Unohdan itsenikin jos muut ei

Siitä on kahdeksan vuotta kun oltiin kaverin kanssa Lontoossa. Miten se aika meneekään noin sukkelaan. Heräsin 11 maissa kun naapuri tulee pummaa tupakan. Kävin suihkussa, pesin hampaat, aloin pestä tiskejä. Pitäisi jaksaa imuroida. Täällä oli kärpänen, mutta se taisi häippäistä. Laitoin hammasharjan laturiin. Etsin jotain päällepantavaa vaatetta. Tämäkin vähän rikkinäinen hihaton taitaa olla yli 8 vuotta vanha.

Mun ikäisillä näkee jo lapsia. Piste ja end of story kun eivät pääse lelukauppaan. Eipä minullakaan olisi varaa Lontoossa enää. Veronpalautuksia oli 12 euroa ja ne ulosmitattiin.

Vähän ehkä masentaa. Toisaalta olin jo alle 125 kiloa taas, kun ei jaksa miettiä mitä söisi ja olen vain nukkunut eilisen jälkeen, kun annoin kaverille enkunopetusta. En edes paljoa kävellyt. Join kaksi olutta ja rentouduin. Aloitin Stranger Thingsin katselun mutta etenee hitaasti. Ei viittisi olla koneella. Ruudun ääressä tai muuta. Haluaisi nähdä unia ja olla unimaailmassa.

Ai niin muuten. Tänään piti olla ne kahvitukset. Mitenköhän nuo kahvittelevat ilman minua. Pitääkö mun laittaa jotain nätimpää vaatetta päälle. Voi tsiisus. Kello käy.