heittää kaikki shein ja made in china ja polyesteri kammotukset pois, mutta osa mun pikamuodista on vielä ihan käyttämätöntä... Katsoin dokkarin pikamuodista. En katsonut, katsoin oikeastaan mikromuoveista. En tiedä miksi kirjoitin noin. Myrkyt muoveissa vaikuttaa lapsien tekoon. Jotkut uneksii että heidän lapsensa ei saastuttaisi paljoa ympäristöä. Mulla ei vaan itsellä ole ollut ihmisoikeutta lisääntyä, vaan sossut sanoi suoraan että minulta otettaisi lapsi pois. Ja tietysti niitä ympäristömyrkkyjä joka kuukausi pakotetaan laittamalla mun lihakseen ja ne menee mun aivoihin. Tarkoitan vaan että se on mun maailma. Vein toissapäivänä eka kertaa metalliin metallia kierrätykseen. Kaikki menee kuitenkin sekajätteeseen joten miksi lajitella jotain muttereita tai paputölkkiä? Kuten vaari sanoi, niin apua papua kissa syö rapua. Ostin mä rapujakin tänään kun tilasin taas herkkuja joihin mulla ei ole varaa. Mun piti tehdä katkarapuvoileipiä... mutta eihän minulla ole esimerkiksi tilliä. En mä voi vaan sulattaa meren antimia ja uittaa niitä majoneesissa. Heitin kaksi purkkia tyhjäksi runtattuja majoneesikastike pulloja roskakoriin jotka oli mennyt vanhaksi vuoden alusta tai ostettu 2025.

Mutta niin. Se on myöhäistä mulle paljonko mulla on myrkkyjä mun munasarjoissa mutta sillä siis ei ole väliä tuleville sukupolville. Voin surutta heittää kemikaaleja viemäriin kostona jne. Olette luoneet hirviön ja muahaha sitä rataa. Paitsi että olen hyvä ihminen. Kirjoitin siitä Quora sivustolle tänään vastauksena kun näin syötteessä jonkun vastanneen että kunhan tietää olevansa luterilaista ihmispaskaa suomalaisena niin sille pystyy ehkä tehdä jotain. Se vaikutti jotenkin uskomukselta jota en naulaisi kirkon oveen, josta en olisi kateellinen, enkä muutenkaan kiusaisi ketään jos he uskovat olevansa hyvä ihminen. Viis filosofiasta ja hyveistä. Tunnen olevani hyvä ihminen. Aina oikeassa. Jos muut kokee siitä piston sydämessä tai vihaa tai muuta, se ei ole ongelmani vain heidän etteivät lukeneet yhtään mitään.

Puuta ja metallia, lasia. Niistä on muovittomuus tehty. Hiekasta ja ruosteesta ja vuosirenkaista. Ei ole kuudetta elementtiä nimeltä ympäristökemikaalit. Ihminen on psyko- fyysis- sosiaalinen olento. Toisaalta kun psykiatrit kaappaa sun aivot lääkkeillä siitä tulee markkinoitava päätäntäkyvytön sieluton zombie tuote ja sosiaalinen stigma kaappaa sulta kaiken muun paitsi syrjäytymisen ja fyysisesti et pysty kontrolloimaan mitään myöskään, eikä kukaan usko sun psyyken toimintaan muutenkaan niin periaattessahan ei sellaisella skitsolla ole perus ihmisoikeuksia ja kaikilla on oikeus siihen shokkiin kokea Suomessa tällaista kohtelua. Sitä en ymmärrä. Siksi en tiedä vieläkään tai osaa selittää skitsofreniaa. Tiedän että Kela 18 vuoden jälkeen mulle tunki jonkun eläkkeen vihdoin toistaiseksi kaiken pompottelun jälkeen ja "kuntouttamisen" kun ennustettu "taso" laski kuten mulle sanottu jo osastolla vaikka olin keskivertoa älykkäämpi silloin jne mitä myönsivät

