Sulkapallo, luistelu, sähly. Siinä järjestyksessä lajit joiden pariin olisi unelma palata. Löysin tori.fi koon 42 luistimet Ylöjärvellä ja menen sovittaa niitä näihin leveisiin räpylöihini. Viimeksi luistelin 2008 varmaan. Sulkkista pelannut tänä talvena sentään kaverin kanssa pari kertaa, jonka voitin 12-0. Sählyssä olisin varmaan huono sitä pelannut viimeksi lukioaikoina myös edellisellä vuosikymmenellä. Koulusta puheenollen liikuntanumero 8 rajoilla juurikin syistä että osasin luistella ja pelasin muiden mukana.
Nyt painoa 122 kg ja pituus 164. Ei ole oikein pääomaa salikorttia maksaa, kun hädin tuskin jaksaa kotona nostella painoja tai olla hetken kuntopyörällä. Olin vauvasta saakka peto järvessä mutta nykyisin en jaksa kuin lillua lämpimässä vedesssä. En osaa tanssia, vihaan laskettelua, juokseminen on sydämelle epäterveellistä. Joku fysioterapeutiksi opiskelija teki mulle joskus kunto-ohjelman ettei tuu kyttyrää mut en kylä sitä ikinä noudattanut ja älylaitteet saaneet huolestuneeksi ergonomiasta ja lupasinkin uudenvuodenlupauksena parantaa ryhtiä.
Ai niin ja sauvakävelyä kokeilin kerran ohjatusti mutta kotona olevat sauvat vaan kerää pölyä.
Kysymyksiä 1. että kun asun suht. lähellä (sama postinumero 33530) jäähallia sekä Kauppia jne että miten ne yleiset vuorot menisi tai jatkuu (jos satun saamaan jalkaan sopivat luistimet.) Loppuuko luistelusesonki maaliskuun lopulla? Tesomallakin voisi toki käydä kun sielläkin on hallia ilmeisesti.
31v mielenterveyskuntoutuja ollut jo kymmenen vuotta kelan mielestä työkyvytön mutta tässä viime vuosina käyty kymppiluokka ja perustutkinto jossa seisoskelu suurimman osan päivää painokoneilla kohensi toisaalta kuntoa.
En nyt haluaisi jättää herätystä laittamatta aamuisin ettei oisi mitään elämäntehtävää kun muutin just tänne ensiasuntooni ja sosialisoitunut lautapelien ym äärellä miiteissä pitkin kulttuurikaupunkia.
Jep mutta täytyy miettiä aikataulua koska niitä luistimia lähtee sovittaa.. jänskättää
Kun olin vaihto-oppilaana niin Wightin saarella oli myös luistinrata jossa käväisin välillä viilettää en tiedä pysynkö pystyssäkään enää.. kävelin paljon. Alimmillaan 66kg paino ennen diagnoosia. Silloin kun ei uskottu saavutuksiani ja miten paljon liikuin et se oli mahdollista. Käveltyä ja pyöräiltyä tuli Ylöjärvi-Tampere väliä, uitua, salilla oltua aamuöisin, kaikki laihdutusgeelit ja lisäravinteet samalla kokeiltua. Saipahan syödä mitä tykkäsi.
Varmaan puuro, tee ja ruisleipä dieetti nyt kun nuo ruokahävikki karkitkin on vähissä, et et..
tai siis kävin mä bussilla tossa tuiskeessa isommassa kaupassa makaroniostoksilla ym kotivaraa lisäten jotain kuivatarpeita ym säilykettä, en kovin paljoa pystynyt kantaa.
Mietin että joskus kun oli kuntoutuskodissa niin joutui yli 10kg muovikasseja punnittee kun piti monelle tehdä ruokaa mutta kaikista eniten vihaan kun mua epäillään tai lannistetaan mun aikomuksia, kykyjä, jotain hyvää tahtoa omaa hyvinvointia parannella... huoh.
Psykoterapiaa 2.vuosi menossa. Sitä maanantait. Muuten tätä eläkeläisen totaalista vapaa-aikaa sit macbookilla tai iPhonella, blogia pitäen, kirjoja lukien, pokemon pelejä, leffaa, piirtelyä.. jos ei oo pakko maata kun yksi harvinainen ihotauti puhkee stressistä ja masennuksesta... mulla on silmälasit ja hajataittoa et ne ehkä haittaa sitä ettei huvita vaan kävellä ympyrää tai et hyppisi järveen ettei ne huku nenältä..
No siis neuvokaa liikkuu, please ja thanks, vastauksestanne koska,
Tampere olet rakas kaupunki ja teette upeeta työtä öö, kuka sieltä nyt sit ehkä vastaakaan -eli jaksaisi lukea tai olla tuomitsematta asioita joihin ei voi vaikuttaa.
Läski puolustaa elämää
Läski pitää elossa
Läski suojaa
Läskit on leppoisia
Ilman läskejä ei syntyisi ketään
Tissit on läskiä
Rasvaprosenttis on sun älykkyysosa jos ihmisest puhuttii terveydentiedon tunnilla eli.
9-/10 kuntopolitiikkaa
Sulattadun hyvin tänne blogin sekaan?