Olen kuullut niin paljon tarinoita ettei ihonvärillä ole enää merkitystä lieventämään asianhaaroja

 Lohduttaja, ruokkija, viihdyttäjä, kuskaaja, todistaja ja makuusijan tarjoaja. Ystävä. "Olisit voinut selviytyä pahemmastakin. Tämähän on Suomi." -minä

En katsonyt syytettyyn päin mutta tunsin miten hän vaihtoi asentoa tuolissaan kerran. Jotakin hän sanoi mun päälle siinä alussa, en kuullut mitä. Olisin kyllä itsekin tylsistynyt jos en edes ymmärtäisi kunnolla suomea. Takeltelin vähän yhdessä kohtaa mutta sain kerrottua enimmäkseen "kaikki". Mitä mulle ollaan kerrottu, ja jos muistin jotakin tehneeni, lukeneeni. Epämiellyttävää ja surullista, tuskaa aiheuttanut. Kaikki kansallisuuden ja rahan takia kaverilleni. Yleensä jutellaan yksityisviestein jotain turhaa höpönlöpöä, mutta sitten se autistina avautuu mulle kaikesta kasvokkain.

Niin, etsin sitä lainausta rahasta mikä siinä yhdessä kirjasta tehdystä sarjasta päähenkilö sanoo... lopussahan siinä on kyyneliä, pamahdus ja kaikki raha palaa sileäksi ja hän on kostanut veljensä murhan. Tosin se oli fiktiota ja päähenkilö oli sankari. Pahan alku ja juuri, epäitseisarvo, aina syyllinen, kahiseva ja haiseva, lukuja pankissa, velkaa jota vastaan saat elossapito tarviketta tai egon jatketta tai muuta statusta. Tarvike joka naruistaan vetää kaikkia. Toisia se repii kuin nukkea, kuten tuo sakkovaatimuksen saanut pahoinpitelijä silloista puolisoaan... mutta voin vain kertoa mitä on kerrottu minulle, ja luotan ja uskon kyllä ettei hänellä ole syytä minulle vaikeroida turhasta tai muuta vilppiä.

Ja se siitä mun puolesta. Lainasin kamulle blazerin ja itsellä oli myös, josta irtosi nappi sushibuffetin veskissä.

Oon lihonut ihan sairaasti nyt tällä viikolla. Alimmasta painosta viiteen vuoteen jonnekin varmaan lihavammaksi mitä edes koskaan ollut. Stressaaminen ja sen sellainen. Toinen vetää napaan minkä ehtii, eikä mikään vaikuta imeytyvän, joten minä huonona perässä?