Ei tartte sitoutua mihinkään mutta huomenna on Pyhän Patrikin päeva (kiss me I'm Irate)

 Soittivat osastolta joku hoitsu sen varjolla että en käy juttelemassa enää siellä psykoosi- ja mikä lie avohoito ovatkaan. Tuntematon numero. Ehkä vastasin moi enkä haloo. Mun luokse oli tulossa eräs tuttava mun puolesta leikkaa ruusun oksat. Kerroin jäsenkorjaajastakin. Se sanoi tukiverkosta jotain. Mä sanoin ei. Ei. Ei mitään psykooseja tai itsetuhoisuutta.

En tiedä kauanko olen roikkunut tuossa Nörttitytöissä, mutta 2018 oli ainakin jokin miitti jo ollut kirjoista. Törmätty niissä. Tarjosin teetä, annoin omenan ja sain kiitosta. Ihan kiva silleen... piti tunnin seuraa. Hyvin karsittu ainakin tuli mun vuodentakaisesta ruususta.

Laitoin paljon laventeliöljyä ilmankostuttimeen ja sen päälle kun hän lähti. Viime yönä täällä kävi yksi tyyppi joka myönsi seuraavansa mua eli jokin stalkkerinalku... hieroin sen karvaisia reisiä ja pohkeita. Juotiin teet. Se toi mulle pari savuketta ja vei mun pahvit kartonkikeräykseen. Ei tarvinnut hakea edes alhaalta, vaikka alaovi oli lukossa, kun tiputin avaimen partsilta muovimukissa ja sinisen taskulampun kera. Siellä oli pimeä.

Tarjosin mä tänään mun postit vietäväksi myös sille tutulle. Sillä perusteella, että mä puudun jos kävelen tai seison sen puoli tuntia enkä eilen päässyt esimerkiksi lähikauppaan- kun mun jalat puutui jo kun vein roskat, poimin pari pajunoksaa. Pajunkissoja.

Mä näköjään delegoin. Ehkä joku muu voisi ottaa mun mielialalääkkeet? HIHIHIHIHHHHHHIIHö

Ihana vuosi tämä hevosen vuosi mulle tähän mennessä. Vaikka varmaan sanonkin joskus toisaalta. Täytesanoja, täytelauseita. Ahkeran ystävällistä suoraan sanottuna mistä? Onnee jos sen totuuden löydät.

Oli muuten hauska kun, mulla on vessassa kympin setelin matto. Ihan sattumaa että vein pari kestokassia pulloja ja sain sen setelin. Siirtyi jollekin muulle köyhälle taiteilijalle. Jos rahaa nyt voi sanoa miksikään, niin ainakin vähintään riskien arvioinniksi jos olet pankki.

Kosteat jutut kylppäriin ja sitä rataa

 Pesin hampaat. En ole nyt räkinyt aamuisin lavuaariinkaan. Ehkä en osaa ottaa kunnon henkosia mun syöpäkääryleistä. Eilen tein tähtitorttuja. Laitoin kinuski-päärynä marmeladia lehtivoitaikinoihin. Uunissa vajaan vartin. Söin kaikki, mutta en sit muuta tainnutkaan syödä kuin makeaa. Oli sunnuntai niin en yleensä bloggaa. Yksi sarja on katsomatta loppuun, mutta se sisältää kauheasti väkivaltaa yms. luonnotonta.

En ole aloittanut pakkaamaan vaatteita ym tarvikkeita, mutta tässä on tämä viikko aikaa. Yksi joulunalus laitoin kaikki suuriin jätesäkkeihin. Pitäisi saada jostain ylähyllyltä matkalaukku, sekä pestä pyykkiä..tiskiä..imuroida..paketoida kirjoja..vaalentaa hiukset, joulusiivot että voi palatakin. Kukkaset tuskin tarvitsee paljoa vettä kun on niin pimeääkin. Se on helppo vain olla talviunilla. Lunta kun tulee ja luvattu talvimyrskyjä.

Katsoin vähän suoraa konserttia Lontoosta TikTokin kautta, mutta en tiennyt niistä brittiartisteita juuri mitään. Vahakabinetissakin jotain outoja striimaajia ja räppäreitä. Kerran kun olin Madame Tussaudsissa, otin kuvan vain Amy Winehousen kanssa käsikynkkää. Olen siellä käynyt jotain kolme kertaa ajankuluksi Lontoon reissulla. Ei sillä, että siellä turhaan tarvisi ravata.

Piti ehkä aloittaa postaus, että onneksi mulla ei ole autoa. Eilen sain kuulla naapurilta, että jokin pieni tumma auto oli käynyt irrottamassa, vetämässä irti, puisen kaiteen pihasta rappusilta. Varmaan tarkoittivat sen olevan jonkinlainen jäynä, tuhota nyt toisten omaisuutta.

Mulla on leuassa jokin kipeä finnintapainen, jota ei kannata puristaakaan, kun ei se ole kovin perinteinenkään finni. Pitäisi laittaa siihen jotain ainetta. Olen hillunut ranskalaispiika mustassa ristikkopuserossa eilisen ja se on vieläkin päällä tämä asupaita. Raavin kainaloita kuin apina, niissä on jotain patinaa dödöä. Kuuntelen klassista. Vanhuuden merkkaama olen, kun tummunut silmienympärykset ja sen sellaista. Aina olen yrittänyt pysyä nuorena, mutta ei sitä voi ikuisesti voi olla parikymppinen, varsinkin kun on keski-iässä.

Tänään voisi tehdä nakkikastiketta perunoille. En vaan osaa tehdä kovin hyvää nakkikastiketta. Joko kelloni on minuutin edellä, tai... *alkaa pestä pyykkiä järjesteltyään rullakkoon kylppärijuttunsa*

Sitten on vielä toinen tuollainen. Miten saan ikinä tän mun askartelupöydän tyhjiin. En viittinyt ottaa isoa matkalaukkua alas, mutta jos ton pienemmän saisi täyteen niin ok. Pakko se on jotakin jaksaa tehdä, vaikka mikään ei huvittaisi.