Ehkä siksi mä kirjoitan vieläkin kun kiellän ymmärtämästä ja hyväksymästä sitä paskaa edelleen ja olen shokissa jne mutta suurin osa mun kirjoituksista labelisoidaan kategoriaan "mieli"

Ja se ei ole muuttunut vaikka mun mielessä onkin lähinnä ollut muutto tässä koko kuukauden. Odotin vähän että täällä oltaisi tultu viikonloppuna käymään mutta mut unohdettiin kai täysin taas vaihteeksi. Jaoin sukulaiselle vähän tietoa mun taloudellisesta tilanteesta ja kaipa se järkyttyi tai sitten vaan käsittelee sitä tietoa? En tiiä. Eipä ne ole ikinä tulleet muutenkaan ovesta sisään. Puhutaan jostain muuttolaatikoista mutta lupaukset jää matkalle. Sellaista voi odottaa kun joutuu allekirjoittaa sopimuksia ettei mainitse heitä netissä koskaan. Ja minuako olisi rakastettu joskus? Kuka? Ei kukaan muu kuin minä itse joka olen itse kasvattanut itseni ja yrittänyt sopeutua yhteiskuntaan ja reputtanut.

Mulla on kaksi reppua. Toisessa sukat ja toisessa alusvaatteet. Kolme matkalaukkua joista isoin täynnä ja pitäisi vielä pakkaa kaikki johonkin. Jätesäkki talvitakeille ei riitä yksi. Ehkä jos kun muutan niin täytyy vielä loput tavarat heittää kylpyammeeseen lol 

En tiiä miksei tää projekti vaan loppuisi joskus? Katsoin muuten tänään yhdeksännensadanyhdeksänkymmenennenyhdeksännen, tai tuhannen, elokuvani elämän aikana ehkä. Se oli Amerikan Psyko. En ole nähnyt sitä sen 26 vuoden ilmestymisestä aikana joten tämä 11 vuoden ikäero alkoi tehdä tehtävänsä ja öö. Minä sitten katsahdin sen. Hieno näyttelijä, ollut Lepakkomies sekä varapresidentti sun muuta meemitason legendaa elokuvauralla jnejnejneymstms muunmuassa en jaksa enää muokata. 99 probleemaa mutta tänään ei oo yksi vitun sunnuntai jolloin en yleensä ees bloggaa...

Kirjoitin niin silmittömästi etten näe tekstiä enää

Söin pitsaa, join sokeritonta limsaa. 11,4e. Katsonut Supernaturalia ja pelannut Paliaa. Nyt kuunnella äänikirjaa taas. En ole vienyt roskia tai tiskannut. Jotain sukkia heittelin pesukoneeseen jotain tehdäkseni. 1½ palaa pitsaa jäljellä. Taisin mennä myöhään nukkumaan. Katsoin yhteen Palia streemiä. Olin mukana jahtaamassa muutamaa ogopuu liskoa Elderwoodsissa. Sain tänään viimeisen päivänvarjo reseptin ja viikkotehtävät loppuun. Kylän ilmoitustaulun tehtävät. Kaikkea ei ole joka päivä pakko graindata tai tehdä, mutta kaipa niistä on jotain iloa. Käytin peliin rahaakin. Ostin kosmetiikkaa peliin. n.16e Tässä siis erilaisen postilaatikon sekä sen vieressä olevan arkun johon heittää myytäviä juttuja. Laitoin tonttini arvosteltavaksi. Kaikki on jotenkin helpompaa nykyään kuin aluksi? Tuossa huomaavinaan kun kuuntelee enkuksi kaikkea että toi on oikeesti joillekin ainoa kieli mitä ne puhuu hehe... Ei vaan, en mä oikein puhelias itsekään ole. Ei ole ketään jolle jutella. Naapurin koirat kun vien roskia, ja jos tänne soittaa joku, että pepsi max on loppu. Hih. En ole kuullut koko vuonna yhtään kenestäkään mun suvun tyypeistä. Mietin että ehkä ne toisi mulle ystävänpäivänä taas jotain pullaa mutta en ole niin varma. En ole tarvinnut nyt mitään kun sain tän rannekellon ja Stanley vesipullon jouluna. Enhän mä voinut sille mitään että tulin kipeäksi.

