Kävin eilen kaverin luona. Tilasin meille pitsaa ja kebabia. Sai multa pari ikean lautasta ja syviä lautasia ja pari pikkulusikkaa ja sit kauhan ja muovisen paistinlastan sekä omenoita. Olisi voinut vielä jotain lasejakin, kun sillä ei oikein ole mitään. Ei ollut saanut tukia jostain syystä niin oli siirtänyt parturia. Onneksi sekin menee sit viikonloppuna vanhemmalleen. Mä en tiedä koska mä pyytäisin pääseväni. Mulla on perjantaina vielä aika hoitajalle. Odotan että posti toisi lahjakortin lidliin ja saisi jotain ruokaakin. Sitä paitsi täytyisi paketoida lahjoja ja pakata ennen lähtöä.
Kuunneltiin syödessä mun uutisankkurointia 10min eli ekaa podcast jaksoa Skitsofreenikon päiväkirjat. Naurettiin mun hauskoille jutuille. Rasvapallerolle ja laihdutusvoiteille. Selitin että mulla oli huono suomi, ei mitään punaista lankaa, ja tajusin vain itse niitä juttujani päiväkirjoistani tai selvisi myöhemmin asioita. Potilasasiamiehelle kirjoittanut. Eipä niistä kukaan osastolla uskonut sanaakaan mun puolta asioista kun ne halusi värittää kaiken ja satuilla itselleen väittäen että mua oltaisi tutkittu.
Eniveissön. ne mömmöt oksetti ja itketti. Lääkevastainen ja sairaudentunnoton hyvä minä.
En tiedä miten se kaveri jaksaa aina ottaa puheeksi. Ei se diagnoosi tai kasa oireita kosketa mua mitenkään. Ne ei liity muhun. Dissasioin ihan täpöllä asiat siten kuin ne on. Se on vain muiden ja kelan välinen asia johon voi aina perustaa mitä varten muhun pitäisi käyttää verorahoja. Lääkeyhtiöiden lompakot paksuiksi samoin erikoislääkäreiden.
Söin kaksi joulusuklaakalenterin luukkua. Montako yötä jouluun on? Sitten uudenvuoden jälkeen lupauduin ainakin taas luistelee.
Huvittaisi mennä takaisin nukkumaan. Päivittyisi läppäiri tässä. Ulkona kaatuu maahan jotain kosteaa räntäsadetta.
Tein eilen 3min25sec videon tubeen vanhoista kuvista ja sit luistelusta. Robotti naisääni kertoo englanniksi mun joskus kirjoittamaa elämäkerran tynkää. Botit on siitä hauskoja ettei ne erota hauskanpitoa itkemisestä.