Mitä mä teen hereillä?????????????????????? Hapan röyhtäisy. Kertoisinko hennoista partakarvoista vai kirjamiitistä jonne menossa ylihuomenna mukanani vapautettavia kirjoja taas. Se on kylläkin samaan aikaan terapian alun kanssa.
Nukuin tänään koko päivän yli kello kolmeen. Ihmetellyt maailmaa, lähikaupassa ruokaostoksilla käteisellä.
Sarjoja jokunen jakso (See, Charmed) katsonut. Käsikopelolla toimia täällä valon maailmassa. Sokea joillekin asioille joita tekee varmaan automaatiolla enkä enää muistakaan, että tein sen jo. Katselee sivilisaatiota jossa on pelkästään sokeita, kunnon dystopiaa.
Sarjaa jossa pahuuden lähde valikoituu ottamaan itselleen yhden noitasisarista. Vanhassa Siskoni on noita, Belthazorista tuli se pahuuden lähde, vanha kunnon Cole, yhden sisaruksista miesystävä.
Power of three witch, resurrected and, source of all evil, so bad to the bone, demon?! "born to die" good person
Söin jauheesta tehtyä perunamuusia ja lohikalapyöryköitä sekä sipsejä pussin ja 1,5l pirkka light colaa. Mun vaaka ei sisällä paristoa enää joten jos nousee jonnekin 130 kiloon paino niin siinäpähän sitten nousisi.
Muistaisi vaan juoda vettä. Täällä lunta, maastopaloja toisella puolen palloa. Luksus on kallista köyhyyttä.
Vuodan. Varsin kökkö olo. Jotain selfieitä sentään. Kuu on niin kaunis kun se nousee. Mitähän tässä oikein kirjoitan kun aika menee noin nopeaan.
Kärsin loppuelämäni siitä että pelastin jonkun toisen elämän. Tajusin tänään miten eka poikaystäväni varmaan tuhosi mut taloudellisesti. Tekisin saman jollekin toiselle. Ei kiitos. §√πΩ†µ≈¶
hih aloin tutkailemaan erikoismerkkejä kun vahingossa painoin jotakin nappulaa x∂
Ehti mennä jo tiistain puolelle. Loppiainen joulun lopettaa mutta silti tuli kutsu pikkujouluihin. Odotan että arki sujuisi normaalisti taas... mutta muuta, yhtä asiaa, niin jokin efekti varmaan että mikään muu enää ikinä tunnu samalta kuin ennen.
ajatustenlukijaa ja ennustajaa minusta ei saa... munasolu on isoin sukusolu ja siittiöt niitä pienimpiä joten kummalla on merkitystä, ei ainakaan yhdelläkään sun aivosolulla. Koska milloin viimeksi ne välitti toisistaan? Ei synny uutta ei
Psykiatriset lääkkeet ja kykyjeni katoaminen:
Olen elänyt vuosia lääkityksen vaikutuksen alla. En saanut niistä mitään “tasapainoa” tai helpotusta – vain sumentumisen, jonka nimissä toimintakyky vietiin. Psykiatriset lääkkeet eivät korjaa mitään todistettua kemiallista epätasapainoa, vaan luovat sen itse, muuttaen aivojen normaalia toimintaa niin, että ihminen näyttää ulospäin rauhallisemmalta. Mutta se on hintana omasta ajattelusta, luovuudesta ja tunne-elämästä.
Minulta vietiin kyky keskittyä, suunnitella ja tehdä päätöksiä. Tulevaisuuden kuvitelma, jonka varaan olin rakentanut, liukeni hitaasti pois lääkkeiden sumuun. Jokainen “annos” vei kauemmas siitä, kuka olin, ja siitä mitä olisin voinut tehdä, jos minua olisi kuunneltu, ei vaiennettu.
Moni kirjoittaa siitä, että psykiatriset lääkkeet eivät paranna mieltä – ne muuttavat sitä. Minulle se tarkoitti, että minusta tehtiin siedettävämpi muille, mutta vieras itselleni.
Tekstit ovat suomalaisen naisen päiväkirjamerkintöjä, joissa hän kirjoittaa arkielämästään, harrastuksistaan ja ajatuksistaan. Hän jakaa paljon omia mielipiteitään ja kokemuksiaan, joista osa liittyy henkiseen terveyteen, elämänarvoihin ja yhteiskuntakritiikkiin. Hän kirjoittaa myös paljon harrastuksistaan, kuten postikorttien lähettämisestä, kirjojen lukemisesta ja peleistä. Tekstin tyyli on avoin, suora ja henkilökohtainen.
kirjautuneena näissä
Translate
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Kiitos paljon, että otit aikaa lukeaksesi ja kommentoidaksesi kirjoitustani! Arvostaisin, jos voisit pitää kommenttisi ystävällisenä ja positiivisena. Kiitos myös, että tarkistat oikeinkirjoituksen ennen julkaisemista!"