Tästä esseestä tulee paksuksi

Miksi tahdonvoima ei riitä? – Ajatuksia Johann Harin teoksesta Ihmepilleri: uusien laihdutuslääkkeiden hyödyt ja riskit

Nykyisessä terveys- ja ravitsemuskeskustelussa painonhallinta typistetään usein yksilön itsekurin kysymykseksi. Tätä näkemystä haastaa toimittaja ja tietokirjailija Johann Hari teoksessaan Ihmepilleri: uusien laihdutuslääkkeiden hyödyt ja riskit. Harin keskeinen väite on, että yksilön tahdonvoima on voimaton rakenteellisten ja biologisten tekijöiden edessä: hän vertaa tahdonvoimaa sateenvarjoon rajumyrskyssä, jonka mahtavammat voimat lopulta tuhoavat. Teos tuo yhteen ilmiöitä, jotka moni nykypäivän kuluttaja on saattanut aavistaa jo arkihavaintojensa perusteella.

Yksi merkittävimmistä syistä syömisen hallinnan vaikeuteen liittyy ruokaympäristön muutokseen. Valtaosa teollisesti tuotetusta ruoasta ei enää muistuta alkuperäistä ravintoa, vaan se koostuu eritellyistä raaka-aineista, vedestä ja lisäaineista. Kun lähes kaikkeen lisätään esimerkiksi vanilliinin kaltaisia aromeja tai maltodekstriiniä, ruoka menettää luonnollisen rakenteensa ja muuttuu riippuvuutta aiheuttavaksi tuotteeksi. Hari huomauttaa teoksessaan, että 80 prosenttia prosessoidusta ruoasta rakentuu vain neljän perusraaka-aineen – maissin, vehnän, soijan ja lihan – varaan. Hänen mukaansa elintarviketeollisuus soveltaa ihmisiin täsmälleen samoja keinoja kuin maatalousteollisuus lihottaessaan eläimiä keinotekoisesti makeutetulla sijaisravinnolla. Tilanteen vakavuutta kuvaa teoksessa esitetty rinnastus, jonka mukaan ultraprosessoitu ruoka vedettäisiin pois myynnistä ihmisille liian vaarallisena, jos sitä arvioitaisiin kuten lääkkeitä.

Ultraprosessoidun ruoan koukuttavuutta havainnollistetaan kirjassa tutkija Kennyn eläinkokeella. Kokeessa rotat mieltyivät erityisesti juustokakkuun, jota kuvaillaan sokerin koossa pitämäksi emulgoiduksi öljyksi ja pisimmälle viedyksi ruoaksi. Kun tutkija poisti roskaruuan tarjonnasta ja jätti jäljelle vain terveellistä perusmuonaa, rotat eivät suinkaan kompensoineet tilannetta syömällä enemmän tavallista ravintoa. Sen sijaan ne kieltäytyivät syömästä juuri mitään. Koe osoittaa, kuinka voimakkaasti rasvan ja sokerin äärimmäinen yhdistelmä muokkaa aivojen palkitsemisjärjestelmää ja syrjäyttää luonnollisen nälänsäätelyn.

Ravitsemusympäristön lisäksi yksilöä vastaan taistelee ihmisen oma biologia. Miljardien vuosien evoluutio on ohjelmoinut kehon puolustamaan saavutettua painoa ja palauttamaan sen ennalleen viiden vuoden kuluessa laihduttamisesta. Tämän vuoksi perinteiset laihdutuskuurit epäonnistuvat valtaosalla: vain noin yksi viidestä onnistuu parantamaan terveyttään pysyvästi dieetin avulla. Historia on täynnä epätoivoisia yrityksiä kiertää kehon luonnollisia mekanismeja, mistä ääriesimerkkinä toimii 1970-luvun "Prinsessa Ruususen dieetti", joka perustui ajatukseen, ettei tajuton ihminen syö. Samaan aikaan painonpudotuksen rinnalla tulisi tarkastella kokonaisvaltaista terveyttä, sillä pelkästään liikunnan puutteen on osoitettu olevan yhteydessä yli 40 krooniseen sairauteen aina diabeteksesta paksusuolen syöpään.

On myös huomionarvoista, ettei ylipaino ole aina pelkästään fysiologinen tai teollinen ilmiö, vaan sillä voi olla yksilölle tiedostamattomia psykologisia ja sosiaalisia merkityksiä. Hari nostaa teoksessaan esiin näkökulman, jonka mukaan lihavuus voi toimia eräänlaisena "seksuaalisena suojana", sillä ylipainoinen keho houkuttelee harvempia miespuolisia saalistajia. Tämä havainto syventää ymmärrystä siitä, miksi kehon muuttaminen voi tuntua turvattomalta, vaikka terveyshaitat olisivat tiedossa.

Johann Harin Ihmepilleri osoittaa, että lihavuusepidemiaa ja syömisen hallintaa ei voida ratkaista syyllistämällä yksilöä heikosta tahdonvoimasta. Kun teollisesti muokattu ravinto kaappaa makuaistin, evoluutio vastustaa laihtumista ja keho voi toimia myös suojamuurina, pelkkä itsekuri ei riitä. Todellinen muutos edellyttää sekä ruokaympäristön rakenteellista kriittistä tarkastelua että lempeämpää ymmärrystä ihmisen biologiaa ja psykologiaa kohtaan.

kuvituskuvaa hidradenitis suppurativa oireilusta joka vaikuttaa elämänlaatuun kun nivusissa on koko ajan pari laastaria myös 

Valitukseni potilasasiamiehelle tässä samalla:  

Olen tyypin 2 diabeetikko (lääkityksenä mm. Ozempic). Minulla on ollut yli vuoden ajan paheneva katkokävelyoire: kävelymatkani on lyhentynyt 30 minuutista 5 minuuttiin. Oireet alkoivat samoihin aikoihin statiinilääkityksen aloittamisen kanssa (lääkettä on sittemmin vaihdettu ja olen sen omatoimisesti lopettanut). Fysioterapeutti on epäillyt taustalla neuropatiaa, mutta oiretta ei ole vieläkään tutkittu terveysasemalla.

Olen yrittänyt tuoda asiaa esiin Pirhan chatin kautta, mutta yhteydenottoni on sivuutettu eikä niistä ole tehty merkintöjä Omakantaan.
Minun on pyydettävä diabetesvastaanoton kautta lääkärin ja diabeteshoitajan arviota alaraajojen ääreisverenkierrosta (ABI-mittaus / pulssit), mahdollisesta diabeettisesta neuropatiasta sekä statiinilääkityksen osuudesta oireisiin. Lisäksi pyydän fysioterapeutin arviota rollaattorin hankkimiseksi liikkumiskyvyn turvaamiseksi.
Yritin myös varata ozempic pistos ohjeistukseen aikaa kun muutin mutta en saanut sitä kun asema ei vaihtunutkaan automaattisesti. Minulla on itse hankitut puhelinnumerot Tesoman terveysaseman diabeteshoitajalle sekä apuvälinelainaamoon mutta olen huono soittamaan. Minua on kaupassa jouduttu taluttamaan istumaan kun jalat puutui alta enkä uskalla lähteä enää kävelylenkille.