Huomenna olisi taas pakkolääkitys. Pitäisi jaksaa mennä sinne. Ei kukaan ansaitse mistään sellaista. Ei voi tehdä mitään niin kamalaa. Menettää ihmisoikeudet. Se on niin väärin kun on lääkevastainen ja hoitovastainen, ym sairaudentunnoton. Joka päivähän se on mielessä. Tämän blogin 2013 taisin aloittaa jotta voisin joka päivä kunnes kuolen, valittaa mulle tehdyistä vääryyksistä kai. Siinähän menee elämä muiden kukkaroihin. Joilla on lukupäät ja patologinen halu valehdella pilaten muiden elämät, saada kiksit voimankäytöstä paperilla kliinisiä subjektiivisia valheitaan toisesta. Olin viaton parikymppinen jonka ainoa sairaus oli akne. Olin fyysisesti muuten kunnossa mutta meni ääni kun piti selittää sossuille, hoitsuille ja lääkäreille mun nettitekstejä. Se teki minusta vaisun etten pystynyt enempää puolustaa itseäni. Olen edelleen sama, paitsi että lääkkeet on tuhonnut psyykeni. Tehneet zombin, mennyt jäsenistä joustavuus ja jättänyt tilalle jäykkyyden. En saanut ikinä luottaa omaan aivotoimintaani. Se oli siltä lääkäriltä väärin. Laittaa mut johonkin kuntoutuspaikkaan hullujen joukkoon paraatipaikalle, talonhoitajattaren sulaksi hattuun.

Mitä mulla on sitten nyt? Paljon kaikkea roskaa. Kellastuneita kirjansivuja. Läikät lakanoissa valkaisuaineista. 2. tyypin diabetes ainakin. Edelleen viiskyt kiloa liikaa elopainoa mahan ympärillä, "obeesia". Lätty lätisisi jos näkisin sen joka on ostanut mulle tän diagnoosin. Tilannut sen. Ehkä ne läheiset ei senkään vuoksi soita eikä tupsahda kylään koskaan. Täällä on kyllä sotkuista. Käyneeet ehkä kerran täällä kuntoutuskodin henkilökunnan kanssa. Muistan sen, koska erään mustaan sukkaan tarttui pala teippiä. Vannoneet rakastavansa minua vaikka olin itsetuhoinen unilääkkeiden kanssa. Näistä asioista on aina vain kauemmin, kulunut aikaa niistä. Eikö saa olla katkera. Minäkin olen syntynyt aikaan jolloin oli lamaa, eikä vain 2008. Tai no synnyin 2008 uudestaan skitsoreenikkona eli kuolin. Mun elämän parhaaseen aikaan. Tuhottiin kaikki nuoruus. Olin yrittänyt elää normaalisti. Toki mä pelkäsin miehiä, mua kiusattiin silloisilla netin alustoilla. Turvallisuudentunne oli lähtenyt hampaiden mukana, kun tätin nyrkit kohtasi mun suun. Hieman vihloi usean vuoden. Olisin varmaan noussut ylös siitä, jos ei olisi lannistettu. Mä olin fiksu. Älykkäämpi kuin useimmat ikäiseni koska lukenut Tieteen Kuvalehteä koko lapsuuden. Ennen äidinkielen yo koetta yönä luin vuoden lehdet sitä kun olin poissa. Tai luin suomi-ruotsi-suomi sanakirjan DEFGJ jonnekin pitkälle just edellisenä yönä ennen tärkeää koetta... en varmaan halunnut edes päästä läpi haha. En mä halunnut ajokorttiakaan. Enkä halunnut käyttää silmälaseja. Pelkäsin lihomista. Halusin kuitenkin kapinoida. Mutta että olisin psykoottisesti vetäytynyt itseeni? Olisin kokenut jotain muuta mitä muut aisteillaan. Vihapuheita heiltä. Niiden satuja joiden kanssa ironisesti ehkä olin sitä mieltä, etten halua puhua niistä. En mä tiennyt edes mikä on skitsofrenia. Tiedän että äidinäiti lähetti jotain OMITUISIA KIRJEITÄ jostain hoitokodista tms. eli sillä oli mielenterveys vähän hajalla jos kutsui sitä scepsikseksi ja tanssisairaudeksi. Negatiiviset oireet, teidän perseessänne. Lääkkeiden vaikutukset on todellisia ja rajoittaneet mun elämistä paljon fyysisesti huomannut sivuvaikutukset. Huonontaneet elämänlaatua. Lyhentäneet elämäni ajan odotetta. Toista lääkettä toiseen lääkkeeseen. Potilaita ei kannata parantaa.

Mutta joo. Tällaista päivittäin. 2013 vuodesta saakka tätä blogia. KEEP TELLING THE TRUTH. Tässä äänikirjassa on menossa just jokin paljastus, kuka teki mitäkin että siis toi etsivä sai selville kaiken. Tykkään näistä JK Rowlingin Galbraith etsivä stooreista, ja tää lienee kahdeksas minkä kohta kuunnellut... harmillista että itse ihminen on sellainen transfobinen kiihkoilija. En minäkään ole diagnoosini. Mulle on vain tungettu sellainen... "merkityselämyksiä suomalaisen bändin lyriikoista" jne lääkäreiden omat suunnitelmat mun syrjäyttämiselle.

Suomi haisee. Oksentaisin jos se ei olisi psykoottinen merkki siitä etten halua vetää kurkusta alas lääkkeitä. Ei vaan, mahani ei kestä buranaa edes. Kaikki traumat vaan siitä miten mua ollaan hassuteltu ja yritetty parantaa, auttaa vaikka osaisin itse sen ehkä parhaiten. Jos tarvisi. Mutta ei. En saa luottaa omaan psyykeen. Sen takia psykologia ei ole tiede. Psykiatria on vallan väärinkäyttöä. Perustuu systemaattiseen lääketeollisuuden miljardivoittoihin. Valkoisiin takkeihin ja ambulanssi reissuihin. "Ei me annettaisi sulle sellaista määrää lääkkeitä." Että voisin edes tappaa itseni. Hulvattoman kamalaa, ironisen väärin.

Mutta tämä on vain jotain mitä heiluttaa niiden naaman edessä. Päätyä suljetulle. Siellä ei ole todisteita mistään, ne vaan tuhotaan ja peitellään. Samoin ICE toimii Amerikassa, politiikan johtajatasolla puolustellaan selkeitä murhia. Miljardöörit puolustaa miljardöörejä. Hoitajat hoitsuja ja lääkärit lääkäreitä. Hyväveli toimintaa, varainsiirtoa.

Olen uhri. Systeemin jossa ei ole marttyyreitä, pelkkiä määrääjiä ja asiakkaita tietojärjestelmien ydinjätteissä. PLAYED. wtf? Kauhea juonihängeri... onneksi kolme kappaletta vielä jäljellä. Ettei marijuanaa polttava Jeesus jää vikoiksi asioiksi mitä kuulen, ja mitä toi etsivä näkee. Onneksi en ole uskonnollinen koska usein ne joita on väitetty psykoottisiksi ym mt potilaiksi, usein kääntyy uskon asioihin siihen miten antaa anteeksi sen miten heitä on kohdeltu epäinhimillisesti.

Siksi mä varmaan raiskaan itseäni about kerran viikossa enkä edes viitti enää pornoa katella... On mulla tuntemuksia, mä vaan päätän ettei mua kiinnosta. Lääkkeeni aripipratsoli on parempi kuin se edellinen risperidoni... mutta sekin saattaa tehdä näyttää hullulta, jos tulee pakkoliikkeitä, tai äkkikuolema.